Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Ongelma diagnosoitu, hoito viivästynyt

Huoli hoitajien työtaistelun vaikutuksesta potilasturvallisuuteen on suurta. Toimintaa on supistettu ja kiireettömiä toimenpiteitä on peruttu, koska niitä ei voida toteuttaa ilman hoitajia. On epävarmaa, pystytäänkö edes välttämätön kiireellinen hoito toteuttamaan suojelutyössä olevan, hyvin pienen hoitajamäärän turvin. Osassa erikoissairaanhoitoa toiminta on nyt lähes olematonta minimaalisen suojelutyöresurssin vuoksi.

Hoitajapula ja ylikuormitus ovat näkyneet käytännössä kaikissa tähänastisen urani työpaikoissa terveysasemasta sairaaloiden päivystyksiin, osastoihin ja poliklinikoihin. Kiire ja työvoiman puute puolestaan rasittavat hoitajien omaa terveyttä. Sairauspoissaolot ja irtisanoutumiset ruokkivat ylikuormituksen noidankehää, eikä nykyinen palkkataso houkuta uusia työntekijöitä. Aliresursoituihin toimipisteisiin on vaikea saada lääkäreitäkään töihin. Mikä tahansa terveydenhuollon yksikkö, joka on hoitajille palkitsematon tai epäterveellinen työpaikka, ei ole myöskään lääkäreille mielekäs ympäristö – puhumattakaan potilaista.

Vaativa ja korvaamaton työ

Jollain tasolla varmasti kaikki tietävät, miten paljon tietotaitoa hoitajan työ vaatii. Epäilen kuitenkin, että suurin osa meistä pitää päivittäisessä elämässä hoitajien osaamista itsestäänselvyytenä. Työtaistelun herättämä huoli pysäyttää miettimään sitä uudessa valossa.

Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneena osaan ehkä valita lääkkeet ja annokset oikein, mutta jos joutuisin itse laimentamaan suonensisäisiä lääkkeitä tai annostelemaan niitä, olisin hyvin pian pulassa. Osaan ommella ihoa, mutta haavanhoitoon perehtynyt hoitaja päihittää minut mennen tullen useimpien haavojen hoidossa. Leikkaussalissa minusta ei olisi anestesia-, instrumentti- tai valvovana hoitajana juuri mihinkään.

Työpisteestäni riippumatta pyydän päivittäin neuvoja hoitajilta käytännön asioissa, koska esimerkiksi monet laitteet ovat heille paljon tutumpia. Niin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin potilaan asettaminen hyvään asentoon tutkimusta tai toimenpidettä varten ei aina lääkäriltä onnistu. Sairaalaolosuhteissa hoitajan asiantuntevat, koko vuorokauden kattavat havainnot esimerkiksi potilaan vaihtelevista oireista, tajunnantasosta tai hengityksestä täydentävät korvaamattomalla tavalla kokonaiskuvaani potilaan voinnista.

Hektisyyttä ja huonoja hetkiä

Hoitajan työ on usein myös psykososiaalisesti erittäin vaativaa. Etenkin sairaalaympäristössä lähes kaikki potilaiden tarpeet ja huolet kohtaa ensi kädessä hoitaja, ja vain osa niistä kantautuu lääkärin korviin. Jatkuvan kiireen ja ylikuormituksen vuoksi hoitaja ei välttämättä pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin niin hyvin tai nopeasti kuin itsekin haluaisi. Jos kriittisesti sairas infektiopotilas tarvitsee välittömästi suoniyhteyden, happimaskin, nestehoitoa ja elintärkeän antibioottiannoksen, voi vakaammassa kunnossa oleva potilas joutua odottamaan apua WC-reissulle kohtuuttomaan pitkään. Jatkuva riittämättömyyden tunne on kuormittavaa kenelle tahansa.

Sairastaminen ja sairaalaympäristö aiheuttavat monesti potilaille ahdistusta, joka saattaa purkautua käytöksessä hoitajia kohtaan. Nuorena naisena minua joskus luullaan alkuun hoitajaksi. Harvoin, mutta silti liian usein, tämä johtaa asiattomiin sanavalintoihin ja äänensävyihin potilaiden suunnasta. Joskus seuraa anteeksipyyntö, kun potilas ymmärtää minun olevan lääkäri. Hoitajaparini on saattanut tehdä vuosikausien ajan enemmän kuin yhden ihmisen työpanosta palkkakuopassa, läpi työvoimakadon ja koronapandemian. Hänkö siis ansaitsisi lisäksi kuulla huutoa ja valitusta järjestelmän toimimattomuudesta, josta itsekin kärsii, mutta minä en? Samaan aikaan myös lääkäreiden kiire ja stressi kaatuvat luvattoman usein hoitajien kannettaviksi eri tavoin.

Missä kiitos?

Lääkärinä minulle on aivan käsittämätöntä, ettei hallitus ole halukkaampi panostamaan taloudellisesti hoitajapulan ratkaisemiseen. Henkilökohtaisesti en tiedä, kestäisinkö yllämainituista syistä päivääkään hoitajan työtä. Heille, jotka haluavat tehdä sitä vuodesta toiseen, kuuluu asianmukainen korvaus, sitä kautta riittävästi resursoitu ja hyvinvoiva työyhteisö sekä mahdollisuus tehdä työnsä niin hyvin, että se tuntuu mielekkäältä. 

Nykytilanteessa hoitajat venyvät jaksamisen äärirajoille ylikuormituksen noidankehässä potilasturvallisuuden toteuttamiseksi. Kun sekään ei riitä, turvaudutaan tilapäisiin ostoresursseihin sen sijaan, että panostettaisiin perusasioiden korjaamiseen.

Me kaikki – hoitajien työkaverit, potilaat ja omaiset – voimme tehdä pienen osuutemme osoittamalla tukemme ja kunnioituksemme korvaamatonta ja selvästi alipalkattua hoitajakuntaa kohtaan. Kauniit sanat tai muodolliset pikkukorotukset eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan sitä kriisiä, jossa terveydenhuoltomme on. Vetoan Sanna Marinin hallitukseen: nyt tarvitaan kipeästi lisäresursseja hoitajapulan kierteen katkaisemiseksi. En näe muita järkeviä vaihtoehtoja, kuin vihdoinkin nostaa hoitajat palkkakuopasta.

Kirjoittaja:
Line Kurki, lääkäri
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n puheenjohtaja

Kyyneleet satoivat Eurooppaan

”Onko mitään ihmistä kauheampaa?” Näin totesi sodan kauhut Tadžikistanissa kokenut ja niitä ydinkatastrofin saastuttamalle maalle paennut K:n perheen äiti, jota Svetlana Aleksijevitš haastatteli kirjassaan Tšernobylista nousee rukous. Lukiessani teosta nuo sanat jäivät pyörimään mieleeni – näin puhuu ihminen, jonka huominen on ollut lajitoverin sormen ja aseen liipaisimen välissä. Muutaman päivän päästä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kysymyksestä tuli jälleen ajankohtainen Euroopassa. 

Kuva: ICAN

Ukrainassa joudutaan todistamaan, miten pahuus ei erottele siviilejä sotilaista tai lapsia aikuisista. Kun pahuus on rakentanut itselleen väylän purkautua, revitään viaton ihminen arjestaan keskelle eloonjäämistaistelua. Todellisuus muuttaa hetkessä muotoaan: yhtäkkiä huominen on toive ja koti on enää vain muisto.

Ukrainan sota on horjuttanut uskoani tulevaan. Onko uusien sotien puhkeaminen väistämätöntä, kun valtaa on annettu ihmisille, jotka näkevät vieraissa silmissä vihollisen? Pelottavaa on, miten teknologian kehitys on vaihtanut nyrkit aseisiin ja pyrkii jatkuvasti tuottamaan yhä tuhovoimaisempia sellaisia, viimeisimpänä ydinaseita.

Ydinaseiden suhteen edelleen vallitseva kauhun tasapaino kuvastaa, miten on menty jo liian pitkälle. Niiden käyttämisellä voidaan uhkailla ja samalla pelotella koko ihmiskunnan tuholla. Tällaista valtaa ei saisi olla kenelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä, sillä vihan hallitsemaan mieleen ei voi luottaa. Kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, tarvittaessa hyökkääjä keksii sotaan omat oikeutuksensa. Uusi tasapaino saadaan ydinasekieltosopimuksella. Nykyinen tilanne, jossa ydinsodan uhka on jatkuvasti läsnä, on kestämätön.

Vaikka Ukrainan sota on lisännyt epävarmuutta tulevasta, kriisin keskellä nousee esiin välittämisen voima. Miten ihmiset ympäri maailmaa ovat nousseet tukemaan Ukrainaa – on otettu osa toisen hädästä kantaakseen. Avustustyöstä mielenosoituksiin ja lahjoituksista taloudellisiin boikotointeihin kaikki teot ovat olleet merkityksellisiä ja ovat osoittaneet, miten sorto toista ihmistä kohtaan on sorto ihmisyyttä kohtaan.

Ukrainan sota muistuttaa koko Eurooppaa, millaiseen pahuuteen ihminen kykenee. Maailmassa ei todella taida olla mitään ihmistä kauheampaa. Toisaalta ihmisten auttamisen halu luo toivoa: onko mitään auttavaa kättä vahvempaa?

Kirjoittaja: Hanna Juvonen, lääketieteen opiskelija

Ilmastokriisi on terveyskriisi, joka koskee myös suomalaisia

Suomalaiset lääkärijärjestöt vetoavat päättäjiin ilmasto- ja kestävyystoimien vauhdittamiseksi. Ilmastonmuutos on 2000-luvun vakavin uhka ihmisten terveydelle ja ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset näkyvät jo Suomessakin. Vektorivälitteiset taudit, helleaaltojen terveyshaitat ja liukastumiset ovat lisääntyneet. Luonnon ja ihmisen välisen suhteen vaurioitumisen uskotaan lisäävän myös pandemioiden riskiä.

Tehokkaita keinoja kestävyyskriisin ratkaisemiseen on olemassa. Nämä keinot pitää ottaa käyttöön ja päättäjien tulee tehdä kaikki päätökset, jotka turvaavat kestävän tulevaisuuden ja ihmisten terveyden, lääkärit linjaavat kannanotossaan. Keinovalikoima sisältää tutkimuksen, lainsäädännön, verotuksen ja suositukset, joiden avulla ylikulutuksesta siirrytään kestävään, terveyttä ja hyvinvointia suojelevaan yhteiskuntaan. 

Lääkärijärjestöjen ilmastohätätilajulistuksen suojelijana toimii arkkiatri Risto Pelkonen. “Kaikki me olemme yhtä. Ulkopuolisia ei ole. Jokainen on vastuussa elinympäristöstään. Maasta, vedestä ja ilmasta. Itsestä ja toisista. Kukin omien voimiensa mukaan.  Mitä enemmän valtaa, sitä suurempi vastuu”, Pelkonen sanoo.

Terveydenhuolto on sekä osa ongelmaa että sen ratkaisua, todetaan kannanotossa. Lääkärijärjestöt vetoavat alan johtajiin ja ammattilaisiin, jotta kestävyys otetaan terveydenhuollossa kaikkea toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi.

“Me terveydenhuollon ammattilaiset voimme tukea ja nopeuttaa yhteiskunnalle välttämätöntä muutosta kohti kestävyyttä. Kaikki ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta suojelevat toimet turvaavat myös ihmisten hyvinvointia sekä välittömästi että pidemmälle tulevaisuuteen”, toteaa terveyskeskuslääkäri Olga Gilbert. 

Lääkärijärjestöjen ilmastohätätilajulistuksen ovat Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n lisäksi allekirjoittaneet Suomen Lääkäriliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia, Finska Läkaresällskapet, Suomen Yleislääkärit GPF, Suomen Erikoislääkäriyhdistys ry – SELY, Nuorten Lääkärien Yhdistys, Nuorten Hammaslääkärien yhdistys ja Elokapina Lääkärit. Maailman Lääkäriliitto WMA julisti ilmastohätätilan vuonna 2019 ja YK:n pääsihteeri António Guterres kehotti joulukuussa 2020, viisi vuotta Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen, valtioita julistamaan ilmastohätätilan.

Lisätiedot ja yhteydenotot:
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ympäristöjaoston vastaava Hanna Rintala, hanna.rintala(at)lsv.fi tai 050-5770918.

Oletko etsimämme kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö?

Haemme kasvavaan tiimimme ohjelmapäällikölle työparia hallinnoimaan kehitysyhteistyöhankkeitamme ja kehittämään ohjelmatyötämme. Vastuualueena ovat erityisesti Nepalin, Intian ja Beninin hankkeet (muut vastuut jakautuvat sopimuksen mukaan). Olet vastuussa hankkeiden toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja raportoinnista, mukaan lukien taloushallinto. Vastaat tiedotuksesta hankevastuidesi osalta ja osallistut LSV:n varainhankintaan. Toimit tiiviissä yhteistyössä kumppanien, vapaaehtoisten ja muun toimiston henkilökunnan kanssa. Sinulla on vapaaehtoisia innostava työote ja osaat viestiä kehityskysymyksistä selkeästi ja vastuullisesti.

Edellytämme:

– 3-5 vuotta työkokemusta hankehallinnosta (ml vahva kokemus taloushallinnosta)
– Ylempi korkeakoulututkinto tai vastaavat tiedot hankittuna kehitysyhteistyöstä muulla tavoin
– Henkilökohtaista kokemusta vapaaehtoistyöstä tai vapaaehtoisten kanssa työskentelystä
– Ymmärrystä kehityskysymyksistä ja Agenda 2030 tuntemus
– Kokemusta UM:n kansalaisjärjestöille suunnatun kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeista
– Erinomaisia Microsoft Office taitoja
– Erinomaista kirjoitetun ja puhutun suomen ja englannin kielen taitoa. Hyvää kirjoitetun ja puhutun ranskan kielen taitoa
– Matkustusvalmiutta ohjelmamaihin

Arvostamme:

  • Työkokemusta kehittyvistä maista
  • Kokemusta ohjelmasuunnittelusta ja tuloksellisuuden ja/tai vaikuttavuuden seurannasta
  • Viestintä- ja varainhankintakokemusta
  • Hyviä kommunikaatio- ja esiintymistaitoja
  • Tiimityöskentelytaitoa monikulttuurisessa ympäristössä

Tarjoamme laajan ja monipuolisen tehtäväkentän osana pientä, mutta dynaamista työyhteisöä Helsingin Etu-Töölössä sekä mahdollisuuden vaikuttaa omiin työaikoihin. Covid-19-epidemian aikana teemme pääsääntöisesti etätöitä.

Tehtävä on määräaikainen vuoden 2022 loppuun 100 % työajalla. Tehtävä alkaa sopimuksen mukaan, mutta mahdollisimman pian.

Lähetä tiivis hakemuksesi, ansioluettelosi ja palkkatoiveesi viimeistään keskiviikkona 25.11.2020 osoitteeseen: rekry(at)lsv.fi. Viestiin otsikoksi ”Ohjelmapäällikkö/sukunimesi.”

Lisätietoa tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Kaisa-Leena Juvonen puhelimitse (044 744 9930) keskiviikkona 18.11. klo 15-16:30 ja maanantaina 23.11. klo 10:30-12.

Kannanotto: Ihmisoikeudet ja kansanterveys TRIPS-päätöksenteon keskiöön

Intia ja Etelä-Afrikka ovat tehneet Maailman Kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevän TRIPS-neuvoston kokouksessa esityksen COVID-19-pandemiaan kohdentuvien toimien väliaikaisesta erivapaudesta (waiver) osasta TRIPS-sopimukseen liittyvistä velvoitteista. Esityksellä on tarkoitus turvata pandemiaan torjuntaan tarvittavien lääkkeiden ja muiden testaukseen ja hoitoon tarvittavien tuotteiden saatavuus. Esitystä ei hyväksytty, vaan se käsitellään uudestaan TRIPSneuvostossa, ja sen jälkeen WTO:n ministerikokouksessa, joissa EU:n kauppapolitiikan toimivallan mukaisesti jäsenmaita edustaa komissio.

Erivapauksien vaikutus lääkkeiden ja muiden tuotteiden saatavuuteen
Intian ja Etelä-Afrikan esittämä erivapaus kohdentuisi seuraaviin TRIPS-sopimuksen 2. kohdan alaisiin lukuihin: 1. (Tekijänoikeus ja lähioikeudet), 4. (teollismallit), 5. (patentit) ja 7. (julkistamattoman tiedon suoja). Näiden lukujen alaisten artikloiden on katsottu voivan vaikuttaa lääkkeiden ja muiden pandemiaan liittyvien tuotteiden saatavuuteen pandemian aikana. On tärkeää huomioida, että vaikka TRIPS-sopimus mahdollistaa pandemian perusteella pakkolisensioinnin, tämä edellyttää käytännössä mailta omaa tuotantokapasiteettia sekä asian huomioivaa kansallista lainsäädäntöä.

Ehdotettu erivapaus olisi määräaikainen mutta koskisi kaikkia maita. Siten se hyödyttäisi myös sellaisia maita, jotka ovat sitoutuneet olemaan hyödyntämättä sopimuksen joustoja lääkkeiden tuonnissa (Art, 31bis). Ehdotettu erivapaus antaisi valtioille mahdollisuuden pitäytyä halutessaan sopimusvelvoitteissa. Erivapaus antaisi kuitenkin maille selkeämmät ja laajemmat toimivaltuudet suojella kansalaisiaan pandemian aikana edistämällä niiden mahdollisuuksia turvata pandemian kontrolliin kohdentuvien tuotteiden saatavuutta kansalaisilleen

Epidemiaan ja hoitoon kohdentuvat kustannukset ovat marginaalinen osa siitä, mitä sen pitkittyminen tulee maksamaan talouden muille toimijoille. Mikäli WTO:n alaisuudessa voidaan puuttua yksinoikeuksiin ja edesauttaa kansainvälistä kauppaa ja tuotteiden saatavuutta pandemian aikana yhteisillä ja kohdennetuilla toimilla, tämä tukisi myös laajempaa yritysmaailman luottamusta siitä, ettei yritysten toimintaedellytyksiä uhrata pandemiasta hyötyvien yritysten etujen turvaamisen nimissä.

Ihmisoikeudet ja kansanterveys päätösten keskiöön
WTO:n COVID-19-toimiin vaikuttavissa päätöksissä tulisi noudattaa kansalaisjärjestöjen laatimaa kahdeksaa COVID-19-toimien periaatetta, joiden mukaan toimien tulee:

  • Asettaa ihmiset etusijalle
  • Suojella ihmisoikeuksia
  • Olla universaaleja ja syrjimättömiä
  • Olla aikaan sidottuja ja oikeasuhtaisia sekä säännöllisen arvioinnin kohteena
  • Turvata vastuuvelvollisuus
  • Suunnata tukea kaikille maille globaalin solidaarisuuden, yhteistyön ja voimavarojen jakamisen kautta
  • Suuntautua rakentamaan maailmaa, joka on oikeudenmukainen, resilientti ja kestävä
  • Noudattaa Do no harm -periaatetta

Vielä heinäkuussa EU painotti TRIPS-neuvostossa tukeaan pandemian vastaisten toimien priorisoinnille. Kannassaan EU totesi, että kaikki keinot on otettava käyttöön tehokkaiden ja edullisten testien, lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden varmistamiseksi pandemian aikana. Kansalaisjärjestöjen raportoinnin perusteella EU kuitenkin painotti neuvoston lokakuisessa kokouksessa, ettei ole näyttöä siitä, että teollis- ja tekijänoikeudet olisivat vaikeuttaneet pandemian
torjumista. Teollis- ja tekijänoikeudet eivät vielä ole nousseet ongelmaksi ensisijaisesti siksi, että uusia tehokkaita lääkkeitä ei ole toistaiseksi tullut markkinoille. Mikäli valtiot jäävät odottamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojan voidaan ensin todistaa hankaloittavan pandemian torjuntaa, on päätöksenteko jo auttamatta myöhässä. Päätökset ja hankinnat tulee voida tehdä nopeasti riittävän tehokkaan pandemiakontrollin mahdollistamiseksi.

Sadat järjestöt ympäri maailman, mukaan lukien terveysjärjestöt UNAIDS ja UNITAID, ovat antaneet vahvan tukensa Intian ja Etelä-Afrikan esitykselle. Ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch ovat myös asettuneet tukemaan esitystä. Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö on vedonnut, että valtiot tukisivat esitystä ja puolustaisivat solidaarisuutta ja tasa-arvoista saatavuutta.

Pyydämme Suomen hallitusta aktiivisesti edistämään Intian ja Etelä-Afrikan esityksen hyväksymistä WTO:ssa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sitoumukset eivät saa muodostua esteeksi hoitojen, lääkkeiden ja muiden tarvittavien tuotteiden saatavuudelle pandemian aikana. EU:lla on nyt mahdollisuus osoittaa kansainvälistä johtajuutta pandemian globaalissa torjunnassa. Me allekirjoittaneet järjestöt keskustelemme mielellämme tarkemmin kanssanne kirjeessä ilmaistuista tavoitteistamme.


Amnesty International Suomen osasto
Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity
Lääkäriliitto
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Lääkärit Ilman Rajoja (Mèdecins Sans Frontières)
Ympäristö ja kehitys ry

Raportti webinaarista: Mikä auttaa auttajaa?Mielentäminen lääkärin voimavarana 11.4.2022

Järjestäjät:

LT, työterveyshuollon erikoislääkäri Tuikku Asikainen, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Kuu- hanke. Kuuntelusta se alkaa, yhteiskuntarauhaa ymmärtävää, mielentävää keskustelua edistämällä.

LL Hanna Rintala, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, Ympäristöjaos ja Ilmastolääkärit, Ympäristöahdistuksen mieli-hankkeen asiantuntija, Nyyti ry.

Asiantuntijana:

Psykiatrian dosentti, valtuutettu mentalisaatioterapeutti ja mentalisaatioterapian työnohjaaja Matti Keinänen. Mieli meissä. Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin- kirjan kirjoittaja.

Lähdimme webinaariin seuraavanlaisin ajatuksin: “Elämme nykyään monien vakavien globaalien uhkien sävyttämässä maailmassa. Ilmastomuutoksen ja koronaviruspandemian ohella olemme yhtäkkiä tilanteessa, jossa vakaaksi ajatellussa Euroopassa keskellämme on sota. Nämä uhat koskettavat meitä kaikkia henkilökohtaisesti, luoden mm. epävarmuutta, ennakoimattomuutta ja pelkoa ja koettelevat turvallisuuden tunnettamme.
Miten voimme sekä omassa elämässämme että lääkärin ammatissamme selviytyä näiden vakavien uhkien keskellä? Mikä voi auttaa meitä auttajia? Webinaarin tavoitteena on tarkastella toimivaa mielentämis- eli mentalisontikykyä yhtenä keskeisenä mielenterveyttämme ja toimintakykyämme ylläpitävänä voimavarana näissä uhissa.”

Alussa käytiin läpi webinaarin taustaa ja tarvetta keskusteluille, LSV:n toimintaa ja KUU – hanketta sekä turvallisen keskustelun periaatteita.
Sitten asiantuntijamme alusti mielentämisen käsitettä apuna sotatraumatisoitumisessa. Ryhmätöissä käytiin läpi omakohtaisia ajatuksia siitä miten oma mielentäminen on sotauutisia seuratessa onnistunut, millaisia tunteita heräsi ja miten niistä omin keinoin selvittiin.

Ajatuksia, joita heräsi keskusteluissa:

  • median kuvat ovat olleet vaikeita katsoa
  • vaikea katsoa kun samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, kun on omia lapsia tai lastenlapsia
  • on vaikea rajata uutisia, kun toisaalta kuuluu tietää mitä tapahtuu ja toisaalta jos on liikaa uutisia, menee oman sietokyvyn yli
  • on vaikeaa kun pitää yrittää varjella lapsilta uutiskuvilta, joita he eivät vielä oikein pysty ymmärtämään, pitää kääntää lehteä itseen päin tai olla katsomatta televisiouutisia lasten kanssa
  • omaa asennetta venäläisiä kohtaan on myös joutunut pohtimaan, millaista heillä on olla uutispimennossa ja joutua tietämättään sotaan
  • sodassa on kärsiviä osapuolia kaikkialla
  • kun itse seuraa tapahtumia on joskus vaikea jutella sellaisten kanssa jotka eivät suostu näkemään mitään, puolustautuvat sulkemalla silmät
  • vanhemmilla ikäluokilla näkyy vielä Suomen sotien ylisukupolvinen traumatisaatio, lapsena näki tai aavisti että jotain kamalaa on juuri äsken tapahtunut ja josta vanhemmat eivät halunneet puhua

Tunteita mitä tilanne herättää:

  • pelkoa, turvattomuutta, lapsuuden pelot aktivoituvat
  • surua ja masennusta
  • avuttomuus, passiivisuus, toivottomuus, sotazombieksi muuttuminen
  • ärtymys, viha, raivo
  • ympärillään somessa ym näkee paljon halua toimia raivon vallassa toisiaan syytellen

Omia keinoja miten selviytyä:

  • parasta on toisten kanssa keskustelu, on mainiota, että kun tunteet sanoo ääneen toiselle, niiden pelottavuus vähenee, vaikka mikään ei muutu
  • on hyvä kun voi keskustella niiden kanssa, jotka tekevät samaa työtä, asioiden purku työtiimissä, puolisolle tai ystävälle puhuminen
  • kirjoittaminen, asioiden läpi käyminen kirjoittamalla
  • luonnossa liikkuminen, yhteenkuuluvaisuus kaiken elävän kanssa, – luonnossa valokuvaaminen ja tunteen ilmaisu kuvalla, koiraystävät
  • taide, kuvataide, sen opiskelu, katsominen ja tekeminen, värit, taideterapia, keramiikka, konkreettisesti taiteen tekemistä savesta
  • musiikin tekeminen, soittaminen, esiintyminen, tunteiden jakaminen musiikilla
  • perheen kanssa puuhailu, lasten/lastenlasten kanssa keskustelut ja askartelut
  • hyvän tekeminen, ystävien auttaminen, toisten auttaminen puhumaan tai avun antaminen jollain konreettisella teolla, lapsenlapsien hoitaminen
  • sen miettiminen, mikä se on se oma turvariepu, johon turvautuu kun on pelokas ja turvaton, Ville Valo oli jossain haastattelussa sanonut että se on hänelle kitara
  • rajaaminen, missä määrin altistaa itseään sotauutisille, että muullekin elämälle ja muillekin tunteille jää tilaa
  • hyvätkin asiat elämässä ovat yhtä totta kuin tämä sota,
  • “iloitkaa iloitsevien kanssa ja surkaa surevien kanssa”,
  • maailman ristiriitaisuuden hyväksyminen
  • voidaan arvostaa sitä hyvää mitä arjessa on tällä hetkellä

Mieltä lämmittävää webinaaripalautetta:

“Kiitos, tänään on ollut ihan eri fiilis. Jännä juttu, että tuo webinaari toimi noinkin terapeuttisesti. Tässä covid/sota-ajassa on tullut oltua aivan liian paljon vain kotiseinien sisäpuolella. Oli mielenkiintoinen webinaari keskusteluineen… Palautteena webinaarista sanoisin, että ennakkotehtävät olivat sikäli hyviä, että jäi aikaa kysymysten pohtimiseen ja vastausten kypsyttelyyn. Vastauksia löytää ihan arkipäivästä, kun vaan ottaa avoimin mielin asioita vastaan ja varsinkin toisten kokemuksia. Keskustelu toisten ihmisten kanssa on jo itsessään hoitavaa ja voimauttavaa, jolloin käsittääkseni mentalisaatioprosessi lähtee etenemään sillä tavoin kuin sen ymmärrän. Varmasti keskustelu juuri samassa asemassa olevien kanssa kantaa ja toisaalta auttaa suhtautumisessa autettavaan. Webinaari oli mielenkiintoinen ja tunnelmaltaan hieno kokemus, kiitos, että sain osallistua. Aurinkoista keväänjatkoa, kyllä se valo vaan kannattelee”

Itsekin koin keskustelun antoisaksi ja voimauttavaksi! Tänäänkin vielä mietin kaikkea mitä puhuttiin

Auringonpaisteisena aamuna kun lumet sulavat

Tuikku

PS: Tässä vielä lisäinfoa ja tietoa tulevasta!

Lisätietoa mielentämisestä:
Matti Keinänen ja Minna Martin. Mieli meissä. Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. 2019.

Bateman & Fonagy. Mentalization-Based Treatment for Personality Disorders. A Practical Guide 2016

Bateman & Fonagy. Handbook of Mentalizing in Mental Healt Practice. 2019

Järjestäjien ja asiantuntijan yhteystiedot:

tuikku.asikainen@lsv.fi

hanna.rintala@lsv.fi

matti.keinanen@pp.fimnet.fi

Kuu- kiertää keskustelu- ja ideointitilaisuuksia lääkäreille, psykologeille ja opiskelijoille:

11.3 oli Oulussa

27.5 Tampereella

14.10 Turussa

18.11 Helsingissä