Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Maantiede yllättää kehitysyhteistyöläiset

Nepalin mielenterveyshankkeen matkaraportti

LSV:n Nepalin mielenterveysprojektin jatkohankkeen ensimmäinen vuosi (2023) on tullut päätökseen. Kävimme marraskuussa Nepalin Okhaldhungan ja Sindhulin maakunnissa seuraamassa projektin etenemistä paikan päällä ja tapaamassa paikallisia edunsaajia ja päättäjiä.

Edellinen mielenterveyshanke Nepalissa toteutettiin Dangin maakunnassa, joka sijaitsee maan luoteisella tasankoalueella. Sindhuli ja Okhaldhunga sen sijaan sijaitsevat Kathmandusta koilliseen kohti Himalajan vuoristoa, ja paikalliset logistiset realiteetit tulivatkin tutuiksi heti ensimmäisenä päivänä. Jeeppi mateli vuoren seinämää pitkin kymmenen kilometrin tuntivauhtia jo kolmatta tuntia ennen kuin saavuttiin monitorointimatkan ensimmäiseen kohteeseen, Likhun kuntaan. Ennen tuota hidasta ajomatkaa alla oli jo kuusi tuntia joutuisampaa ajoa maantiellä.

Vuorten ympäröimän kylän majatalolta avautui upeat näköalat laaksoon. Niitä ihastellessa tuli myös mieleen, kuinka eristäytynyt näin vaikeasti saavutettava paikka onkaan esimerkiksi sadekauden aikana, kun kapeat ja kuoppaiset vuoristotiet muuttuvat mutaliukumäiksi. Nukuimme aaltopeltien suojassa ja seuraavana aamuna suuntasimme Likhun terveysasemalle, jota koristi LSV:n logolla varustettu mielenterveysjuliste. Päivän aikana vierailimme myös kunnantalolla ja kouluss. Tapasimme paikallisia poliitikkoja, terveystyöntekijöitä, opettajia ja mielenterveyskuntoutujia. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että projekti oli otettu paikallisesti hyvin vastaan ja kaikki tapaamamme kunnalliset työntekijät tuntuivat sitoutuneen projektin tavoitteisiin.

Hanketyön havaintoja ja haasteita

Kuten aikaisemmankin hankkeen aikana oli tullut tutuksi, koulussa oli ollut ongelmia konversiohäiriön, eli psykologisista tekijöistä johtuvan neurologisen oireiston, kanssa. Ongelma on laajalle levinnyt Nepalin kouluissa, ja monen koulun kerrotaan kärsineen esimerkiksi joukkopyörtymisistä. Yhteistyökumppanimme TPO:n (Transcultural Psychosocial Organization) kanssa pohdittiin, mitä tehdä, jotta näin dramaattisen manifestaation taakse jäävät ”tavalliset” mielenterveysongelmat eivät jäisi huomiotta kouluissa.

Keskeinen havainto oli myös, että hankkeessa opettajille järjestettyjen mielenterveyskoulutusten kohdentaminen koulujen rehtoreille ei liene paras valinta. Rehtorit eivät nimittäin juurikaan osallistu lasten opettamiseen, eivätkä siten pysty levittämään oppimaansa tietoisuutta tehokkaasti.

Mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on edelleen iso ongelma, ja ehkä myös osasyy siihen, että moni turvautuu perinteisiin parantajiin. Osana Nepalin mielenterveyshankkeen tavoitteita on ollut tunnistaa parantajien rooli yhteiskunnassa ja osallistaa heitä projektin tavoitteisiin. TPO:n järjestämien koulutusten avulla pyritään tukemaan parantajien roolia mielenterveysongelmien tunnistamisessa  ja ohjaamisessa mielenterveyspalveluiden piiriin.

Matkan seuraavalla pysäkillä, Kapilakotin kunnassa Sindhulin maakunnassa tapasimme yhden projektin koulutukseen osallistuneista parantajista. Hän osasi myös kertoa, että monet, varsinkin matalammista yhteiskuntaluokista olevista*, pitävät mielenterveysongelmia pahojen henkien aiheuttamina. Parantaja Dilli suostui myös korvauksetta näyttämään parannusmenetelmiään kokouksen päätteeksi. Dilli ei nähnyt mitään ristiriitaa meidän hankkeemme ja hänen parannustoimintansa välillä, mutta tunnisti myös, ettei hän jaa tätä mielipidettä kaikkien perinteisten parantajien kanssa.

Sindhulissa jatkoimme vierailuita kouluissa, terveysasemilla ja kunnantaloissa. Tapaamiset vahvistivat jälleen käsitystä siitä, että projekti on hyvin tervetullut paikallisissa yhteisöissä ja poliittiset päättäjät ovat hyvinkin tietoisia mielenterveysongelmien laajuudesta. Päättäjien tiimoilta tuli usein toivomuksia projektin jatkumisesta yli suunnitellun ajanjakson. Tämä on ymmärrettävää, ottaen huomioon koko maan ja varsinkin maakuntien heikon taloudellisen tilan.

Suunnittelua ja verkostoitumista Kathmandussa

Palattuamme Kathmanduun kokoustimme koko päivän TPO:n toimistolla. Kävimme monitorointimatkan kokemuksia ja ajatuksia läpi ja suunnittelimme hienosäätöjä tulevan vuoden toimintaan.

Pidimme myös etäkokouksen yhdessä Building and Wood Workers’ Internationalin (BWI) South-East Asian edustajan kanssa. Keskustelun aiheena oli, missä määrin voisimme tehdä yhteistyötä siirtotyöläisten mielenterveyden tukemiseksi. Kuten LSV:n tiedotteessa aikaisemminkin on mainittu, lähes 25 % Nepalin bruttokansantuotteesta muodostuu siirtotyövoiman kotiin lähettämistä varoista. Siirtotyöläiset on hyvin haavoittuva ryhmä sekä työolosuhteiden, että mielenterveytensä suhteen. Heitä kuormittavat usein myös Nepaliin jäävien omaisten odotukset.

Kathmandussa tapasimme myös PSR Nepalin, LSV:n sisarjärjestön, edustajia. Heillä vaikutti olevan hyvin aktiivinen järjestö koostuen lähinnä opiskelijoista ja he järjestävät säännöllisesti tiedotuskampanioita, radio-ohjelmia ja kulkueita terveystietoisuuden levittämiseksi. Mitään ilmiselvää synergiaa LSV:n projektin kanssa ei ilmennyt kokouksen aikana, mutta TPO lupautui jatkossa tarjoamaan tarvittaessa teknistä konsultointia mielenterveystyön ja terveyskampanjoinnin suhteen.

Dal bhatin voimalla kohti kotia

Viikon aikana söimme nepalilaista linssiruokaa dal bhatia vähintään 15 annosta. Matkan viimeiset dal bhatit syötiin TPO:n projektijohtaja Pitambarin kotona ennen paluulentoa. Nepalilainen vieraanvaraisuus yllättää aina jäyhät suomalaiset.

* Kastijärjestelmä on kumottu Nepalissa jo 1960-luvulla, mutta vaikuttaa edelleen ihmisten kanssakäymisiin.

Mitä opimme matkalla:

  • Mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset kokevat edelleen paljon stigmaa
  • Apua mielenterveysongelmiin haetaan usein perinteisiltä parantajilta
  • Logistiset haasteet tulisi ottaa paremmin huomioon varsinkin Okhaldhungassa; tämä kannattaa huomioida tarkasti kaikkien projektien aikataulujen ja tavoitteiden
  • Päihdeongelmat kulkevat usein mielenterveysongelmien rinnalla

Teksti: LT Era Mikkonen ja  LT Juho Heliste, vapaaehtoisia LSV:n kehitysyhteistyössä
Kuvat: Juho Heliste

Suomalaiset rauhanjärjestöt: ”Rauhantyön tulevaisuutta ei saa vaarantaa – Rahoituksen lakkautuspäätös tulee perua”

TIEDOTE 3.5.2024

Suomalaisten rauhanjärjestöjen mielestä hallituksen tekemä rauhantyön rahoituksen lakkauttaminen on vastoin suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä periaatteita. Allekirjoittaneiden järjestöjen mukaan rahoituksen lakkauttaminen on poliittinen päätös, jolla hiljennetään kansalaisyhteiskuntaa.

Valtioneuvosto päätti 25.4. lakkauttaa rauhantyön yleisavustuksen vuoden 2025 alusta lähtien. Lakkautukset voivat tarkoittaa kuoliniskua monelle toimijalle. Rauhantyön avustus on lakkautettu ainoastaan kerran aikaisemmin vuonna 1934. Suomalaiset järjestöt ovat olleet aktiivisesti mukana Nobelin rauhanpalkinnoilla palkitussa työssä.

Tämä järkyttävä päätös leikkaa rauhantyön edellytyksiä samaan aikaan, kun Euroopassa käydään sotaa, yhteiskunnallinen polarisaatio kiihtyy ja jatkuvat päällekkäiset kriisit aiheuttavat epävakautta yhteiskuntiin.

Käytännössä rahoituksen lakkauttaminen vaarantaa pitkäjänteisen rauhantyön, joka tavoittaa vuosittain satoja tuhansia ihmisiä kotimaassa ja Suomen ulkopuolella. Rauhanjärjestöt toimivat laaja-alaisesti asiantuntijoina, joita kuullaan ministeriöissä, eduskunnassa ja YK:ssa. Ne toimivat kansalaisten mielipiteiden kanavana ja rauhantyön tekijöiden kouluttajina. Työn ytimessä on rakentaa kriisinkestävyyttä ja keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa.

Rahoitus on ollut järjestöille ja suomalaisille euroissa mitattavaa määräänsä merkityksellisempi, sillä useampi järjestö on kyennyt moninkertaistamaan vuositason rahoituksensa sekä toimintansa omalla varainhankinnallaan ja eri EU:n rahoituslähteiden kautta, johon valtionapu on tarjonnut vaadittavan omarahoitusosuuden.

Vaadimme, että rauhantyön valtionavustuksen leikkaus perutaan ja järjestöjen kotimaassa tekemään rauhantyöhön osoitetaan vähintään miljoona euroa vuodessa. 

Samalla huolehditaan yhteiskuntamme moniäänisyydestä jatkossakin.

Oikeusministeriön mukaan rauhantyön avustuksen tarkoituksena on ollut ”rauhantyön avulla tukea rauhaa, yhteiskunnallista vakautta ja konfliktien ehkäisyä”.

Rauhanjärjestöt:

1. Rauha on perusta, jolle Suomen hyvinvointi rakennetaan. Suomen hyvinvointi ja turvallisuus eivät perustu kansainvälisistä sopimuksista vetäytymiseen tai yksistään sotilaallisiin ratkaisuihin vaan suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan vakauteen, kauppaan, diplomatiaan ja yhteistyöhön. Perustuslain mukaisesti “Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.” (1§). Kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan rauhan rakentamiseen ja sen ylläpitämiseen valtioiden rinnalle.  

2.  Rauhantyön toimintaedellytysten heikentäminen on osa globaalia ilmiötä, jossa demokratiaa ja siihen kuuluvaa moniäänistä keskustelua sekä kansalaisyhteiskuntaa hiljennetään. Perustuslain mukaan “kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen” (2 §).
3. Rauhantyön määrärahojen leikkaaminen 2024 ja lakkauttaminen 2025 on merkittävä muutos suomalaisen yhteiskunnan tavasta toimia, jossa valtio ja kansalaisyhteiskunta ovat olleet yhdessä rakentamassa Suomea. 

Allekirjoittajat

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry. (LSV)
Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkosto
Pand-Taiteilijat rauhan puolesta ry 
Rauhankasvatusinstituutti ry. (RKI)
Sadankomitea ry.
SaferGlobe
Suomen YK-liitto ry.
Suomen Rauhanliitto ry.
Suomen Rauhanturvaajat ry.
Suomen kristillinen rauhanliike ry.
Suomen Rauhanpuolustajat ry.
Uskontojen yhteistyö Suomessa – USKOT-foorumi ry
Suomen YK-nuoret ry.

Yhteydenotot:

Rauhanliitto, toiminnanjohtaja, Laura Lodenius, p. 040 717 7762

Sadankomitea, pääsihteeri Jarmo Pykälä, p. 040 583 1142

SaferGlobe, toiminnanjohtaja Maria Mekri, p. 040 326 3337

TerapeuttiVille piti lääketieteen opiskelijoille stressinhallintaillan

Tampereen FiMSICin projekitiimi järjesti 25.3.2024 keskusteluillan, johon Ville Merinen tuli
kertomaan opiskelijoille stressistä. Ville Merinen, tuttavallisemmin TerapeuttiVille, on
psykoterapeutti ja kansanedustaja, joka tunnetaan lasten ja nuorten mielenterveyden
puolestapuhujana.

Illan tarkoituksena oli käydä läpi mitä stressi on, ja kuinka sitä voi helpottaa. Tapahtuma oli
todella suosittu ja paikat iltaan menivätkin kuin kuumille kiville. Oli mukavaa saada
tapahtumaan innokkaita kuuntelijoita kaikilta vuosikursseilta. Ilta alkoi tortillojen merkeissä,
jonka jälkeen Ville alkoi kertoa meille illan aiheesta. Tauolla oli tarjolla jäätelöbuffet, ja lopuksi oli
aikaa kysymyksille sekä yleiselle keskustelulle stressinhallinnasta.

Ilta sujui kokonaisuudessaan hyvin, ja aihe oli paljon keskustelua herättävä. Saimme paljon
neuvoja stressin kanssa toimimiseen sekä siihen, kuinka esimerkiksi lievittää esiintymisjännitystä.
Tapahtuma sai kiitosta hyvästä aiheesta, tarjoiluista sekä rennosta tunnelmastaan.

Olemme tosi otettuja, että TerapeuttiVillellä oli aikaa tulla puhumaan meille opiskelijoille aiheesta, joka
koskettaa meitä kaikkia. Iso kiitos Lääkärin sosiaaliselle vastuulle illan mahdollistamisesta!

Fanny Jaakonmäki, Fimsic Tampere

Suomen suhtautuminen ydinaseisiin on muuttunut

Lääkäreiden ydinaseiden vastainen järjestö IPPNW oli hyvin esillä Ydinasekieltosopimuksen osapuolten kokouksessa New Yorkissa marraskuun lopussa 2023. YK:ssa pidetyssä kokouksessa tuotiin selkeästi esiin ydinaseiden katastrofaaliset humanitaariset vaikutukset ja todettiin ydinpelotteen olevan valheellinen keino lisätä kansojen turvallisuutta. Kokous osoitti myös voimakasta tukea ydinaseiden käytön ja ydinkokeiden uhreille.

Ihan helposti ei tapahdu, että YK:ssa kokoontuva virallinen kokous päätyy loppukannanotossaan selväsanaisesti kritisoimaan suurvaltoja ja muita ydinasevaltoja. Kritiikki nousi siitä, että nämä ovat täydellisesti epäonnistuneet noudattamaan allekirjoittamansa ydinsulkusopimuksen (NPT) kolmatta perusperiaatetta eli ydinaseriisuntaa.

YK:n ydinasekieltosopimuksen sopijaosapuolten kokous New Yorkissa marraskuussa 2023. Kuva: Kati Juva.

Toistakymmentä vuotta sitten ydinaseettomat valtiot ja kansalaisyhteiskunta turhautuivat ydinasevaltioiden kyvyttömyyteen edistää aseriisuntaa ja vähentää ydinsodan uhkaa. Suurvaltojen päättäjät ovat jo pitkään julistaneet (viimeksi tammikuussa 2022), ja mahdollisesti ymmärtäneetkin, ettei ydinsotaa voi voittaa eikä sitä pidä koskaan käydä. Tästä huolimatta ydinasevarustelu on viime vuosina kiihtynyt, ja ydinpelotetta pidetään toimivana keinona varmistaa oman maan turvallisuus.

Kaikki ydinaseet sekä niiden suunnittelun, valmistuksen, sijoittamisen, kuljettamisen ja rahoittamisen kieltävä Ydinasekieltosopimus (TPNW) solmittiin YK:ssa 2017, ja se astui voimaan 2021. Sopimuksen on tällä hetkellä allekirjoittanut 93 ja ratifioinut 69 maata. Yksikään ydinasevaltio tai Nato-maa ei ole mukana.

Ydinasekieltosopimuksen osapuolten toinen kokous pidettiin viime marraskuussa New Yorkissa. Mukana oli 59 sopijavaltiota ja 35 tarkkailijamaata. Lisäksi kansalaisyhteiskunta oli vahvasti edustettuna. Mukana oli satoja aktivisteja ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) verkostosta, lisäksi mm. kansainvälinen Punainen Risti sekä edustajia niistä yhteisöistä, jotka ovat kärsineet joko atomipommin sotilaskäytöstä (hibakushia Hiroshimasta ja Nagasakista) tai ydinkokeista (ihmisiä mm. Kazakstanista, Marshall-saarilta, Ranskan Polynesiasta sekä USA:n alkuperäisasukkaita ns. downwinders -yhteisöistä). Heidän todistuksensa ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista ja seurauksista ihmisyhteisöille olivat vaikuttavia. IPPNW:n delegaatiossa oli yli 30 kollegaa eri puolilta maailma, paljon myös opiskelijoita ja nuoria lääkäreitä. IPPNW:n kenialainen aktiivi Sally Ndung’u piti kokouksessa erinomaisen puheenvuoron korostaen ydinaseiden humanitaarisia vaikutuksia ja esittäen, että WHO päivittäisi 1987 julkaisemansa selvityksen ydinaseiden vaikutuksista terveyteen ja terveydenhuoltoon.

Ydinasekieltosopimusta kannattava mielenilmaus.
Kuva: Julia Jernvall

Tällä kertaa Suomi ei osallistunut Ydinasekieltosopimuksen kokoukseen edes tarkkailijana. Nykyinen hallitus perustelee osallistumattomuutta sillä, että Suomi kuuluu nyt Natoon. Koska olemme Naton ydinsateenvarjon (pelotteen) piirissä, ei ole sopivaa vastustaa ydinaseita. Kuitenkin mm. Belgia, Norja ja Saksa osallistuivat tarkkailijoina.

Suomen linja ydinaseisiin on selkeästi muuttunut. Aiemmin Suomi on pyrkinyt olemaan eturintamassa tukemassa ydinaseriisuntaan liittyviä aloitteita kuten ydinaseettomia vyöhykkeitä ja aseriisuntaa kansainvälisen sopimusjärjestelmän puitteissa. Myös YK:ssa Suomi on aiemmin tukenut ydinaseriisuntaan liittyviä aloitteita.

Viime syksynä Suomi äänesti YK:n yleiskokouksessa tyhjää liittyen päätöslauselmaan ydinaseiden humanitaarista vaikutuksista. Päätöslauselmassa todetaan, ettei ydinaseita pidä koskaan käyttää, ei missään olosuhteissa. Juuri tämä lause oli Suomelle ongelma, koska Naton sotilasdoktriini perustuu ydinpelotteeseen. Haluaisin tietää, missä olosuhteissa Suomen ulkopoliittinen johto katsoo, että ydinaseita voisi käyttää!

Ydinasevaltiot rakentavat turvallisuusdoktriininsa pelotteen varaan. Ydinaseista puhutaan arkipäiväisesti, niillä uhkaillaan ja niiden vaikutuksia vähätellään. On hyvä muistaa, että lyhyemmän kantaman ei-strategiset, ns. taktiset ydinaseet eivät ole ”pieniä” pommeja, vaan pääsääntöisesti suurempia kuin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut. Niitä ei voi käyttää ”täsmäiskuihin” sotilaskohteisiin. Kaikki ydinaseet on lähtökohtaisesti suunnattu siviilejä vastaan.

Ydinasekieltosopimuksella on laaja tieteellinen asiantuntijaryhmä selvittämässä ydinaseiden vaikutuksia. Merkittävin, inhimillistä sivilisaatiota ja koko ihmiskunnan eloonjäämistä uhkaava seuraus ydinaseiden käytöstä on ilmaston viileneminen. Täysimittaisesta ydinsodasta aiheutuva, kaikkea elollista maapallolla uhkaava ydintalvi on ollut tiedossa jo 1980-luvulta saakka. Nyt tutkijat ovat selvittäneet myös rajoitetumman sodan vaikutuksia ilmastoon ja ravinnontuotantoon. Alueellinenkin ydinsota esimerkiksi Intian ja Pakistanin välillä johtaisi voimakkaaseen ilmaston viilenemiseen pohjoisella pallonpuoliskolla. Lämpötila laskisi yli kuusi astetta, muutos kestäisi vuosikausia ja ruoantuotanto vähenisi niin paljon, että yli kaksi miljardia ihmistä, mukaan lukien kaikki Suomessa asuvat, kuolisivat nälkään tulevina vuosina. 

Ydinaseet on saatava hävitetyksi ennen kuin ne hävittävät meidät. Ydinasekieltosopimuksen osapuolikokous päättyi realistiseen ja päättäväiseen optimismiin. Työtä ydinaseiden kieltämiseksi on jatkettava. Ydinaseiden humanitaarisista vaikutuksista on puhuttava laajemmin kansalaisille ja päättäjille. Ydinpelotteen merkitys maiden turvallisuudelle on kyseenalaistettava ja on rakennettava kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä, joka ei perustu ydinaseisiin. Ydinaseiden käytön uhreja ja heidän yhteisöjään on autettava ja heidän oikeuksiaan on tuettava.

Sopimuksen seuraava kokous pidetään YK:ssa keväällä 2025. On tärkeää, että Suomi osoittaa tukensa ydinaseriisunnalle ja osallistuu kokoukseen vähintään tarkkailijana. Kun nyt ollaan kovin kiinnostuneita pääsemään niihin Naton pöytiin, joissa keskustellaan ydinaseista ja Naton ydinpelotteesta, olisi hyvä osallistua myös niihin pöytiin, joissa mietitään ydinaseiden hävittämistä.

Kati Juva

International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW) co-president

Allekirjoita vetoomus: Lääkärit ja lääketieteen opiskelijat vaativat tulitaukoa Gazaan

Huom. vetoomuksen allekirjoitusaika on päättynyt.

Me, Suomessa toimivat lääkärit sekä lääketieteen opiskelijat, vaadimme Suomen hallitukselta välittömiä toimia tulitauon ja humanitaaristen käytävien aikaansaamiseksi Gazaan sekä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista.

Tuomitsemme jyrkästi molempien osapuolien siviileihin ja siviilikohteisiin kohdistuneet iskut, ja vaadimme kansainvälisten sopimusten noudattamista.

Suomen hallituksen tulee vaatia ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toteutumista palestiinalaisalueilla ja Israelissa. Vaadimme, että Suomi tuomitsee Israelin tekemät kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet. Humanitaarisen avun pääsy Gazaan on varmistettava tulitauoilla.

Lääkärit ilman rajoja järjestön mukaan Gazan terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamassa. Sairaalat ovat ylikuormitettuja ja tiloissa asuu myös pakolaisiksi joutuneita. Gazan 35:stä sairaalasta 16 on joutunut sulkemaan polttoaineen puutteen tai pommitetuksi tulemisen vuoksi (1). Israel on laittomasti vaatinut sairaaloiden evakuoimista Pohjois-Gazassa ja Maailmanterveysjärjestö (WHO) on sanonut tämän olevan kuolemantuomio mm. tehohoitopotilaille (2). Lisäksi sairaaloissa on puute lääkkeistä, vedestä, tarvikkeista ja henkilökunnasta. Lääkärit ilman rajoja vahvistaa, että potilaita leikataan jo lattioilla ilman asianmukaista anestesiaa (3.). Vaadimme, että Suomen hallitus vaatii välittömiä avustuskuljetuksia sairaaloihin sekä potilaiden, terveydenhoitoalalla työskentelevien ja sairaaloiden suojelua.

Gazassa vallitsee humanitaarinen katastrofi, palestiinalaiset ovat hengenvaarassa. Elämän perusedellytyksistä: vedestä, ruoasta, suojasta sekä lääkkeistä on pulaa. Lääkäreinä olemme vannoneet toimivamme ihmisyyttä ja elämää suojellen. Vaadimme samoja periaatteita myös Suomen hallitukselta.
Tulitauko Gazaan nyt! 

Allekirjoita vetoomus tästä

HUOM! Allekirjoitetuasi saat sähköpostiviestissä linkin vahvistaaksesi allekirjoituksesi. Varmistaaksesi, että saat lähettämämme viestit, lisää info@adressit.com yhteystietoihisi tai turvallisten lähettäjien listalle.

Lisätietoja adressista lsv(at)lsv.fi tai LSV:n rauhantyön vetäjältä Kati Juvalta.

1. https://www.aljazeera.com/news/2023/11/1/gazas-only-cancer-treatment-hospital-shuts-down-after-running-out-of-fuel

2. https://www.who.int/news/item/14-10-2023-evacuation-orders-by-israel-to-hospitals-in-northern-gaza-are-a-death-sentence-for-the-sick-and-injured

3. https://www.msf.org/immediate-ceasefire-needed-gaza-stop-bloodshed

Paperittomuuden ilmiöiden ja haasteiden äärellä

Pohjoismaiden paperittomia hoitavien klinikoiden vuosittainen tapaaminen järjestettiin vuonna 2023 Oslossa. Global Clinic, paperittomien klinikka Helsingissä on osallistunut vuosittaisiin tapahtumiin jo yli kymmenen vuoden ajan. Tuttuun tapaan ohjelmaan kuului paikalliseen klinikkaan tutustuminen sekä luentoja ja työpajoja liittyen paperittomien sosiaali-ja terveydenhuoltoon.

Osallistujat Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta kokoontuvat paperittomien päiväkeskuksen pihalla. 

Paperittomien oikeus terveydenhuoltoon eri pohjoismaissa

Kaikkiaan paperittomia hoitavilla klinikoilla pohjoismaissa on varsin erilainen tilanne johtuen maiden lainsäädännöistä ja poliittisesta ilmapiiristä. Tähän vuoteen saakka laajin pääsy terveyspalveluihin on ollut Ruotsissa, jossa paperittomilla on oikeus välttämättömään hoitoon, lapsilla on oikeus laajoihin palveluihin. Suomessa paperittomilla on vuoden 2023 alusta voimaan tulleen lain perusteella oikeus välttämättömiin terveyspalveluihin ja lapsilla oikeus samoihin palveluihin kuin muilla kuntalaisilla.

Pohjoismaiden tiukin lainsäädäntö on Tanskassa, jossa paperittomilla on oikeus vain kiireelliseen sairaanhoitoon. Kiireellinen sairaanhoito on Tanskassa ilmaista, myös paperittomille. Lapsilla tai raskaana olevilla ei ole oikeutta erityisestä haavoittuvuudestaan huolimatta laajempiin palveluihin. Tanskassa esimerkiksi synnytyksen hoitoa ei katsota kiireellisenä hoitona. Synnyttävällä on kuitenkin oikeus mennä sairaalaan synnyttämään, mutta hän saa hoidosta todellisten kustannusten mukaisen laskun. Norjassa paperittomat ovat oikeutettuja kiireelliseen sairaanhoitoon, jonka lisäksi lapsilla on laaja oikeus terveyspalveluihin, ja raskaana olevat ovat oikeutettuja raskauden seurantaan, synnytyksen ja synnytyksen jälkeiseen hoitoon.

Paperittomien klinikka Oslossa

Oslon (ja Bergenin) klinikkaa ylläpitävät Norjan Punainen Risti ja Kirkens Bymisjon -säätiö. Klinikalla on kuusi palkattua työntekijää, joista osa työskentelee osa-aikaisesti. Itse vastaanottoja pitävät pääosin vapaaehtoiset terveydenhuollon ammattilaiset, joita on noin 135 henkilöä.


Oslon paperittomien klinikka vastaa varustelutasoltaan ja toiminnaltaan pientä terveysasemaa. Klinikka on auki kolme kertaa viikossa. Klinikalla on laajasti eri terveydenhuollon ammattilaisia vapaaehtoisina, ja he voivat tarjota potilailleen mm. laboratoriokokeita, silmätutkimuksia ja laajaa hammashoitoa röntgentutkimuksineen. Lisäksi klinikan kätilöt ottavat papa-näytteitä, asentavat kierukoita ja ehkäisyimplantaatteja, sekä hoitavat lääkkeellisiä (alku)raskauden keskeytyksiä. Klinikalta lähetetään potilaita tarvittaessa sairaalaan erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja julkiselle puolelle esim. raskauden seurantaan. Työntekijät myös selvittelevät asiakkaille tulevia laskuja. Kaikin puolin toiminta on laajempaa ja ammattimaisempaa kuin Suomessa, mikä on toki tarpeenkin, kun julkiselle puolelle saa ohjata vain kiireelliset tapaukset ja lapsipotilaat. Samassa pihapiirissä klinikan kanssa toimii paperittomien päiväkeskus, jossa paperittomat voivat mm. pestä pyykkiä, syödä edullisen aterian ja säilyttää tavaroitaan lukollisissa kaapeissa.

Rakennuksessa on myös iso kirkkosali, jossa järjestetään jumalanpalveluksia mm. romaniaksi tulkattuna, mutta jossa väsyneet paperittomat voivat myös pötkötellä päivisin patjoilla. Itse hätämajoituspaikat ovat muualla kaupungissa, ja ne on järjestetty erikseen miehille ja naisille/pariskunnille. Työntekijöiden mukaan perheitä heillä on asiakkaina kohtuullisen vähän eikä esim. klinikalla ole juuri lapsipotilaita.

Raskaana olevat paperittomat klinikoidemme asiakkaina

Tämän vuoden kokouksen teemana olivat paperittomat naiset ja heistä erityisesti raskaana olevat. Oslon klinikan kätilö kertoi työstään paperittomien naisten parissa. Erityisesti jäi mieleen multicultural doula- hanke, jossa maahan muuttaneille naisille järjestettiin oman kulttuurin ja kielen tunteva doula. Doulat koulutettiin tehtäväänsä ja he saivat siitä myös palkkion. Edellytyksenä on, että doula osaa norjaa ja tuntee maan terveydenhuoltojärjestelmän, sekä on myös itse synnyttänyt. Hanke antoi inspiraatiota vastaavan kehittämiseen Suomessa! Olimme myös samaa mieltä siitä, että paperittomille naisille on ehdottomasti suositeltavaa tarjota pitkäaikaista raskaudenehkäisyä, sillä pilleri- ja kondomiehkäisy on tämän ryhmän parissa todettu olevan epäluotettava ehkäisymenetelmä.

Seminaarissa saimme kuulla Oslon yliopiston väitöskirjatutkijaa Frode Eickia, joka aiemmin on toiminut Oslon paperittomien klinikan johtajana. Hän on tutkinut raskaana olevien paperittomien naisten terveyttä ja raskauden seurannataa. Tutkimuksen mukaan paperittomilla naisilla on enemmän kohtukuolemia, ennenaikaisia synnytyksiä ja hätäkeisarinleikkauksia kuin muulla väestöllä. Helsingin Global Clinicin vapaaehtoinen Janita Tasa kertoi lopputyönä tekemästään tutkimuksestaan paperittomien raskauden ja synnytyksen kulusta. Hänen tutkimuksessaan ei tehty Eickin esittämiä havaintoja. Tämä herätti vilkasta keskustelua seminaarin osallistujien keskuudessa.

Global Clinicin vapaaehtoinen lääkäri Moona Merikallio esitteli Helsingin paperittomien ja turvapaikanhakijoiden keskitetyn neuvolan toimintaa. Keskustelimme myös Suomessa vuoden alusta voimaan astuneesta lainsäädännöstä koskien paperittomien välttämätöntä hoitoa sekä muun muassa laskutukseen liittyvistä haasteista. Pohjoismaalaiset kollegat olivat erittäin kiinnostuneita Suomen ja etenkin Helsingin verrattain edistyksellisestä, mutta ei täysin ongelmattomasta mallista. Bergeniläisen klinikan johtaja Katrinen Meisfjord suunnittelee tuovansa kaupungin päättävässä asemassa olevat poliitikot tutustumaan Helsingin malliin.

Työskentelimme myös työpajoissa, jotka käsittelivät vaikuttamista, tutkimusta ja sosiaalityöstä. Suomesta osallistujia oli jokaisessa pajassa. Tavoitteena oli herättää keskustelua ja jakaa eri maiden toimivia käytäntöjä. Osallistujat olivat erityisen kiinnostuneita Suomen malleista, paperittomien terveydenhuoltoa koskevan lain hyväksymisen jälkimainingeissa. Tavoitteena olisi lisätä yhteistyötä myös näissä teemoissa eri pohjoismaiden kesken, ja luoda keskitettyjä malleja esimerkiksi vaikuttamistyöhön ja tutkimuksen tekemiseen.

Paperittomien hoitoon liittyvät haasteet eri maissa

Eri maiden poliittinen ilmapiiri vaikuttaa vahvasti paperittomien oikeuksiin maassa. Tanskassa erityisen haasteen luo maan tiukka maahanmuuttopolitiikka. Paperittomilla on hyvin rajallinen oikeus mihinkään terveydenhuoltoon Tanskassa. Tästä johtuen Tanskan paperittomien klinika hoitavat paperittomia henkilöitä hyvin laajasti klinikoillaan, joita on neljä eri puolella maata. Klinikoilla on palkallisia työntekijöitä, mutta terveydenhuollosta vastaavat vapaaehtoiset.

Ruotsissa uudenlaisen haasteen on tuonut myös maan poliittinen tilanne ja kiristyneet asenteet maahanmuuttoa kohtaan. Ruotsalaiset kollegat toivat esiin suuren huolen siitä, että maahanmuuttokeskusteluun on tuotu mukaan asioita, jotka heikentäisivät jo heikommassa asemassa olevien oikeutta terveyteen. Tämä lisäisi haavoittuvuutta, ja pahimmillaan luo ihmisille voimakasta pelkoa niin, että he eivät uskaltaudu hakeutua hoitoon edes hädän hetkellä.

Positiivisia näkymiä on taas nähtävissä Suomessa, jossa uusi lainsäädäntö on muutamia kuukausia sitten astunut voimaan. Suomessa tilanne on uusi ja tuottaa muutoksia myös Global Clinicin toimintaan, jossa pystymme entistä paremmin ohjaamaan potilaita julkisten palveluiden piiriin. Global Clinicin toiminta tulee kuitenkin jatkumaan paperittomia tukevana ja ohjaavana paikkana, jossa toivottavasti myös jatkossa voitaisiin tarpeen mukaan tarjota hoitoa erityisen haavoittuvassa asemassa oleville paperittomille tai sellaisiin vaivoihin, jotka eivät lukeudu lain mukaisiin välttämättömiin terveyspalveluihin.

Eri klinikoiden tulevaisuus riippuu pitkälti asenteista ihmisoikeuksia kohtaan. Siitä huolimatta että jokaisella ihmisellä on oikeus terveyteen, tarvitaan jopa pohjoismaiden kaltaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa edelleen erillisiä klinikoita turvaamaan tätä oikeutta. Ruotsissa paperittomat ovat olleet oikeutettuja välttämättömiin terveyspalveluihin jo pitkään, silti maan muuttuva ilmapiiri muistuttaa myös Suomea siitä, ettei työ paperittomien terveyden eteen ole valmis. Tarvitaan vahvaa vaikuttamistyötä ja informointia uudesta laista, mutta yhtäällä on pidettävä huoli, että siirtymävaiheissakin paperittomien terveys ei vaarannu. Global Cliniciä ja muita paperittomien klinikoita tarvitaan matalan kynnyksen palveluina, koska voimassa olevista laeista huolimatta pääsy terveyspalveluihin ei ole toistaiseksi täysin taattu eivätkä kaikki ihmiset uskalla niiden pariin pyrkiä.

Artikkelin kirjoittajat ovat Global Clinicin vapaaehtoiset,
Pipsa Jääskeläinen
Moona Merikallio
Janita Tasa

Tasa, J. (2019). Paperittomien naisten lisääntymisterveys ja äitiyshuollon palveluiden käyttö Helsingissä – Rekisteritutkimus.sa. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/21217/urn_nbn_fi_uef-20190217.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Toivoa toiminnasta – ahdistuksesta empatiaan

Mikä avuksi, kun tulevaisuus ja ympäristön tila huolettaa? Mistä apua ilmastoahdistukseen? Miten voin aikuisena auttaa nuoria selviämään ja mistä saan itse voimavaroja? Ilmasto- ja luontokatokriisin päälle tulivat pandemia, sota ja taloudelliset huolet. Elämme monikriisien aikaa, joka johtuu ihmiskunnan kestämättömistä toimintatavoista. Tarvitsemme toivoa ja toimintakykyä laajaan koko yhteiskunnan suunnanmuutokseen.

Useat tekijät ja tahot ovat laatineet hyviä ohjeita psyykkisen tasapainon säilyttämiseen ja esimerkiksi sodan pelon käsittelyyn lasten ja nuorten kanssa. Kiinnitin huomiota siihen, että näissä ohjeissa ei oikeastaan koskaan suositella vanhempia tai muita lasten ja nuorten läheisiä ryhtymään toimimaan ja etsimään arvojaan vastaavia toimintamahdollisuuksia yhdessä lasten ja nuorten kanssa. 

Miksi ei? Mikä voisi olla voimaannuttavampaa ja turvallisuutta sekä hyvinvointia lisäävämpää kuin aktiivinen toiminta hyvien asioiden eteen, yhdessä? Olemme osa maailmaa, ja lapset ja nuoretkin kuuluvat globaaliin yhteisöön. Olemmeko unohtaneet toiminnan ja yhteisöllisten liikkeiden merkityksen?

Päätin koota listan siitä, miten voimme parantaa sekä omaa että toisten hyvinvointia lisäämällä hyvinvointia tukeviin ohjeisiin suosituksen toimia. Dialektisen käyttäytymisterapian mallin mukaan tarvitsemme kaikenlaisissa stressaavissa tilanteissa periaatteessa kolmea T:tä: toimintaa, joka vastaa arvojamme, tunteiden kohtaamista ja käsittelyä, ja tasapainoa levon, palautumisen ja mielekkään arjen kautta. Näiden avulla voimme ylläpitää aitoa, aktiivista toivoa.

Poimi seuraavista ajatuksista itsellesi sopivat vinkit ja ota maailman tilanne rohkeasti puheeksi lapsen tai nuoren kanssa.

Toiminta:

  • Pohtikaa arvojanne ja puhukaa siitä, mikä on sinulle ja läheisellesi (esim. nuorelle) aidosti kaikkein tärkeintä ja merkityksellisintä ja minkä puolesta haluatte toimia.
  • Etsikää yhdessä sopiva porukka tai yhteisö toimintaa varten.
  • Ottakaa rohkeasti seuraava askel ja lähtekää konkreettiseen toimintaan! Se palkitaan.

Tunteet:

  • Ota aikaa maailman tilanteeseen liittyvien tunteiden kohtaamiseen, jakamiseen ja käsittelyyn empaattisesti ja myötätuntoa yhdessä toisten kanssa viljellen.
  • Maailmassa vallitsevaan monikriisiin liittyvää pelkoa, surua tai vaikkapa vihan tunteita ei tarvitse vältellä, piilottaa tai ratkaista kiireellä pois, vaan niitä kannattaa yrittää sietää yhdessä toisten kanssa. 
  • Tee näkyväksi se, että välität ja kannat huolta. Tee omassa mielessäsi tilaa myötätunnolle sekä oikean ja hyvän puolustamiselle, joka voi olla tarvittaessa tulistakin tunnetta ja toimintaa.
  • Tunteiden tunnistaminen voi auttaa läheisyyteen ja empatiaan toisten kanssa.
  • Tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja jakaminen auttaa siihen, että emme toimi harkitsematta niiden vallassa.

Tasapaino:

  • Muista lepo ja palautuminen, riittävä liikunta ja ravinto.
  • Tehkää yhdessä mieluisia ja mielekkäitä asioita.
  • Rajoittakaa uutisten ja somen tietovirtaa kuormittavista asioista.
  • Kukaan ei voi toimia ongelmien poistamiseksi koko ajan eikä jatkuvasta tunteiden käsittelystäkään ole apua, vaan välillä tarvitsemme myös muita asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita että ongelmat kiellettäisiin.

Ehdotuksia konkreettiseksi toiminnaksi:

Lisätkää tietoisuutta ja ottakaa kantaa esimerkiksi mielipidekirjoituksen kautta 

Osallistukaa mielenosoitukseen vaikkapa rauhan, tasa-arvon, ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, eläinten oikeuksien tai ihmisoikeuksien puolesta

Lähtekää lipaskerääjäksi sopivan järjestön kautta esimerkiksi sotaa paenneiden tai luonnonsuojelun hyväksi

Lahjoittakaa rahaa järjestöille ja innostakaa muitakin tekemään samoin

Ryhtykää ystäväksi muualta Suomeen tulleelle, sotaa ja vainoa paenneelle, kuormitusta kokevalle perheelle tai yksinäiselle (monien eri järjestöjen kautta)

Liittykää yhdistykseen tai järjestöön, joka edistää teille tärkeitä arvoja

Liittykää sellaisen poliitikon tukiryhmään ja kampanjointiin, joka ajaa hyviä asioita

Harjoittakaa lobbausta sellaisten poliitikkojen ja valtaapitävien suuntaan, jotka eivät mielestänne toimi riittävästi, esimerkiksi kirjoittamalla kirjeitä

Järjestäkää kasvisruokakurssi tai liittykää paikalliseen ruokapiiriin!

Esimerkkejä järjestöistä tai liikkeistä: LSV, Luonto-Liitto, Metsäryhmä, Elokapina, Martat, Aktivistimummot, Ilmastoisovanhemmat, Punainen risti, Partio, 4H, eläinsuojeluyhdistykset, poliittiset (nuoriso)järjestöt

Henkilökohtaisista ilmasto- ja kestävyysvalinnoista tärkeimmät ovat auton käytön, lentämisen ja eläinperäisen ruuan käytön vähentäminen tai lopettaminen sekä materiaalisen kulutuksen alentaminen. Jätteiden lajittelusta ei kannata ottaa liikaa stressiä, koska sen vaikutus tulee vasta pitkästi näiden jälkeen.

Haluaisin nähdä suuren myötätuntoisen toiminnan aallon leviävän maassamme. Voimme kaikki olla hyviksiä, ja antaa sen näkyä!

Kirjoittaja: Hanna Rintala

LSV- tiedote 2/2022

LSV:n tiedote 2/2022 on ilmestynyt. LSV:n 40- vuotisjuhlia juhlittiin lokakuussa. Kesällä yhdistykselle myönnettiin ulkoministeriön tukea neljälle hankkeelle vuosille 2023-2026. Näistä ja muista aiheista voit lukea lisää tiedotteesta.

LSV- tiedote 2/2022

Maailman rauha on kauhun tasapainon panttivanki

Ydinaseet ovat taas vaarallisen ajankohtaisia. Lauantaina 6.8. tuli kuluneeksi 77 vuotta ensimmäisen atomipommin pudottamisesta Hiroshimaan. Samanaikaisesti on New Yorkissa meneillään Ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssi . Näitä on pidetty 5 vuoden välein sopimuksen solmimisesta lähtien, nyt koronan vuoksi pari vuotta myöhässä. Kesäkuussa pidettiin Wienissä puolestaan Ydinasekieltosopimuksen  sopijapuolten ensimmäinen kokous.

Olemme eläneet pommin varjossa vuosikymmeniä. Kuitenkin myös suurvaltajohtajat ymmärtävät, ettei ydinsotaa ole mahdollista voittaa. Viimeksi tammikuussa 2022 viiden alkuperäisen ydinasevaltion johtajat laativat julkilausuman, jonka mukaan ydinsotaa ei voi eikä pidä koskaan käydä.Tämä ei ole estänyt ydinasevaltojen johtajia uhkailemasta ydinaseiden käytöllä.

Ydinaseiden tuhovoima Hiroshimassa ja Nagasakissa pelästytti suurvaltojen johtajat ja tutkijat, ja yhä useamman maan hankkiessa oman ydinaseen havahtui koko ihmiskunta totaalisen tuhon mahdollisuuteen. Ydinaseiden määrää ja leviämistä ryhdyttiin rajoittamaan. Tärkein aserajoitussopimus on ydinsulkusopimus, joka neuvoteltiin 60-luvulla ja solmittiin 1970. Siinä ydinasevaltioiden määrä rajattiin viiteen (USA, Neuvostoliitto, Kiina, Britannia ja Ranska), joista sitten tuli myös YK:n turvaneuvoston pysyviä jäseniä.

Ydinsulkusopimus nojaa kolmeen pilariin. Yksi on ydinaseiden leviämisen estäminen, johon siis ydinaseettomat maat sitoutuivat.  Sen jälkeen ydinaseita ovat hankkineet Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea. Todennäköisesti ilman tätä sopimusta ydinasevaltiota olisi vielä enemmän.

Toinen pilari – jolla ydinaseettomat maat saatiin mukaan – on ydinvoiman rauhanomaisen käytön ja sen teknologian turvaaminen kaikille. Ydinaseet ja ydinvoima ovat kiinteässä yhteydessä keskenään, ydinvoima tuottaa pommeissa tarvittavaa rikastettua radioaktiivista materiaalia.

Kolmas ydinsulkusopimuksen pilari on ydinaseriisunta, johon ydinasevaltiot sitoutuivat, mutta jota ne eivät ole kyenneet toteuttamaan. Asevarustelukierre jatkui pitkälle 1990-luvulle, minkä jälkeen ydinaseiden määrää saatiin kuitenkin selvästi vähennettyä. Enimmillään ydinaseita oli 70-80 000, nykyisin 13 000.

Aseriisunta on täysin pysähtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurvallat ovat irtisanoutuneet monista aiemmista ydinaseita rajoittaneista sopimuksista kuten keskipitkän kantaman ohjussopimuksesta (INF) ja Open Skies -valvontasopimuksesta). Tällä hetkellä ainakin Kiina, Britannia ja Venäjä ovat modernisoimassa ydinaseitaan.

Suurvaltojen ydinasepolitiikka on alusta lähtien perustunut kauhun tasapainoon. Kun myös vastapuolella on tuomiopäivän aseita, ei niitä tosiasiassa ole mahdollista käyttää. Tämä rakennelma pitää kuitenkin sisällään perustavanlaatuisia virhemahdollisuuksia. Ydinasevaltioiden johtajat eivät aina toimi rationaalisesti ja ydinsota voi syttyä myös vahingossa esimerkiksi teknisestä virheestä kuten virheellisestä tutkahavainnosta tai väärintulkinnasta liittyen sotaharjoituksiin tai siviiliraketteihin. Tällaisia läheltä piti -tilanteita on ollut lukuisia. Kuten Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri Robert McNamara on todennut, emme ole selvinneet ilman ydinsotaa rationaalisten johtajien vuoksi, vaan puhtaasti onnen kaupalla.

Kauhun tasapainosta seuraa, ettei yksipuolinen ydinaseriisunta ole laajassa mittakaavassa mahdollista. Yhteisillä, tasapainoisilla sopimuksilla saatiin kuitenkin 1990-luvulla ydinasearsenaaleja selvästi vähennettyä ja monia aseriisuntasopimuksia saatiin solmittua. Tähän vaikutti myös laaja kansalaismielipide ydinaseita vastaan.

Teksti ja kuva: Kati Juva

Wienissä vahvistettiin ydinaseet laittomiksi – vielä me tanssimme ydinaseiden haudoilla

Ydinaseilla uhkailu on palannut kansainväliseen politiikkaan. Ukrainan sota on osoittanut, että
olemme kaikki ydinasevaltioiden panttivankeja. Uhkaamalla ydinaseiden käytöllä voi härski johtaja
pitää koko muun maailman varpaillaan ja toimia haluamallaan tavalla ydinaseetonta maata
vastaan.


Kauhun tasapaino on toistaiseksi toiminut yli 70 vuotta. Kukaan ei ole uskaltanut käyttää
ydinaseita toista valtiota vastaan yhteisen tuhon pelossa. Kyse ei kuitenkaan ole ollut vain
loistavasta, toimivasta strategiasta, vaan meillä on ollut myös onni matkassa. Viime
vuosikymmeninä on ollut lukuisia tilanteita, jolloin ydinsota on ollut syttyä vahingossa – milloin
tutka on tulkinnut väärin pilvisitä heijastuvia auringon säteitä, milloin simulaatio-ohjelma on
päätynyt vahingossa varsinaiseen hälytysohjelmistoon. Toistaiseksi ovat vastuulliset ihmiset aina
päätyneet olemaan käynnistämättä todellista hälytystä ja laukaisujärjestelmää. Entä kuinka kauan
voimme luottaa siihen, että kaikkien ydinasevaltioiden johdossa on aina rationaalisesti ajattelevia
päättäjiä, jotka eivät käytä ydinaseita, mikäli heidän oma valtansa on uhattuna.

Ydinasekieltosopimus

YK:ssa 2017 solmittu ydinasekieltosopimus astui voimaan tammikuussa 2021. Nyt sen on
ratifioinut 66 valtiota, ja allekirjoituksia on 86. Kesäkuussa 2022 pidettiin Itävallan pääkaupungissa
Wienissä koronan moneen kertaan siirtämä ydinasekieltosopimuksen osapuolten ensimmäinen
kokous. Sitä edelsi laaja ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons)
kansalaisjärjestöfoorumi, johon osallistui satoja aktivisteja.

Ydinaseiden käytön ja ydinkokeiden uhrit

Ydinaseiden suunnittelemisen, rahoittamisen, valmistamisen, hallussapidon, kuljettamisen, niillä
uhkaamisen ja käytön kieltämisen lisäksi ydinasekieltosopimus sisältää määräyksiä ydinaseiden
käytön, testaamisen ja tuotantoketjun uhrien auttamisesta. Wieniin olikin kokoontunut sekä
japanilaisia atomipommin uhreja, hibakushia jälkeläisineen sekä ydinkokeiden uhreja Nevadasta
Kazakstanin Semipalatinskiin ja Ranskan Polynesiasta Kongon uraanikaivoksiin.

Kokouksen ohjelmaan kuului myös korkeatasoinen symposium Humanitarian Impacts of Nuclear
Weapons, joka oli jatkoa samannimisille vuosina 2013-14 järjestetyille kongresseille. Esityksistä
selvisi mm., ettei pieniä ydinaseita ole olemassakaan. Taktisetkin ydinaseet ovat selvästi
Hiroshiman pommia tuhovoimaisempia, eivät mitään kevyitä kenttäräjähteitä. Monessa
esityksessä puhuttiin ydinkokeiden aiheuttamien säteilyvaikutusten merkittävistä terveysriskeistä
paikallisille väestöille.

Kuvassa maailmalla tehtyjä ydinkokeita.

Huolestuttavinta oli kuulla ydinsodan ilmastovaikutuksista: rajoitettukin ydinsota aiheuttaisi
valtavia tulimyrskyjä, jotka nostaisivat ilmakehään nokea niin paljon, että se himmentäisi
auringonvaloa 30 – 40 % aiheuttaen globaalin ilmaston viilenemisen useilla asteilla. Tämä
heikentäisi ruoantuotantoa dramaattisesti, mistä seuraisi maailmanlaajuinen nälänhätä. Myös otsonikerros vaurioituisi laajoilla alueilla. On selvää, että ydinsotaa ei voi koskaan päästää syttymään, ainoa keino on ennaltaehkäisy.

Virallinen kokous ja tarkkailijat

Loppuviikolla pidettiin varsinainen kieltosopimuksen osapuolten kokous, johon myös
kansalaisjärjestöjen edustajilla oli pääsy. Itävaltalainen asevalvontadiplomaatti Alexander Kmentt
toimii kokouksen koollekutsujana ja puheenjohtajana.


Sopijaosapuolten lisäksi kokoukseen osallistui useita tarkkailijamaita. Suomi ei ole allekirjoittanut
ydinasekieltosopimusta, mutta oli tarkkailijana yhdessä mm. Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Merkille
pantavaa on, että myös eräät Nato-maat (Alankomaat, Belgia, Norja ja Saksa) osallistuivat
tarkkailijoina, samoin kuin Yhdysvaltain tärkeä liittolainen Australia. Yksikään Nato-maa ei ole
allekirjoittanut sopimusta, ja Nato suhtautuu siihen kielteisesti. Nato määrittelee itsensä
ydinaseallianssiksi, jolla on mielestään laillinen oikeus pitää hallussaan ydinaseita. Saksa ja Sveitsi
pitivät ydinasekieltosopimusta tärkeänä lisänä aseriisuntapyrkimyksissä, muut tarkkailijamaat
kritisoivat sopimusta, Suomi vaikeni tyystin.

Miten tästä eteenpäin

Ydinasekieltosopimus on nyt joka tapauksessa voimassa ja aiheuttaa paineita myös ydinasemaille
ja Natolle. LSV:n ja suomalaisen rauhanliikkeen tavoitteena on edelleen saada Suomi
allekirjoittamaan sopimus. Tässä tilanteessa on erittäin tärkeää saada päättäjät ymmärtämään,
etteivät ydinaseet tuo turvaa, ainoa tie on ydinaseiden ottaminen pois jatkuvasta hälytystilasta,
niiden määrän vähentäminen ja lopulta hävittäminen – tietysti tasapainoisesti ja tasapuolisesti
kaikkien turvallisuus huomioiden.

Suunnittelimmekin yhdessä IPPNW:n Nato-maiden ja Ruotsin kollegojen kanssa tiivistää
eurooppalaista yhteistyötä keskustelun voimistamiseksi Naton ydinasepelotteesta ja sen vaaroista.

Kongressiin osallistuneita IPPNW:n kollegoita (Ulfat Pradesi Intiasta, kirjoittaja, Bjørn Hilt Norjasta, Ira Helfand Yhdysvalloista ja Marianne Begemann Alankomaista).

Teksti ja kuvat: Kati Juva

Laillinen ja turvallinen abortti on ihmisoikeus

Yhdysvaltain korkein oikeus on kumonnut raskauden keskeyttämisen perustuslaillisen suojan. Aiempi Roe vs Wade päätös vuodelta 1973 linjasi, ettei osavaltiolla ei ole oikeutta kieltää aborttia. Tämän uuden päätöksen seurauksena useassa republikaanivaltaisessa osavaltiossa saatetaan välittömästi voimaan jo aiemmin säädetyt, mutta tähän asti kiistanalaiset lait, jotka tekevät raskauden keskeytyksen käytännössä mahdottomaksi. Esimerkiksi Texasissa rajaksi on asetettu sikiön sydänäänten kuuluminen, joka voi tapahtua jo kuudennen raskausviikon jälkeen – siis kun kuukautiset ovat kaksi viikkoa myöhässä.

Korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena kukin osavaltio voi itse päättää aborttilainsäädännöstään. Ainakin 13 osavaltiota on jo säätänyt lakeja, jotka käytännössä estävät raskauden keskeytykset. On arvioitu, että aborttioikeuden kieltäviä tai sitä merkittävästi rajoittavia lakeja tullaan säätämään noin joka toiseen Yhdysvaltojen osavaltioon.

Kysymys raskauden keskeyttämisestä jakaa voimakkaasti Yhdysvaltoja ja jakolinja menee pitkälti puoluekannan mukaan. Myös uskonnolla on vahva merkitys, Yhdysvalloissa kristillisellä oikeistolla on suuri vaikutusvalta poliitikkoihin. Kuitenkin mielipidekyselyissä selkeästi yli puolet kansalaisista on laillisen abortin kannalla.

Lääkärikunta, etiikka ja raskauden keskeytys

Raskauden keskeytys kuuluu lääketieteen etiikan suuriin kysymyksiin. Jo Hippokrateen valassa todetaan: ”…enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita”. Aikanaan myös suomalainen lääkärikunta vastusti raskauden keskeytystä. Syyt olivat sekä väestöpoliittisia että huolta siitä, että aborttia käytettäisiin ehkäisykeinona. 1960-luvun lopulla 67 % lääkäreistä toivoi Lääkäriliitolta kielteistä kantaa vapaaseen aborttiin.

Suhtautumiseen aborttiin vaikuttaa ratkaisevasti se, miten ihminen ja ihmiselämä määritellään. Fundamentalistisimmat kristityt määrittelevät sen alkavan hedelmöityksestä ja vastustavat siksi jopa kierukkaa ehkäisymenetelmänä.

Sikiönkehitys on kuitenkin ihmiseksi tulemisen prosessi, joka noudattaa pikemminkin sumeaa logiikkaa kuin yksiselitteisiä määritelmiä. Lääketieteellisenä rajana voidaan pitää ajankohtaa, jolloin sikiö on elinkelpoinen kohdun ulkopuolella. Tämä tapahtuu 24 raskausviikon tienoilla, joskin tekniikan kehittyessä tätäkin nuorempia pikkukeskosia on kyetty pitämään hengissä.

Sekä eettisesti että terveydellisesti on selvää, että mitä varhaisemmin raskauden keskeytys tapahtuu, sen parempi. 12 viikkoa on hyvä raja, jota ennen sikiön voidaan ajatella olevan vain ihmisen optio, ei vielä ihminen. Naisella ja yksin naisella tulee olla oikeus päättää raskautensa jatkamisesta tai keskeyttämisestä.

Suomen nykyinen laki raskauden keskeytyksestä vuodelta 1971 edellyttää kahden lääkärin arvioita asiasta ja vaatii perustelua ”sosiaalisista syitä”. Tämä voi altistaa naisen painostukselle. Oma Tahto -kampanja, jossa LSV:kin oli mukana, keräsi pari vuotta sitten tarvittavat nimet kansalaisaloitteeseen, jonka mukaan pelkkä naisen oma ilmoitus keskeytystoiveesta riittäisi 12. raskausviikkoon saakka. Tämä aloite on nyt hyvässä myötätuulessa eduskunnassa.

Laittomat abortit

Raskauden keskeytys ei koskaan ole toivottava ja hyvä asia. Kun siihen päädytään, on jotain jo mennyt pieleen – ehkäisy on pettänyt, taloudellinen tilanne on heikko, pahimmillaan kyse on raiskauksesta. Silloin täytyy valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono – ja se voi hyvin olla abortti.

Kaikkialla siellä, missä ei ole mahdollisuuksia turvalliseen ja lailliseen raskauden keskeytykseen, tehdään runsaasti laittomia abortteja. Henkareilla, virkkuukoukuilla, erilaisilla myrkyillä. Puoskarin avulla tai yksin omassa vessassa. Vuonna 2009 arvioitiin 20 miljoonan naisen tekevän vuosittain laittoman abortin. Näiden seurauksena kuolee arvioilta 68 000 naista ja miljoonat saavat pysyviä vammoja. Valinta tämän tai laillisen abortin välillä ei ole vaikea.

Tähän asti vaarallisista laittomista abortista 97 % on tehty kehittyvissä maissa, nyt nämä lisääntyvät varmasti myös Yhdysvalloissa erityisesti köyhien ja etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Varakas valkoinen keskiluokka saa asiansa varmasti järjestettyä siistimmin.

Miten vähentää abortteja

Suomessa tehtiin vuonna 1987 liki 13 000 raskauden keskeytystä, mutta vuonna 2021 enää 7 800. Keinoja aborttien vähentämiseen ovat mm. seksuaalivalistus, maksuton ehkäisy nuorille sekä lapsiperheiden aseman parantaminen.

Yhdysvalloissa on todella heikot vanhemmuusetuudet ja äitiyslomat. Lapsen saaminen nuorena vaikeuttaa merkittävästi naisten koulutusmahdollisuuksia, uraa sekä taloudellisia mahdollisuuksia.

Myöskään seksuaalikasvatus kouluissa tai ehkäisyvälineiden saatavuuden parantaminen eivät todellakaan ole Yhdysvaltain kristillisen oikeiston agendalla, päinvastoin. Mitä vähemmän näistä puhutaan, sen parempi. Ja jos vahinko sattuu niin sitten vaan kannat seuraukset – tai yrität laitonta aborttia henkesi kaupalla. Tämä ei tiedä hyvää Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeen nuorille naisille.

Yhdysvaltain korkeimmalla oikeudella tulee olemaan verta käsissään.

Kirjoittaja: Kati Juva, lääkäri ja pitkäaikainen LSV-aktiivi

Ongelma diagnosoitu, hoito viivästynyt

Huoli hoitajien työtaistelun vaikutuksesta potilasturvallisuuteen on suurta. Toimintaa on supistettu ja kiireettömiä toimenpiteitä on peruttu, koska niitä ei voida toteuttaa ilman hoitajia. On epävarmaa, pystytäänkö edes välttämätön kiireellinen hoito toteuttamaan suojelutyössä olevan, hyvin pienen hoitajamäärän turvin. Osassa erikoissairaanhoitoa toiminta on nyt lähes olematonta minimaalisen suojelutyöresurssin vuoksi.

Hoitajapula ja ylikuormitus ovat näkyneet käytännössä kaikissa tähänastisen urani työpaikoissa terveysasemasta sairaaloiden päivystyksiin, osastoihin ja poliklinikoihin. Kiire ja työvoiman puute puolestaan rasittavat hoitajien omaa terveyttä. Sairauspoissaolot ja irtisanoutumiset ruokkivat ylikuormituksen noidankehää, eikä nykyinen palkkataso houkuta uusia työntekijöitä. Aliresursoituihin toimipisteisiin on vaikea saada lääkäreitäkään töihin. Mikä tahansa terveydenhuollon yksikkö, joka on hoitajille palkitsematon tai epäterveellinen työpaikka, ei ole myöskään lääkäreille mielekäs ympäristö – puhumattakaan potilaista.

Vaativa ja korvaamaton työ

Jollain tasolla varmasti kaikki tietävät, miten paljon tietotaitoa hoitajan työ vaatii. Epäilen kuitenkin, että suurin osa meistä pitää päivittäisessä elämässä hoitajien osaamista itsestäänselvyytenä. Työtaistelun herättämä huoli pysäyttää miettimään sitä uudessa valossa.

Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittaneena osaan ehkä valita lääkkeet ja annokset oikein, mutta jos joutuisin itse laimentamaan suonensisäisiä lääkkeitä tai annostelemaan niitä, olisin hyvin pian pulassa. Osaan ommella ihoa, mutta haavanhoitoon perehtynyt hoitaja päihittää minut mennen tullen useimpien haavojen hoidossa. Leikkaussalissa minusta ei olisi anestesia-, instrumentti- tai valvovana hoitajana juuri mihinkään.

Työpisteestäni riippumatta pyydän päivittäin neuvoja hoitajilta käytännön asioissa, koska esimerkiksi monet laitteet ovat heille paljon tutumpia. Niin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin potilaan asettaminen hyvään asentoon tutkimusta tai toimenpidettä varten ei aina lääkäriltä onnistu. Sairaalaolosuhteissa hoitajan asiantuntevat, koko vuorokauden kattavat havainnot esimerkiksi potilaan vaihtelevista oireista, tajunnantasosta tai hengityksestä täydentävät korvaamattomalla tavalla kokonaiskuvaani potilaan voinnista.

Hektisyyttä ja huonoja hetkiä

Hoitajan työ on usein myös psykososiaalisesti erittäin vaativaa. Etenkin sairaalaympäristössä lähes kaikki potilaiden tarpeet ja huolet kohtaa ensi kädessä hoitaja, ja vain osa niistä kantautuu lääkärin korviin. Jatkuvan kiireen ja ylikuormituksen vuoksi hoitaja ei välttämättä pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin niin hyvin tai nopeasti kuin itsekin haluaisi. Jos kriittisesti sairas infektiopotilas tarvitsee välittömästi suoniyhteyden, happimaskin, nestehoitoa ja elintärkeän antibioottiannoksen, voi vakaammassa kunnossa oleva potilas joutua odottamaan apua WC-reissulle kohtuuttomaan pitkään. Jatkuva riittämättömyyden tunne on kuormittavaa kenelle tahansa.

Sairastaminen ja sairaalaympäristö aiheuttavat monesti potilaille ahdistusta, joka saattaa purkautua käytöksessä hoitajia kohtaan. Nuorena naisena minua joskus luullaan alkuun hoitajaksi. Harvoin, mutta silti liian usein, tämä johtaa asiattomiin sanavalintoihin ja äänensävyihin potilaiden suunnasta. Joskus seuraa anteeksipyyntö, kun potilas ymmärtää minun olevan lääkäri. Hoitajaparini on saattanut tehdä vuosikausien ajan enemmän kuin yhden ihmisen työpanosta palkkakuopassa, läpi työvoimakadon ja koronapandemian. Hänkö siis ansaitsisi lisäksi kuulla huutoa ja valitusta järjestelmän toimimattomuudesta, josta itsekin kärsii, mutta minä en? Samaan aikaan myös lääkäreiden kiire ja stressi kaatuvat luvattoman usein hoitajien kannettaviksi eri tavoin.

Missä kiitos?

Lääkärinä minulle on aivan käsittämätöntä, ettei hallitus ole halukkaampi panostamaan taloudellisesti hoitajapulan ratkaisemiseen. Henkilökohtaisesti en tiedä, kestäisinkö yllämainituista syistä päivääkään hoitajan työtä. Heille, jotka haluavat tehdä sitä vuodesta toiseen, kuuluu asianmukainen korvaus, sitä kautta riittävästi resursoitu ja hyvinvoiva työyhteisö sekä mahdollisuus tehdä työnsä niin hyvin, että se tuntuu mielekkäältä. 

Nykytilanteessa hoitajat venyvät jaksamisen äärirajoille ylikuormituksen noidankehässä potilasturvallisuuden toteuttamiseksi. Kun sekään ei riitä, turvaudutaan tilapäisiin ostoresursseihin sen sijaan, että panostettaisiin perusasioiden korjaamiseen.

Me kaikki – hoitajien työkaverit, potilaat ja omaiset – voimme tehdä pienen osuutemme osoittamalla tukemme ja kunnioituksemme korvaamatonta ja selvästi alipalkattua hoitajakuntaa kohtaan. Kauniit sanat tai muodolliset pikkukorotukset eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan sitä kriisiä, jossa terveydenhuoltomme on. Vetoan Sanna Marinin hallitukseen: nyt tarvitaan kipeästi lisäresursseja hoitajapulan kierteen katkaisemiseksi. En näe muita järkeviä vaihtoehtoja, kuin vihdoinkin nostaa hoitajat palkkakuopasta.

Kirjoittaja:
Line Kurki, lääkäri
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n puheenjohtaja

Kyyneleet satoivat Eurooppaan

”Onko mitään ihmistä kauheampaa?” Näin totesi sodan kauhut Tadžikistanissa kokenut ja niitä ydinkatastrofin saastuttamalle maalle paennut K:n perheen äiti, jota Svetlana Aleksijevitš haastatteli kirjassaan Tšernobylista nousee rukous. Lukiessani teosta nuo sanat jäivät pyörimään mieleeni – näin puhuu ihminen, jonka huominen on ollut lajitoverin sormen ja aseen liipaisimen välissä. Muutaman päivän päästä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kysymyksestä tuli jälleen ajankohtainen Euroopassa. 

Kuva: ICAN

Ukrainassa joudutaan todistamaan, miten pahuus ei erottele siviilejä sotilaista tai lapsia aikuisista. Kun pahuus on rakentanut itselleen väylän purkautua, revitään viaton ihminen arjestaan keskelle eloonjäämistaistelua. Todellisuus muuttaa hetkessä muotoaan: yhtäkkiä huominen on toive ja koti on enää vain muisto.

Ukrainan sota on horjuttanut uskoani tulevaan. Onko uusien sotien puhkeaminen väistämätöntä, kun valtaa on annettu ihmisille, jotka näkevät vieraissa silmissä vihollisen? Pelottavaa on, miten teknologian kehitys on vaihtanut nyrkit aseisiin ja pyrkii jatkuvasti tuottamaan yhä tuhovoimaisempia sellaisia, viimeisimpänä ydinaseita.

Ydinaseiden suhteen edelleen vallitseva kauhun tasapaino kuvastaa, miten on menty jo liian pitkälle. Niiden käyttämisellä voidaan uhkailla ja samalla pelotella koko ihmiskunnan tuholla. Tällaista valtaa ei saisi olla kenelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä, sillä vihan hallitsemaan mieleen ei voi luottaa. Kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, tarvittaessa hyökkääjä keksii sotaan omat oikeutuksensa. Uusi tasapaino saadaan ydinasekieltosopimuksella. Nykyinen tilanne, jossa ydinsodan uhka on jatkuvasti läsnä, on kestämätön.

Vaikka Ukrainan sota on lisännyt epävarmuutta tulevasta, kriisin keskellä nousee esiin välittämisen voima. Miten ihmiset ympäri maailmaa ovat nousseet tukemaan Ukrainaa – on otettu osa toisen hädästä kantaakseen. Avustustyöstä mielenosoituksiin ja lahjoituksista taloudellisiin boikotointeihin kaikki teot ovat olleet merkityksellisiä ja ovat osoittaneet, miten sorto toista ihmistä kohtaan on sorto ihmisyyttä kohtaan.

Ukrainan sota muistuttaa koko Eurooppaa, millaiseen pahuuteen ihminen kykenee. Maailmassa ei todella taida olla mitään ihmistä kauheampaa. Toisaalta ihmisten auttamisen halu luo toivoa: onko mitään auttavaa kättä vahvempaa?

Kirjoittaja: Hanna Juvonen, lääketieteen opiskelija

Ilmastokriisi on terveyskriisi, joka koskee myös suomalaisia

Suomalaiset lääkärijärjestöt vetoavat päättäjiin ilmasto- ja kestävyystoimien vauhdittamiseksi. Ilmastonmuutos on 2000-luvun vakavin uhka ihmisten terveydelle ja ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset näkyvät jo Suomessakin. Vektorivälitteiset taudit, helleaaltojen terveyshaitat ja liukastumiset ovat lisääntyneet. Luonnon ja ihmisen välisen suhteen vaurioitumisen uskotaan lisäävän myös pandemioiden riskiä.

Tehokkaita keinoja kestävyyskriisin ratkaisemiseen on olemassa. Nämä keinot pitää ottaa käyttöön ja päättäjien tulee tehdä kaikki päätökset, jotka turvaavat kestävän tulevaisuuden ja ihmisten terveyden, lääkärit linjaavat kannanotossaan. Keinovalikoima sisältää tutkimuksen, lainsäädännön, verotuksen ja suositukset, joiden avulla ylikulutuksesta siirrytään kestävään, terveyttä ja hyvinvointia suojelevaan yhteiskuntaan. 

Lääkärijärjestöjen ilmastohätätilajulistuksen suojelijana toimii arkkiatri Risto Pelkonen. “Kaikki me olemme yhtä. Ulkopuolisia ei ole. Jokainen on vastuussa elinympäristöstään. Maasta, vedestä ja ilmasta. Itsestä ja toisista. Kukin omien voimiensa mukaan.  Mitä enemmän valtaa, sitä suurempi vastuu”, Pelkonen sanoo.

Terveydenhuolto on sekä osa ongelmaa että sen ratkaisua, todetaan kannanotossa. Lääkärijärjestöt vetoavat alan johtajiin ja ammattilaisiin, jotta kestävyys otetaan terveydenhuollossa kaikkea toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi.

“Me terveydenhuollon ammattilaiset voimme tukea ja nopeuttaa yhteiskunnalle välttämätöntä muutosta kohti kestävyyttä. Kaikki ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta suojelevat toimet turvaavat myös ihmisten hyvinvointia sekä välittömästi että pidemmälle tulevaisuuteen”, toteaa terveyskeskuslääkäri Olga Gilbert. 

Lääkärijärjestöjen ilmastohätätilajulistuksen ovat Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n lisäksi allekirjoittaneet Suomen Lääkäriliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia, Finska Läkaresällskapet, Suomen Yleislääkärit GPF, Suomen Erikoislääkäriyhdistys ry – SELY, Nuorten Lääkärien Yhdistys, Nuorten Hammaslääkärien yhdistys ja Elokapina Lääkärit. Maailman Lääkäriliitto WMA julisti ilmastohätätilan vuonna 2019 ja YK:n pääsihteeri António Guterres kehotti joulukuussa 2020, viisi vuotta Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen, valtioita julistamaan ilmastohätätilan.

Lisätiedot ja yhteydenotot:
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ympäristöjaoston vastaava Hanna Rintala, hanna.rintala(at)lsv.fi tai 050-5770918.

Oletko etsimämme kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö?

Haemme kasvavaan tiimimme ohjelmapäällikölle työparia hallinnoimaan kehitysyhteistyöhankkeitamme ja kehittämään ohjelmatyötämme. Vastuualueena ovat erityisesti Nepalin, Intian ja Beninin hankkeet (muut vastuut jakautuvat sopimuksen mukaan). Olet vastuussa hankkeiden toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja raportoinnista, mukaan lukien taloushallinto. Vastaat tiedotuksesta hankevastuidesi osalta ja osallistut LSV:n varainhankintaan. Toimit tiiviissä yhteistyössä kumppanien, vapaaehtoisten ja muun toimiston henkilökunnan kanssa. Sinulla on vapaaehtoisia innostava työote ja osaat viestiä kehityskysymyksistä selkeästi ja vastuullisesti.

Edellytämme:

– 3-5 vuotta työkokemusta hankehallinnosta (ml vahva kokemus taloushallinnosta)
– Ylempi korkeakoulututkinto tai vastaavat tiedot hankittuna kehitysyhteistyöstä muulla tavoin
– Henkilökohtaista kokemusta vapaaehtoistyöstä tai vapaaehtoisten kanssa työskentelystä
– Ymmärrystä kehityskysymyksistä ja Agenda 2030 tuntemus
– Kokemusta UM:n kansalaisjärjestöille suunnatun kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeista
– Erinomaisia Microsoft Office taitoja
– Erinomaista kirjoitetun ja puhutun suomen ja englannin kielen taitoa. Hyvää kirjoitetun ja puhutun ranskan kielen taitoa
– Matkustusvalmiutta ohjelmamaihin

Arvostamme:

  • Työkokemusta kehittyvistä maista
  • Kokemusta ohjelmasuunnittelusta ja tuloksellisuuden ja/tai vaikuttavuuden seurannasta
  • Viestintä- ja varainhankintakokemusta
  • Hyviä kommunikaatio- ja esiintymistaitoja
  • Tiimityöskentelytaitoa monikulttuurisessa ympäristössä

Tarjoamme laajan ja monipuolisen tehtäväkentän osana pientä, mutta dynaamista työyhteisöä Helsingin Etu-Töölössä sekä mahdollisuuden vaikuttaa omiin työaikoihin. Covid-19-epidemian aikana teemme pääsääntöisesti etätöitä.

Tehtävä on määräaikainen vuoden 2022 loppuun 100 % työajalla. Tehtävä alkaa sopimuksen mukaan, mutta mahdollisimman pian.

Lähetä tiivis hakemuksesi, ansioluettelosi ja palkkatoiveesi viimeistään keskiviikkona 25.11.2020 osoitteeseen: rekry(at)lsv.fi. Viestiin otsikoksi ”Ohjelmapäällikkö/sukunimesi.”

Lisätietoa tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Kaisa-Leena Juvonen puhelimitse (044 744 9930) keskiviikkona 18.11. klo 15-16:30 ja maanantaina 23.11. klo 10:30-12.

Kannanotto: Ihmisoikeudet ja kansanterveys TRIPS-päätöksenteon keskiöön

Intia ja Etelä-Afrikka ovat tehneet Maailman Kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevän TRIPS-neuvoston kokouksessa esityksen COVID-19-pandemiaan kohdentuvien toimien väliaikaisesta erivapaudesta (waiver) osasta TRIPS-sopimukseen liittyvistä velvoitteista. Esityksellä on tarkoitus turvata pandemiaan torjuntaan tarvittavien lääkkeiden ja muiden testaukseen ja hoitoon tarvittavien tuotteiden saatavuus. Esitystä ei hyväksytty, vaan se käsitellään uudestaan TRIPSneuvostossa, ja sen jälkeen WTO:n ministerikokouksessa, joissa EU:n kauppapolitiikan toimivallan mukaisesti jäsenmaita edustaa komissio.

Erivapauksien vaikutus lääkkeiden ja muiden tuotteiden saatavuuteen
Intian ja Etelä-Afrikan esittämä erivapaus kohdentuisi seuraaviin TRIPS-sopimuksen 2. kohdan alaisiin lukuihin: 1. (Tekijänoikeus ja lähioikeudet), 4. (teollismallit), 5. (patentit) ja 7. (julkistamattoman tiedon suoja). Näiden lukujen alaisten artikloiden on katsottu voivan vaikuttaa lääkkeiden ja muiden pandemiaan liittyvien tuotteiden saatavuuteen pandemian aikana. On tärkeää huomioida, että vaikka TRIPS-sopimus mahdollistaa pandemian perusteella pakkolisensioinnin, tämä edellyttää käytännössä mailta omaa tuotantokapasiteettia sekä asian huomioivaa kansallista lainsäädäntöä.

Ehdotettu erivapaus olisi määräaikainen mutta koskisi kaikkia maita. Siten se hyödyttäisi myös sellaisia maita, jotka ovat sitoutuneet olemaan hyödyntämättä sopimuksen joustoja lääkkeiden tuonnissa (Art, 31bis). Ehdotettu erivapaus antaisi valtioille mahdollisuuden pitäytyä halutessaan sopimusvelvoitteissa. Erivapaus antaisi kuitenkin maille selkeämmät ja laajemmat toimivaltuudet suojella kansalaisiaan pandemian aikana edistämällä niiden mahdollisuuksia turvata pandemian kontrolliin kohdentuvien tuotteiden saatavuutta kansalaisilleen

Epidemiaan ja hoitoon kohdentuvat kustannukset ovat marginaalinen osa siitä, mitä sen pitkittyminen tulee maksamaan talouden muille toimijoille. Mikäli WTO:n alaisuudessa voidaan puuttua yksinoikeuksiin ja edesauttaa kansainvälistä kauppaa ja tuotteiden saatavuutta pandemian aikana yhteisillä ja kohdennetuilla toimilla, tämä tukisi myös laajempaa yritysmaailman luottamusta siitä, ettei yritysten toimintaedellytyksiä uhrata pandemiasta hyötyvien yritysten etujen turvaamisen nimissä.

Ihmisoikeudet ja kansanterveys päätösten keskiöön
WTO:n COVID-19-toimiin vaikuttavissa päätöksissä tulisi noudattaa kansalaisjärjestöjen laatimaa kahdeksaa COVID-19-toimien periaatetta, joiden mukaan toimien tulee:

  • Asettaa ihmiset etusijalle
  • Suojella ihmisoikeuksia
  • Olla universaaleja ja syrjimättömiä
  • Olla aikaan sidottuja ja oikeasuhtaisia sekä säännöllisen arvioinnin kohteena
  • Turvata vastuuvelvollisuus
  • Suunnata tukea kaikille maille globaalin solidaarisuuden, yhteistyön ja voimavarojen jakamisen kautta
  • Suuntautua rakentamaan maailmaa, joka on oikeudenmukainen, resilientti ja kestävä
  • Noudattaa Do no harm -periaatetta

Vielä heinäkuussa EU painotti TRIPS-neuvostossa tukeaan pandemian vastaisten toimien priorisoinnille. Kannassaan EU totesi, että kaikki keinot on otettava käyttöön tehokkaiden ja edullisten testien, lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden varmistamiseksi pandemian aikana. Kansalaisjärjestöjen raportoinnin perusteella EU kuitenkin painotti neuvoston lokakuisessa kokouksessa, ettei ole näyttöä siitä, että teollis- ja tekijänoikeudet olisivat vaikeuttaneet pandemian
torjumista. Teollis- ja tekijänoikeudet eivät vielä ole nousseet ongelmaksi ensisijaisesti siksi, että uusia tehokkaita lääkkeitä ei ole toistaiseksi tullut markkinoille. Mikäli valtiot jäävät odottamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojan voidaan ensin todistaa hankaloittavan pandemian torjuntaa, on päätöksenteko jo auttamatta myöhässä. Päätökset ja hankinnat tulee voida tehdä nopeasti riittävän tehokkaan pandemiakontrollin mahdollistamiseksi.

Sadat järjestöt ympäri maailman, mukaan lukien terveysjärjestöt UNAIDS ja UNITAID, ovat antaneet vahvan tukensa Intian ja Etelä-Afrikan esitykselle. Ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch ovat myös asettuneet tukemaan esitystä. Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö on vedonnut, että valtiot tukisivat esitystä ja puolustaisivat solidaarisuutta ja tasa-arvoista saatavuutta.

Pyydämme Suomen hallitusta aktiivisesti edistämään Intian ja Etelä-Afrikan esityksen hyväksymistä WTO:ssa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sitoumukset eivät saa muodostua esteeksi hoitojen, lääkkeiden ja muiden tarvittavien tuotteiden saatavuudelle pandemian aikana. EU:lla on nyt mahdollisuus osoittaa kansainvälistä johtajuutta pandemian globaalissa torjunnassa. Me allekirjoittaneet järjestöt keskustelemme mielellämme tarkemmin kanssanne kirjeessä ilmaistuista tavoitteistamme.


Amnesty International Suomen osasto
Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity
Lääkäriliitto
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Lääkärit Ilman Rajoja (Mèdecins Sans Frontières)
Ympäristö ja kehitys ry