Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Oletko etsimämme kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö?

Haemme kasvavaan tiimimme ohjelmapäällikölle työparia hallinnoimaan kehitysyhteistyöhankkeitamme ja kehittämään ohjelmatyötämme. Vastuualueena ovat erityisesti Nepalin, Intian ja Beninin hankkeet (muut vastuut jakautuvat sopimuksen mukaan). Olet vastuussa hankkeiden toiminnan suunnittelusta, seurannasta ja raportoinnista, mukaan lukien taloushallinto. Vastaat tiedotuksesta hankevastuidesi osalta ja osallistut LSV:n varainhankintaan. Toimit tiiviissä yhteistyössä kumppanien, vapaaehtoisten ja muun toimiston henkilökunnan kanssa. Sinulla on vapaaehtoisia innostava työote ja osaat viestiä kehityskysymyksistä selkeästi ja vastuullisesti.

Edellytämme:

– 3-5 vuotta työkokemusta hankehallinnosta (ml vahva kokemus taloushallinnosta)
– Ylempi korkeakoulututkinto tai vastaavat tiedot hankittuna kehitysyhteistyöstä muulla tavoin
– Henkilökohtaista kokemusta vapaaehtoistyöstä tai vapaaehtoisten kanssa työskentelystä
– Ymmärrystä kehityskysymyksistä ja Agenda 2030 tuntemus
– Kokemusta UM:n kansalaisjärjestöille suunnatun kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeista
– Erinomaisia Microsoft Office taitoja
– Erinomaista kirjoitetun ja puhutun suomen ja englannin kielen taitoa. Hyvää kirjoitetun ja puhutun ranskan kielen taitoa
– Matkustusvalmiutta ohjelmamaihin

Arvostamme:

  • Työkokemusta kehittyvistä maista
  • Kokemusta ohjelmasuunnittelusta ja tuloksellisuuden ja/tai vaikuttavuuden seurannasta
  • Viestintä- ja varainhankintakokemusta
  • Hyviä kommunikaatio- ja esiintymistaitoja
  • Tiimityöskentelytaitoa monikulttuurisessa ympäristössä

Tarjoamme laajan ja monipuolisen tehtäväkentän osana pientä, mutta dynaamista työyhteisöä Helsingin Etu-Töölössä sekä mahdollisuuden vaikuttaa omiin työaikoihin. Covid-19-epidemian aikana teemme pääsääntöisesti etätöitä.

Tehtävä on määräaikainen vuoden 2022 loppuun 100 % työajalla. Tehtävä alkaa sopimuksen mukaan, mutta mahdollisimman pian.

Lähetä tiivis hakemuksesi, ansioluettelosi ja palkkatoiveesi viimeistään keskiviikkona 25.11.2020 osoitteeseen: rekry(at)lsv.fi. Viestiin otsikoksi ”Ohjelmapäällikkö/sukunimesi.”

Lisätietoa tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Kaisa-Leena Juvonen puhelimitse (044 744 9930) keskiviikkona 18.11. klo 15-16:30 ja maanantaina 23.11. klo 10:30-12.

Kannanotto: Ihmisoikeudet ja kansanterveys TRIPS-päätöksenteon keskiöön

Intia ja Etelä-Afrikka ovat tehneet Maailman Kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksia käsittelevän TRIPS-neuvoston kokouksessa esityksen COVID-19-pandemiaan kohdentuvien toimien väliaikaisesta erivapaudesta (waiver) osasta TRIPS-sopimukseen liittyvistä velvoitteista. Esityksellä on tarkoitus turvata pandemiaan torjuntaan tarvittavien lääkkeiden ja muiden testaukseen ja hoitoon tarvittavien tuotteiden saatavuus. Esitystä ei hyväksytty, vaan se käsitellään uudestaan TRIPSneuvostossa, ja sen jälkeen WTO:n ministerikokouksessa, joissa EU:n kauppapolitiikan toimivallan mukaisesti jäsenmaita edustaa komissio.

Erivapauksien vaikutus lääkkeiden ja muiden tuotteiden saatavuuteen
Intian ja Etelä-Afrikan esittämä erivapaus kohdentuisi seuraaviin TRIPS-sopimuksen 2. kohdan alaisiin lukuihin: 1. (Tekijänoikeus ja lähioikeudet), 4. (teollismallit), 5. (patentit) ja 7. (julkistamattoman tiedon suoja). Näiden lukujen alaisten artikloiden on katsottu voivan vaikuttaa lääkkeiden ja muiden pandemiaan liittyvien tuotteiden saatavuuteen pandemian aikana. On tärkeää huomioida, että vaikka TRIPS-sopimus mahdollistaa pandemian perusteella pakkolisensioinnin, tämä edellyttää käytännössä mailta omaa tuotantokapasiteettia sekä asian huomioivaa kansallista lainsäädäntöä.

Ehdotettu erivapaus olisi määräaikainen mutta koskisi kaikkia maita. Siten se hyödyttäisi myös sellaisia maita, jotka ovat sitoutuneet olemaan hyödyntämättä sopimuksen joustoja lääkkeiden tuonnissa (Art, 31bis). Ehdotettu erivapaus antaisi valtioille mahdollisuuden pitäytyä halutessaan sopimusvelvoitteissa. Erivapaus antaisi kuitenkin maille selkeämmät ja laajemmat toimivaltuudet suojella kansalaisiaan pandemian aikana edistämällä niiden mahdollisuuksia turvata pandemian kontrolliin kohdentuvien tuotteiden saatavuutta kansalaisilleen

Epidemiaan ja hoitoon kohdentuvat kustannukset ovat marginaalinen osa siitä, mitä sen pitkittyminen tulee maksamaan talouden muille toimijoille. Mikäli WTO:n alaisuudessa voidaan puuttua yksinoikeuksiin ja edesauttaa kansainvälistä kauppaa ja tuotteiden saatavuutta pandemian aikana yhteisillä ja kohdennetuilla toimilla, tämä tukisi myös laajempaa yritysmaailman luottamusta siitä, ettei yritysten toimintaedellytyksiä uhrata pandemiasta hyötyvien yritysten etujen turvaamisen nimissä.

Ihmisoikeudet ja kansanterveys päätösten keskiöön
WTO:n COVID-19-toimiin vaikuttavissa päätöksissä tulisi noudattaa kansalaisjärjestöjen laatimaa kahdeksaa COVID-19-toimien periaatetta, joiden mukaan toimien tulee:

  • Asettaa ihmiset etusijalle
  • Suojella ihmisoikeuksia
  • Olla universaaleja ja syrjimättömiä
  • Olla aikaan sidottuja ja oikeasuhtaisia sekä säännöllisen arvioinnin kohteena
  • Turvata vastuuvelvollisuus
  • Suunnata tukea kaikille maille globaalin solidaarisuuden, yhteistyön ja voimavarojen jakamisen kautta
  • Suuntautua rakentamaan maailmaa, joka on oikeudenmukainen, resilientti ja kestävä
  • Noudattaa Do no harm -periaatetta

Vielä heinäkuussa EU painotti TRIPS-neuvostossa tukeaan pandemian vastaisten toimien priorisoinnille. Kannassaan EU totesi, että kaikki keinot on otettava käyttöön tehokkaiden ja edullisten testien, lääkkeiden ja muiden tarvikkeiden varmistamiseksi pandemian aikana. Kansalaisjärjestöjen raportoinnin perusteella EU kuitenkin painotti neuvoston lokakuisessa kokouksessa, ettei ole näyttöä siitä, että teollis- ja tekijänoikeudet olisivat vaikeuttaneet pandemian
torjumista. Teollis- ja tekijänoikeudet eivät vielä ole nousseet ongelmaksi ensisijaisesti siksi, että uusia tehokkaita lääkkeitä ei ole toistaiseksi tullut markkinoille. Mikäli valtiot jäävät odottamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojan voidaan ensin todistaa hankaloittavan pandemian torjuntaa, on päätöksenteko jo auttamatta myöhässä. Päätökset ja hankinnat tulee voida tehdä nopeasti riittävän tehokkaan pandemiakontrollin mahdollistamiseksi.

Sadat järjestöt ympäri maailman, mukaan lukien terveysjärjestöt UNAIDS ja UNITAID, ovat antaneet vahvan tukensa Intian ja Etelä-Afrikan esitykselle. Ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch ovat myös asettuneet tukemaan esitystä. Lääkärit Ilman Rajoja -järjestö on vedonnut, että valtiot tukisivat esitystä ja puolustaisivat solidaarisuutta ja tasa-arvoista saatavuutta.

Pyydämme Suomen hallitusta aktiivisesti edistämään Intian ja Etelä-Afrikan esityksen hyväksymistä WTO:ssa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sitoumukset eivät saa muodostua esteeksi hoitojen, lääkkeiden ja muiden tarvittavien tuotteiden saatavuudelle pandemian aikana. EU:lla on nyt mahdollisuus osoittaa kansainvälistä johtajuutta pandemian globaalissa torjunnassa. Me allekirjoittaneet järjestöt keskustelemme mielellämme tarkemmin kanssanne kirjeessä ilmaistuista tavoitteistamme.


Amnesty International Suomen osasto
Coalition for Research and Action for Social Justice and Human Dignity
Lääkäriliitto
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Lääkärit Ilman Rajoja (Mèdecins Sans Frontières)
Ympäristö ja kehitys ry

Lääkkeiden kustannusvaikuttavuus edistyy – ovatko lääkärit mukana?

LSV osallistui Lääkäriliiton järjestämään keskustelutilaisuuteen kalliiden lääkkeiden hallitusta käyttöönotosta. Tilaisuuden tarkoituksena oli luoda yhtenäistä näkemystä erikoislääkäriyhdistyksien kanssa tulevaisuuden haasteista lääkekustannuksien lisääntyessä.

Suomen lääkehoidon kustannukset ovat kasvaneet vuosittain ja lääkkeet muodostavat noin 15 % terveydenhuollon kustannuksista. Lisäksi lääkkeiden kustannuksien arvioinnista on nykyään tullut vaikeampaa, koska tietoa lääkkeiden käytöstä ennen markkinoille tuloa voi olla hyvin rajallisesti. Usein nykylääkkeiden innovaatiot keskittyvät tarkasti rajattuihin käyttöihin, esimerkiksi tietyn syövän geenimuutoksiin. Parhaimmillaan hoito voi olla elämän pelastava, mutta lähes aina lääkehoidosta on vain rajallista lisähyötyä. Tämä hyödyn harmaa alue tekee hoidon valitsemisesta vaikeaa ja sen hyödyn määrittämiseen tarvitaan paljon muita asiantuntijoita lääkäreiden lisäksi.

Kustannusvaikuttavuus, resurssit ja laatupainotetut elinvuodet kuulostavat helposti täysin heprealta ja rahasta puhuminen herättää usein tunteita tai haukotuksia. Tämä on luonnollista, koska näiden asioiden osaaminen ei kuulu lääkärin tutkintoon ja niitä on vaikea ajatella kliinisen työn keskellä. Kustannusvaikuttavuudella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että lääkkeestä oikeassa terveydenhuollossa saatava hyötyä verrataan sen kustannuksiin. Lääkkeen tullessa markkinoille oikeaan terveydenhuollon keskittävää tietoa ei oikeastaan ole ja kliinisissä tehotutkimuksissa potilasjoukot eivät vastaa oikean terveydenhuollon potilaita.

Terveydenhuollolla on rajalliset resurssit. Esimerkiksi kun valitaan tietty uusi kallis lääke osaksi terveydenhuoltoa, se raha on samalla pois jostain muusta hoidosta. Ilman määritystä kyseisen lääkkeen hyödyistä hoito on mahdollisesti kustannuksiltaan tehotonta ja tilannetta voisi rinnastaa siihen, että potilasta hoidetaan omalla intuitiolla ilman tiedon tarkastamista laajemmista hoitosuosituksista. Kustannukset ovat myös osa näyttöön perustuvaa lääketiedettä.

Lääkäri ei voi työskennellä kaksoisroolissa, jossa hänen pitäisi samalla miettiä oman syöpäpotilaan parasta ja koko Suomen lääkebudjetin mielekkyyttä. On varmaan itsestään selvää, kumpi näistä rooleista tulee meille luonnollisemmin. Hippokrateen vala ei ota kantaa sote-budjettiin, mutta ehkä sen nykylääkärin roolin mukaan pitäisi.

Lääkäriliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa eri alojen asiantuntijat perustelivat laajasti, miksi lääkkeiden kustannusvaikuttavuus olisi tärkeää. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarvita suurempia perusteluita ja tulisi olla melkein itsestään selvää. Lääkekustannuksiin on lääkäreiden vaikea löytää ratkaisuja, koska asia on monimutkainen ja vastuuta usein vieritetään viranomaisten suuntaan. Viranomaiset taas näkevät asian helposti hoidollisena ja lääkäreiden tehtävänä. Koko ongelman vastuu jää harmaalle alueelle ja konkreettisia toimia on vaikea kenenkään ehdottaa. Suomesta puuttuu selkeä koko Suomen kattava julkisen terveydenhuollon lääkekustannuksiin keskittyvä viranomaiselin.

Suomessa on kaksi lääkekustannuksiin vaikuttavaa seikkaa, johon lääkärit voivat vaikuttaa ryhmänä sekä yksilöinä. Toinen näistä on loputon soteuudistus. Syy siihen, että kustannukset pyrkivät karkaamaan käsistä on rakenteellinen. Suomessa on lääkkeissä kaksikanavajärjestelmä, jossa on erilliset budjetit sairaaloille ja resepteillä ostettavilla Kelan korvaamille lääkkeille. Tämä kannustaa pallottelemaan kustannuksia toisen ongelmiksi, vaikka lopulta molemmat budjetit katetaan samoista varoista. Lisäksi eri sairaalat tai sairaanhoitopiirit neuvottelevat usein lääkkeiden hinnasta suoraan lääkeyritysten kanssa. Yksittäiset sairaalat ovat hyvin heikkoja neuvottelijoita kansainvälisen lääkeyrityksen edessä.

Kalliiden lääkkeiden arviointiin tarvitaan selkeitä kansallisia ja yhtenäisiä linjauksia, ja tämän tulisi olla koko alan tehtävä. Tällä hetkellä ratkaisut voivat vaihdella lääkäreiden tai sairaaloiden välillä. Päätökset lääkkeiden käytöstä pitäisi keskittää yhteen vahvaan monialaiseen toimijaan Suomessa. On koko alan intressi, että sote-uudistus perustuu tutkittuun tietoon ja terveydenhuollon oikeaan tarpeeseen eikä pääosin politiikkaan.

Toiseksi yksittäisen lääkärin tulisi vaatia Lääkäriliitolta ja Duodecimilta tarkempia hoito-ohjeita, joihin sisältyy tietoa lääkkeiden kustannuksista, sillä päätöksiä on vaikea tehdä lääkärinä itse. Suomessa on mahdollisesti maailman parhaat hoitosuositukset eikä ole estettä sille, että nämä ohjeet sisältäisivät myös tarkempaa tietoa lääkkeiden kustannuksista. Kattavat hoitosuositukset luovat lääkärille työssään vapautta tarjoamalla luotettavan perustan asianmukaisille hoitopäätöksille. Sama pätee kustannusasioissa. Esimerkiksi reumatologi voi varmistua, että biosimilaari on teholtaan käytännössä sama kuin kallis alkuperäinen biologinen reumalääke ja huoletta aloittaa hoidon aina biosimilaarilla. Samalla kustannuksissa säästetään miljoonia.

Lääkkeiden kustannuksia koskevia päätöksiä tehdään jatkuvasti. Kysymys lienee, haluavatko lääkärit edes olla aktiivisesti mukana näissä päätöksissä. Sote-uudistus ja lääkekustannuksien päätökset etenevät hyvin myös ilman lääkäreitä. Itse toivon, että lääkärit ovat tässä päätöksenteossa aktiivinen toimija muiden alojen ammattilaisten yhteistyön kanssa. Tähän tarvitaan lääkäreiltä yhtenäisiä linjauksia ja osaksi nöyryyttä monimutkaisen ongelman edessä.

Arto Heinonen, LSV:n hallituksen jäsen

Kuva: freestocks.org / CC-Zero (https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/deed.en)