Käynnistämme uuden blogin, jossa Ilmastolääkärit-verkoston kirjoittajat tarkastelevat ympäristön ja terveyden kytköksiä. LL, FM, psyk evl Susanna Lankisen avausblogissa pohditaan, minne lääkärin etiikka ulottuu: voiko se enää rajoittua yksittäisen potilaan hoitoon, vai velvoittaako ilmastonmuutos ja luontokato laajentamaan vastuuta kaikkeen elämään?

Jonathan Glazerin ohjaama elokuva The Zone of Interest (2023) kertoo saksalaisupseeri Rudolf Hössin perhe-elämästä keskellä Auschwitzin keskitysleiriä. Vaimo Hedwig Höss on rakentanut muurien ympäröimän omakotitalon pihaan idyllisen paratiisin, jossa kasvattaa perheen lapsia ja hoitaa vehreää puutarhaa. Elokuvassa keskitysleiri näkyy vain muurien yli kurkottavina vartiotorneina ja kuuluu äänimaisemassa huutoina ja aseiden laukauksina. 

Kun lääketieteen filosofian professori Pekka Louhiala oli eläköitymässä, hän pyysi minua jatkamaan lääkärin etiikan seminaarin vetämistä aloitteleville lääketieteen opiskelijoille. Otin tehtävän vastaan nöyränä. Jo alusta asti ajattelin, että tiettyjen käytännön eettisten aiheiden lisäksi haluan esitellä myös historiallista näkökulmaa. Historia lisää ymmärrystä siitä, että asiat eivät ole aina olleet kuten nyt ovat, ja toisin päin käännettynä, asiat eivät tule tulevaisuudessakaan olemaan kuten nyt. 

Lääkärin etiikan juuret ja uudelleenarviointi

Lääkärin etiikan varhaisimpana kirjallisena ilmentymänä pidetään Hippokrateen valaa (n. 400 eaa), johon nykyinenkin Suomessa vannottava lääkärinvala löyhästi perustuu. Nykyisen valan ensimmäiset sanat kuuluvat: “Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen.” Ihmiselämän kunnioittaminen ja vahingon välttäminen ovat olleet lääkärin etiikassa keskeisiä ohjeita jo antiikin ajoilta, mutta eri aikoina painotukset ovat myös vaihdelleet. 

Yhden suuren historiankertomuksen mukaan lääkärin etiikan viimeisin merkittävä uudelleenarviointi tapahtui toisen maailmansodan myötä. Natsien hirmutekojen jälkeen yksilön autonomia eli itsemääräämisoikeus nousi keskiöön. Nykyään pidämme itsestään selvänä, että lähtökohtaisesti hoitopäätökset tehdään yhteistyössä potilaan kanssa, mutta historiallisessa mielessä tähän kuljettiin pitkä ja poukkoileva tie.

Mitä jää paratiisin muurien ulkopuolelle?

Nykyaikaista lääketieteen etiikkaa tarkastellaan usein Tom Beauchampin ja James Childressin alun perin vuonna 1979 julkaisemien neljän bioetiikan periaatteen valossa.  Itsemääräämisoikeuden lisäksi periaatteita ovat hyvän tekeminen, vahingon välttäminen ja oikeudenmukaisuus. Lääkärin työssä esiin nousevat moraaliset ongelmat voidaan hahmottaa näiden periaatteiden ristiriitoina. Esimerkiksi, milloin potilaan autonomiaa voidaan rikkoa hyvän tekemisen tai vahingon välttämisen nimissä? Lääkärin etiikka -kirjassa filosofi Veikko Launis esittää kuuden periaatteen mallin, johon on lisätty ihmisarvon ja elämän kunnioitus. Periaatteista ja niiden asemasta käydäänkin jatkuvaa keskustelua. 

The Zone of Interest oli epämukava katselukokemus. Sen lisäksi, että elokuva toi aivan uudenlaisen näkökulman historiallisiin tapahtumiin, se herätti pohtimaan myös universaalimpaan näkökulmaa pahuuden arkipäiväisyydestä. Mitä jää keskiluokkaisen paratiisin muurien ulkopuolelle, suurimmaksi osaksi näkymättömiin? Minkä asioiden riistäminen on mahdollistanut nykyisen materiaalisen hyvinvointimme ja myös länsimaisen terveydenhuollon kehityksen?

Ilmastokriisi haastaa etiikan rajat

Minulta on joskus kysytty, miten ilmastonmuutos voisi liittyä lääkärin etiikkaan. Tunnistamme yhä enenevissä määrin ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen terveysvaikutuksia. Nämä vaikutukset toki liittyvät lääkärinvalassa mainittuun terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen. Niitä voi myös tarkastella bioetiikan hyvän tekemisen ja vahingonteon välttämisen kautta. Tämä näyttää jo itsessään asettavan lääkäreille erityisen eettisen velvollisuuden toimia. 

Mikä sitten voisi olla ilmastolääkäri? Kirjailija Laura Gustafsson esitti eräässä keskustelutilaisuudessa luontokirjailijan määritelmäksi, että kyseessä voisi olla kirjailija, jolla on eettinen sitoumus kaikkeen elämään. Voisin määritellä ilmastolääkäriyden ytimen samalla tavalla: Ilmastolääkäri on lääkäri, jolla on eettinen sitoumus kaikkeen elämään. Se, että kyseenalaistaa koko elämäntavan, johon on kasvatettu, vaatii rohkeutta ja myös suruprosessin läpikäymistä. Hippokrateen alkuperäisessä valassa lääkäriä vaaditaan elämään “puhtaasti ja hurskaasti”. Yksilön elämäntapavalinnat eivät kuitenkaan riitä ratkaisemaan monimutkaisia, koko planeettaa ja elonkirjoa koskevia ongelmia. Yksilön vaikutuskenttä laajenee yhteenliittymällä. Tätä laajenemista tarjoaa esimerkiksi Ilmastolääkärien toiminta. Lääkärien professiolla on paljon vaikutusvaltaa, ja nyt on aika ottaa se käyttöön myös kaiken elämän kunnioittamisen puolesta.

Kohti laajempaa eettistä kenttää

Toinen maailmansota kirkasti lääkärin etiikkaa. Täytyi tapahtua jotain uskomattoman epähumaania, jotta ihmisyksilö todella asettui lääkärin etiikan keskiöön. Uskon, että nyt olemme tilanteessa, jossa on todennäköisesti määriteltävä lääkärin etiikka ja siihen liittyvät periaatteet uudella tavalla. Emme voi enää ajatella ihmisyksilön terveyttä irrallisena muusta maapallon elämästä ja ekosysteemeistä. Tälläkin kertaa valitettavasti näyttää siltä, että katastrofin annetaan tapahtua ennen kuin ymmärrys lisääntyy. 

Rohkaisen kaikkia kollegoita kysymään itseltään: Mikä on minun eettinen kenttäni ja mitä jää sen ulkopuolelle?

Susanna Lankinen

LL, FM, psyk evl

Lähteet

1. Lääkärin etiikka. 8. painos. Suomen lääkäriliitto. https://julkaisut.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/