Tupakkateollisuus julistaa nyt savutonta tulevaisuutta, ei tupakatonta eikä nikotiinitonta. Retoriikka on taitavaa, koska useimmat mieltävät tupakan savukkeiksi. Uusilla tuotteilla tavoitellaan lapsia ja nuoria kokeilemaan, jotta riippuvuus saadaan kehittymään. Samalla haitallisimpien tuotteiden myynti jatkuu. Taktiikka on sama, jolla on luvattu tupakan haittojen vähenevän filtterien avulla, kevytsavukkeilla, nuuskalla ja sähkösavukkeilla. Kevytsavukkeet olivat markkinoilla vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä kuten ”kevyt”, ” erittäin kevyt” ja ”mieto” tai ”vähätervainen”. Yhtiöt markkinoivat kevytsavukkeita täysin vaarattomina tai ainakin vain vähän haitallisina. Harhaanjohtavista tuotenimistä on tehty rikoskanne.

Suomen lainsäädäntö ei ole koskaan tuntenut ”kevytsavukkeita”. Savukkeet oli vuosina 1981 – 1992 ryhmitelty tupakkalaissa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”. Tupakkalain 7a § kuuluu: ”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa. Kevytsavukepakkaukset olivat selvästi erottuvia väriltään ns. tavallisista savukkeista ja teksti ”light” tai ”extralight” oli painettu tuotemerkin yläpuolelle. Savukerasiat ovat tärkeä markkinointiväline, kun tupakan yleinen mainoskielto tuli voimaan 1.3.1978.

Tupakan nikotiini on sen jatkuvan käytön pääasiallinen syy. Nikotiinin käytön yleisyyteen vaikuttaa kolme mekanismia: käytön aloittaminen usein alaikäisenä, käytön lopettaminen 15-20 –vuoden käytön jälkeen sekä kuolleisuus tupakkasairauksiin noin kymmenen vuotta ennenaikaisesti. Nuorten asenteisiin vaikuttaminen ja kokeilun kynnyksen madaltaminen ovat taloudellisesti iso asia. Kevytsavukkeet toimivat siinä välineenä 1970-80-luvuilla, nyt saman tekevät sähkösavukkeet.

Fysiologinen riippuvuus nikotiiniin syntyy muutamalla annoksella viikossa. Nikotiinin haittoja tunnemme jo paremmin. Sen keskushermostovaikutukset ovat niin merkittävät, että teollisuus ei halua niistä puhua. Suorat sydän- ja verenkiertoelimistöhaitat ovat laajat. Todistustaakka tupakan ja nikotiinin vaikutuksista on ollut tupakoivalla ja tupakoimattomalla veronmaksajalla. Professori emeritus Erkki Aurejärvi on tehnyt tutkintapyynnön rikospoliisille rikoksista, joita Suomen tupakkateollisuuden edustajien on syytä epäillä tehneen markkinoidessaan niin sanottuja kevytsavukkeita vuosina 1972 – 2002. Vastaava ilmoitus on edennyt oikeuteen Alankomaissa ja 16 muussa maassa valmistellaan ilmeisesti perusteiltaan samanlaista prosessia kuin Aurejärven rikoskanteessa on.

Aurejärven kanteen mukaan törkeän terveyden vaarantamisen ja törkeän pahoinpitelyn yrityksen ja murhayrityksen tunnusmerkistöt täyttyvät tupakkayhtiöiden markkinoidessa savukkeita harhaanjohtavasti. Tuomiot törkeistä pahoinpitelyistä ja murhista eivät edellytä uhrien yksilöintiä. Murhaan riittää varmuustahallisuus. Aiempien oikeudenkäyntien asiakirjoista on saatu varmuus, että tupakkayhtiöt tiesivät jo 1970-luvun, että tupakka tappaa ihmisiä ja että vainajien määrä on suoraan riippuvainen tupakan kulutuksesta. Myös nikotiiniriippuvuuden mekanismit he tunsivat terveystutkijoita aiemmin ja muokkasivat tuotteita paremmin riippuvuutta aiheuttaviksi. Jokainen onnistunut harhautus lisäsi sairastuneiden ja kuolleiden lukua. Tiedetään varmasti, että kevytsavukkeisiin siirtyi noin 600.000 tupakoitsijaa ja että kevytsavukkeet ovat tappaneet heistä tuhansia. Suomessa ei ole tilastoa, jonka perusteella tiedettäisiin, ketkä olisivat vähentäneet polttamista tai lopettaneet sen, ellei heille olisi markkinoitu kevytsavukkeita. Rikoslain 21 luvun 2 §:ssä ja 6 §:ssä ei vaadita rikosten uhrien yksilöintiä. Tunnusmerkistöt täyttyvät, kun on varmaa, että ainakin yksi ihminen on kuollut tai vammautunut harhautuksen johdosta. Uhrien nimiä ei tarvitse tietää.

Lisää mm. Heikki Hiilamo: Maailma tupakkayhtiöiden vallassa. Into-kustannus 2017

https://nltimes.nl/2017/07/04/dutch-smoking-murder-case-goes-global-lawsuits-17-countries

Kristiina Patja

Dosentti, erikoislääkäri

Yksi esitutkintapyynnön allekirjoittaneista lääkäreistä.