LSV:n ilmastohaasteeseen vastaa LSV:n varapuheenjohtaja Merja Metsä-Heikkilä:

1.Mitä muutoksia ilmastonmuutos on aiheuttanut elämässäsi 20 viimevuoden aikana?

Säätila on muuttunut pelottavalla tavalla, sitä ei voi olla huomaamatta. Ääri-ilmiöt kuten myrskyt ovat lisääntyneet, talvet ovat Etelä-Suomessa surkeita, hiihtämään pääsy on enää satunnaista. Kesistä on vielä vaikea sanoa, mutta ennusteiden mukaan niistä tulee aikaisempaa sateisempia. Toisaalta ihmisten tietoisuus ympäristöasioista on lisääntynyt merkittävästi ja he ovat valmiita tekemään myös henkilökohtaisesti muutoksia elämässään asian suhteen, mikä on hyvä asia.

2.Mitä muutoksia olet tehnyt ja teet ilmastonmuutoksen vuoksi?

Olen lopettanut lihan syönnin. Lajittelemme kaikki kotitalousjätteet. Taloyhtiössämme on keräyspisteet kaikelle muovia lukuunottamatta, muovin viemme kaupungilla olevaan keräyspisteeseen. Käytän hedelmäostoksissa monikäyttöpusseja, joita onneksi saa ostaa lähimarketistamme. Kodin lämpötilaa olemme talvella laskeneet jonkin verran, villasukat riittävät pitämään lämpimänä. Yritän välttää turhan tavaran ostamista, onnistun vähän vaihdellen. Olemme jo vuosikymmeniä kolunneet kirpputoreja – viikonloppukotimme on lähes täydellisesti varustettu kierrätetyillä tavaroilla. Isoimmissa, esimerkiksi huonekaluhankinnoissa ajattelen nykyään, että tämä on loppuelämäkseni. Matkustamista pitäisi vähentää, erityisesti lentämistä. Myös kahden kodin asuminen on luonnonvarojen tuhlausta, mutta se tuo niin paljon iloa elämään, että siitä en halua luopua, ainakaan toistaiseksi.

3.Mitä yhteiskunnallisia muutoksia mielestäsi pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Ajattelen asiaa nyt yksilön kannalta. Pitäisi kehittää erilaisia liikkumisen malleja, joilla voitaisiin vähentää yksityisautoilua. Harvaanasutussa maassa se ei ole kovin helppoa, mutta kimppa-autot voisivat olla yksi ratkaisu, samoin erilaiset taajama-alueen ratkaisut, kimppakyydit jne. Myös etätyön yleistyminen vähentää työmatkaliikkumisen tarvetta. Ihmisten arkeen vaikuttavia asioita olisivat myös pakkausmuovin käytön vähentäminen, tässä monet kehitysmaat ovat olleet jopa edelläkävijöitä kieltäessään muovipussit.

Yhteiskuntamme pyörii jatkuvasti kasvavan kulutuksen ympärillä ja voimasta. Tähän pitäisi tulla muutosta, kun vain tietäisin, miten. Ehkä haitallista kulutusta pitäisi verottaa enemmän ja suosia esim palvelujen hankkimista tavaroiden sijaan. Myös alati kasvava energian kulutus on ongelma. Lääkärin työssäni olen törmännyt jatkuvasti lisääntyvään kertakäyttöisten tutkimus- ja hoitovälineiden määrään. Niillä korvataan pesua ja sterilointia vaativa välineistö. Muoviset spekulat ja ankannokat ovat jokapäiväistä esineistöä vastaanotolla, eivätkä ne kelpaa edes muovin keräykseen, kun ne pitäisi ensin pestä. Vastaanotoilla, sairaaloissa ja terveyskeskuksissa olisi vielä paljon tehtävää ympäristöasioissa.