Koronasta kohtuuteen?

Yleislääketieteen erikoislääkäri Janne Kaiunpää huomauttaa, ettei koronavirus aiheuttanut hallitsematonta katastrofia, koska se otettiin vakavasti. Ylikulutuksemme sitä vastoin on johtanut elintasosairauksiin ja ympäristön ahdinkoon, joka ajaa elämämme edellytykset rotkon reunalle. Yhteisenä huolenaiheena ekokriisin pitäisikin olla vähintään viime pandemian kaltainen, ja sen juurisyitä silmällä pitäen Ilmastolääkäreiden blogi pohtii nyt kohtuutta.

Koronavirus on ainakin 30 miljoonaa kuolonuhria vaadittuaan aiheuttanut mittavan tragedian. Valtavasta väkirikkaudesta ja ihmisten vilkkaasta liikkumisesta huolimatta se ei tosin yltynyt samanlaiseksi katastrofiksi kuin vaikkapa musta surma, joka tappoi 1300-luvulla jopa puolet eurooppalaisista.

Koronapandemia siis osoittaa ensinnäkin sen, mihin edistynyt terveydenhuolto voi vielä elinaikaa pidennettyään ja imeväiskuolleisuutta hillittyään yltää. Armoton, salakavala virus riehui keskellämme, mutta uhriluku pysyi maltillisena. Tilanne helpottui entisestään, kun tehokas rokote valmistui ennätyksellisen nopeasti. 

Toisekseen näemme, millaiseen yhteistyöhön ihmiskunta pystyy kokiessaan olevansa pakon edessä: viipymättä ryhdyttiin lähes kaikkialla massiivisiin toimenpiteisiin tartuntojen hillitsemiseksi. Globalisoituneelle maailmalle ennennäkemättömän epidemian puhjetessa oli yhtäkkiä miltei kaikille päättäjille selvää, että koronakuolemia tulisi estää, maksoi mitä maksoi. 

Tiedotusvälineet esittelivät äkillisen, konkreettisen uhkan saaden silmämme avautumaan. Hyväksyimme koko lailla mukisematta sen, mitä viranhaltijat linjasivat. Lentoliikenne pysähtyi, toimistot hiljenivät, kulutusjuhla rauhoittui – hetken osasimme arvostaa mutkattomia hetkiä läheistemme seurassa luontopolulla tai ruokapöydässä. 

Kun pahin oli ohi, lehtiotsikot puhuivat ”paluusta normaaliin”, mitä ei tosin ainakaan niin kutsutuissa kehittyneissä maissa tarkoitettu kirjaimellisesti. Palasimme pikemminkin epäterveeseen kulutushysteriaan, josta oli tullut valtavirtaa vasta muutamina vuosikymmeninä ennen pandemiaa. Ryhdyimme taas varaamaan ulkomaanmatkoja, suunnittelemaan rakennus- ja laajennushankkeita, ostamaan pikamuotia ja halpaelektroniikkaa, jonottamaan buffet-ravintoloihin niin kuin huomista ei olisikaan. Eivätkö terveys ja elämän edellytykset olleetkaan kaikki kaikessa? 

Ylikulutus tappaa

Epäterveellinen ruoka aiheuttaa kymmenen miljoonaa ja arkiliikunnan puute kolme miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuodessa. Maailmassa on 2,5 miljardia ylipainoista – heitä uhkaavat sydän- ja verisuonisairaudet, varhainen nivelrikko, monet syövät sekä diabetes komplikaatioineen. Hengitysilman pienhiukkaset ja tupakka tappavat yhteensä ainakin kymmenen miljoonaa ihmistä vuodessa. Henkilöautoiluunkin liittyy yli miljoona liikennekuolemaa vuodessa. Ylikulutus on siis tappavaa. 

Ei kuitenkaan riitä, että kärsimme liikunnan puutteesta tai ylensyönnistä. Elämänmuotomme nimittäin johtaa liialliseen maankäyttöön, luonnonvarojen tuhlaamiseen ja saastuttamiseen, jotka elonkehän herkkiä järjestelmiä vahingoittaessaan ajavat puhtaan veden, raikkaan ilman, hedelmällisen maaperän ja pölyttäjähyönteiset rotkon reunalle: olemme viemässä elämän edellytykset sekä itseltämme että lapsiltamme ja lastenlapsiltamme.

Törsäämisemme lieveilmiöt tosin piinaavat jo nyt niitä, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa. Esimerkiksi äärimmäisen kuivuuden kouriin joutui 1960-luvulla maapallon maa-alueista säännöllisesti alle 20 %, kun taas nykyisin sama vitsaus koettelee lähes puolta alueistamme. 

Nälänhädässä kamppailee yli 700 miljoonaa ihmistä. Pääsy turvallisen juomaveden äärelle puuttuu kahdelta miljardilta ihmiseltä. Euroopan lintukodossakin voivat nykyhelteet tappaa yli tuhat ihmistä viikossa. Numerot tietysti vain suurenevat ilmastonmuutoksen edelleen kärjistyessä. Mikseivät nämä vähintään vastaavan suuruusluokan kuolema- ja kärsimystilastot saa poliitikkoja kautta maailman marssimaan televisiokameroiden eteen kuten koronakeväänä? 

Haparoiva suhteellisuudentaju

Jos kerran olemme valmiita ripeään yhteistyöhön pannaksemme pisteen pelottavalle pandemialle, miksemme puutu samalla päättäväisyydellä ylikulutukseen, joka heikentää terveyttä ja vie ihmishenkiä kuin mikäkin dystopiaelokuvan mutanttihirviö? Mikseivät sanomalehdet, televisio ja somevaikuttajat nosta meneillään olevan tragedian uhrilukuja ja ennusteita koronauutisoinnin tapaan ykkösaiheikseen? 

Vastaus liittyy pandemian kolmanteen opetukseen, ontuvaan suhteellisuudentajuumme. Vieraan taudinaiheuttajan otamme erittäin vakavasti, kun taas nykyaikaisen elämäntyylimme hengenvaarallisia epäkohtia suostumme tuskin myöntämään. 

Riittävän monen lööpin, klikkiotsikon ja reportaasin myötä ehkä hahmottaisimme keskuudessamme riehuvan vimman, joka ei pyri rauhaan tai onneen vaan itsekkääseen yltäkylläisyyteen. Näkisimme paremmin, ettei elintasomme ole korkea kuin uljas ikihonka vaan enemmänkin kuin lastenhuoneen lattialla seisova torni, joka liian monesta palikasta haparoivin käsin kasattuna huojuu sortumisensa partaalla.  

Etsimme pakonomaisesti elämän mielekkyyttä kovapalkkaisista uramahdollisuuksista, teknologiateollisuuden härpäkkeistä ja lyhytjännitteisestä matkustelusta. Syömme säästelemättä kaikkea, mitä ylimitoitetut hypermarketit tarjoavat. Surkuhupaisaa kyllä, yhteiskunta reagoi traagisiin seurauksiin myyntiedustajan logiikalla: ostakaa kolesteroli- ja laihdutuslääkkeitä! 

Irvokkaan asetelman huipentumana ne harvat, jotka vielä huolehtivat kunnostaan, eivät suinkaan tee sitä hoitamalla kasvimaata, poimimalla marjoja ja sieniä tai kävelemällä kauppaan. Sen sijaan he ajavat autolla liikuntahallille tai nousevat liukuportaita kuntosalille. 

Erehdymme pitämään yltäkylläisyyttä ehtymättömänä itsestäänselvyytenä. Lounasravintolassa aikuiset ihmiset häkellyttävän välinpitämättömästi ottavat enemmän ruokaa kuin jaksavat syödä, ja tähteiden kippaaminen biojäteastiaan on heille aivan luontevaa. Nuorilla puolestaan on varaa jättää ilmainen kouluruoka väliin ja hakea ultraprosessoituja napostelupaloja naapurikaupasta.  

Ihailemme innovaatioita ja edistysaskeleita. Ihailemme koneita, laitteita ja automaatteja. Ihailemme kaikkea sitä, mihin meidän ei enää tarvitse vaivautua. Tämä turbovaihde romuttaa konstailemattoman osamme elonkehän tasapainossa, jonka raunioille olemme kyhänneet länsimaisen överiyhteiskunnan. 

Olemme kadottaneet mutkattoman yhteisöllisyyden, jonka vahva merkityksellisyys pohjautuu perustarpeiden täyttymiseen ja siihen, että jokaisen panos on välttämätön. Olemme vieraantuneet luonnosta, jonka monimuotoisiin olosuhteisiin sopeutuen lajimme on aikoinaan kehittynyt. Vuorovaikutus vehreän ympäristön kanssa on pitänyt mielemme virkeänä ja kehomme aktiivisena, mutta lisäksi sen pienen pienet osaset, mikrobien ja biogeenisten orgaanisten yhdisteiden kirjo, ovat ylläpitäneet elimistömme tasapainoa. 

On siis turhaa ihmetellä, miksi lihavuus, masennus ja keskittymisvaikeudet koettelevat jo koko yhteiskunnan tasapainoa. Toisaalta ”alkeelliselle” yhteiskunnalle (lue: tyytyväiselle yhteisölle, jossa ihminen vaistomaisesti noudattaa kohtuuden ja rauhan periaatteita muun luonnon rinnalla) tyypillisten epidemioiden tilalle ovat vyöryneet piinalliset autoimmuunisairaudet.

Silmänkääntötemppu

Poliitikot markkinoivat ”vihreää siirtymää” ratkaisuna ekokriisiin, mutta he viittaavat vain epämääräiseen yritykseen irtautua fossiilisista polttoaineista. Maltillinen elintaso ei vielä näytä olevan tähtäimessä, joten metsäkato, vesipula, mineraalivarantojen rajat sekä tarvittavan kaivosteollisuuden ympäristöhaitat ja geopoliittiset riskit jätetään kylmästi huomiotta. 

Vihreä siirtymä -silmänkääntötempun luonnetta kuvastaa osuvasti suunnitelma murskata Viiankiaavan kosteikkoparatiisi kaivokseksi. Suon uumenissa piilee vain pienehkö mineraaliesiintymä, jonka ”hyödyntäminen” kuivattaisi suota, joten turpeen hajotessa tuhansien vuosien hiilivarasto vapautuisi taivaan tuuliin. 

Vähäpätöisen kaivoksen perustamiseksi siis tuhoaisimme ainutlaatuista luontoa ja vapauttaisimme valtavasti kasvihuonekaasuja, mutta virallisesti olisimme tukemassa puhdasta energiaa ja välttämätöntä teknologiaa! Näin epätoivoisia yrityksiä todella harkitsemme roikkuaksemme kiinni aineellisen ylellisyyden ja rajattoman kasvun haaveessa. 

Loputtoman talouskasvun illuusio elää, vaikkei talouskasvu ylipäätään ole enää pitkään aikaan ollut keino kohentaa suuren enemmistön hyvinvointia – siitä on tullut itsetarkoitus, jota palvellaksemme ahkeroimme uuvuksiin saakka mutta joudumme silti pelkäämään työpaikkojemme puolesta. Emme osaa kytkeä talouskasvua ja luonnonvarojen absoluuttisen kulutuksen lisääntymistä irti toisistaan, joten vihreä kasvu -maalailulla johdetaan kansaa armotta harhaan.

Kohtuutalous kunnioittaa elämää

Energiatehokkuutta ja fossiilivapaita uudistuksia toki tarvitaan mutta myös tuotannon ja kulutuksen järjestelmällistä leikkaamista. Siirtyminen kohtuuteen on ainoa uskottava keino pelastaa kansanterveys ja tulevien sukupolvien elämän edellytykset sekä minimoida maailmanlaajuiset terveyserot. 

Kohtuutalouden asiantuntijat ovat laatineet perusteelliset ehdotukset verotuksen, julkisen sektorin ja kansainvälisen kauppapolitiikan uudistamiseksi, mutta poliittinen tahto vielä puuttuu melkeinpä kautta maailman. Meidän äänestäjien tuleekin herätä päiväuniltamme, jotta lapsemme, lastenlapsemme sekä sisaremme ja veljemme kaukaisissa maissa voisivat luottaa huomiseen. 

Kohtuus kaikessa

Kohtuusyhteiskunnassa voimaannuttavat elämyksemme liittyisivät ihmissuhteisiin, ulkoiluun ja matalan kynnyksen kulttuuriin eivätkä shoppailuun, lentomatkoihin tai viihdeteknologiaan. Katsoisimme jälleen toisiamme pikemminkin kuin älylaitteiden ruutuja. Ruokamme nojautuisi kasviksiin sekä kulkemisemme lihasvoimaan ja joukkoliikenteeseen. Asuntomme olisivat pieniä ja mahdolliset kesämökkimme vaatimattomia. 

Kohtuus näkyisi kaikkialla. Autoiluun tarvittaisiin painava syy, suihkussa käytäisiin pikaisesti ja harvemmin kuin päivittäin. Vaatteet, työkalut sekä kotitaloustarvikkeet ja -laitteet olisivat kestäviä ja yhä uudelleen korjauskelpoisia, lasten leluissakin panostettaisiin määrän sijasta laatuun. Resursseja ei tuhlattaisi hyödyttömään ruohonleikkuuseen, lehtipuhallukseen tai hiekoittamiseen. 

Kilpa-autot, harrastemoottoripyörät, vesiskootterit, sähköpotkulaudat, kaupparobotit ynnä muut pääosin haitalliset turhakkeet kiellettäisiin. Romukoppaan joutaisivat rajattomat mobiilidatapaketit ja joka paikan tekoälysovellukset, jotka sähköä, vettä ja kaivannaisia ahmiessaan palvelevat lähinnä laiskuutta ja passiivisuutta. Metsästys sallittaisiin korkeintaan haitallisten vieraslajien kohdalla, ja niin kutsutut kannanhoidolliset toimenpiteet olisivat jälleen paljolti suurpetojen vastuulla.  

Liha- ja maitotuotteiden hintalapussa näkyisivät eettiset, ekologiset ja terveydelliset kustannukset, ja ravintolat minimoisivat hävikkiä muun muassa myymällä annoksia painon mukaan. Teollisen eläintuotannon alasajo ehkäisisi antibioottiresistenssiä ja uusia kulkutauteja, puhumattakaan huikeista päästö- ja luontovaikutuksista. Tupakkaviljelmien valtaamat alueet muutettaisiin vihannespelloiksi tai ennallistettaisiin.  

Kauppojen valikoiman sisältöä ja runsautta eivät ohjaisi liike-elämän lyhytnäköiset pakkomielteet vaan terveys- ja kestävyystieto. Pienetkin kauneusvirheet korjattaisiin: esimerkiksi pahviastia jäisivät historiaan, eikä kahvi tietenkään sisältyisi lounastarjoukseen. 

Työpaikkamme eivät tähtäisi osakkeenomistajien rikastumiseen vaan perustarpeiden täyttymiseen ja yhteisön hyvinvointiin. Markkinatalouden käytäntöjä voisimme säilyttää mutta kapitalistisesta tuotantotavasta luopuisimme. 

Emme hakkaisi aarniometsiämme, pilaisi vesistöjämme tai harventaisi puistojamme vaan vaalisimme korvaamatonta luontoyhteyttä. Järjettömän sotimisen sijasta tekisimme saumatonta kansainvälistä yhteistyötä elinkelpoisen planeetan säilyttämiseksi. Ryhtyisimme rakentamaan yhteiskuntaa, joka riippumattomia tutkijoita kuunnellen vilpittömästi suojelee terveyttä ja hyvinvointia. Aineellinen elintaso kevenisi mutta elämänlaatu epäilemättä vain kohenisi. 

Janne Kaiunpää
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kirjallisuutta

Chung YS, Lam CY, Tan PH ym. Comprehensive Review of COVID-19: Epidemiology, Pathogenesis, Advancement in Diagnostic and Detection Techniques, and Post-Pandemic Treatment Strategies. Int J Mol Sci. 2024 Jul 26;25(15):8155.

Cohn SK Jr. Epidemiology of the Black Death and successive waves of plague. Med Hist Suppl.
2008;(27):74-100.

Herrmann U. Hyvästit kapitalismille (suom. Eskelinen H). Tammi. 2024.

Institute for Health Metrics and Evaluation. Global Burden of Disease.
www.healthdata.org/research-analysis/gbd

Jackson T. Hyvinvointia ilman kasvua: rajallisen planeetan taloustiede (suom. Raivio J). HS kirjat. 2011.

Jafari S, Ebrahimi M, Shiekh KA, Assatarakul K. Environmental Issues of Meat. In: Rather SA,
Masoodi FA (eds) Hand Book of Processed Functional Meat Products. Springer. 2024.

Joutsenvirta M, Hirvilammi T, Ulvila M, Wilén K. Talous kasvun jälkeen. Gaudeamus. 2016.
Kauppinen J. Kertomus Maasta — ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Siltala. 2025.

Lindholm C. Kun maailma ei riitä — ekologinen kestävyysvaje ja talouskasvun rajat. Vastapaino. 2024.

Mathieu E, Ritchie H, Rodes-Guirao L ym. COVID-19 Pandemic. OurWorldinData.org. 2020.
NCD Risk Factor Collaboration. Worldwide trends in underweight and obesity from 1990 to
2022: a pooled analysis of 3663 population-representative studies with 222 million children,
adolescents, and adults. The Lancet 2024. 16;403(10431):1027-1050.

Romanello M, Napoli CD, Green C ym. The 2023 report of the Lancet Countdown on health
and climate change: the imperative for a health-centred response in a world facing irreversible
harms. Lancet. 2023 Dec 16;402(10419):2346-2394. https://lancetcountdown.org/

Sverdrup-Thygeson A. Luonnon varassa (suom. Vainikainen V). Bazar. 2022.
UN Environment Programme. AI has an environmental problem — Here’s what the world can
do about that. https://www.unep.org/news-and-stories/story/ai-has-environmental-problem-
heres-what-world-can-do-about

UN Water. Summary progress update 2021: SDG 6 – water and sanitation for all.
https://www.unwater.org/sites/default/files/app/uploads/2021/12/SDG-6-Summary-
Progress-Update-2021_Version-July-2021a.pdf

WHO. Tobacco: poisoning our planet. 2022.
https://iris.who.int/server/api/core/bitstreams/531014bb-58f7-4bd1-bbd8-
0aefc07a44c5/content

WHO report on the global tobacco epidemic, 2025: warning about the dangers of tobacco
https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/tobacco

Willett W, Rockström J, Loken B ym. Food in the Anthropocene: the EAT-Lancet Commission
on healthy diets from sustainable food systems. Lancet. 2019 Feb 2;393:447-492.