Nepalissa mielenterveyden haasteet ovat yleisiä, mutta apu on monelle saavuttamattomissa. Vähäiset palvelut ja vahva stigma estävät ihmisiä saamasta tarvitsemaansa hoitoa, erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Yhdessä voimme kuitenkin lisätä mielenterveystietoisuutta, vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää häpeää ja helpottaa ihmisten pääsyä hoitoon.

Nepal on etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoinen Etelä-Aasian maa, jossa puhutaan yli sataa kieltä. Maan mielenterveystilanne heijastelee historiallisia, kulttuurisia ja rakenteellisia haasteita: pitkä poliittinen epävakaus, köyhyys, maanjäristykset ja sisällissota ovat jättäneet jälkensä väestön hyvinvointiin. Yhä useammalla onkin mielenterveyden haasteita, mutta hoitoon pääsy on rajallista ja stigma edelleen vahva.

Mielenterveyspalvelut eivät saavuta maaseutua

Arvioiden mukaan noin 13 % väestöstä kärsii mielenterveyden häiriöistä. Itsemurha on yksi yleisimmistä kuolinsyistä fertiili-ikäisillä naisilla, ja hälyttävästi 21 % itsemurhista tapahtuu alle 18-vuotiaiden keskuudessa. Mielenterveysongelmat ovat alidiagnosoituja ja alihoidettuja erityisesti maaseudulla, jossa palveluiden saatavuus on heikko.

Nepalissa on vain yksi valtiollinen psykiatrinen sairaala, ja vuonna 2020 maassa oli yhteensä noin 500 psykiatrista vuodepaikkaa. Lasten ja nuorten psykiatrinen hoito on käytännössä olematonta, sillä erillistä osastoa ei ole. Lähes 30 miljoonan asukkaan maassa psykiatreja on vain noin 200, ja vaikka koulutusmääriä on lisätty, ammattilaisia ei ole tarpeeksi. Mielenterveyspalveluiden kustannukset jäävät usein yksilön ja perheiden vastuulle erityisesti erikoissairaanhoidossa. Positiivista on kuitenkin, että mielenterveyshäiriöiden hoitoa pyritään nyt integroimaan perusterveydenhuollon palveluihin.

Stigma hidastaa hoitoon hakeutumista

Kulttuurisesti mielenterveys ymmärretään usein ’heikkona mielenä’ tai ’spirituaalisena ongelmana’, ja ensikontakti apuun haetaan usein perinteisiltä parantajilta. Valitettavasti leima ja häpeä estävät ihmisiä hakeutumasta lääketieteeseen perustuvaan hoitoon. Mielenterveyshäiriöiden tietoisuuden ja osaamisen puute näkyy myös palveluntarjoajissa ja hoitohenkilökunnan koulutus ja asenteet kaipaavatkin paljon kehittämistä.

Kansalaisjärjestöillä on ollut keskeinen rooli yhteisöpohjaisten mielenterveysohjelmien kehittämisessä. Tällaiset ohjelmat ovat osoittautuneet vaikuttaviksi erityisesti maaseutualueilla. Valtion rooli on kuitenkin edelleen rajallinen: mielenterveysbudjetti on alhainen, kansallinen mielenterveyslaki puuttuu, ja itsemurhien ehkäisyyn ei ole vielä omaa strategiaa tai rekisteriä.

Vaikka viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä, kuten kansallisen mielenterveyskyselyn käynnistyminen ja valtiollisen toimijavastuun määrittely, tarve lisäresursseille, koulutukselle, asennemuutokselle ja poliittiselle tahdolle on valtava. Mielenterveys ei ole vain yksilön asia, vaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen edellytys.

Yhdessä mielenterveyden puolesta

LSV:n nelivuotinen mielenterveyshanke Nepalissa edistää mielenterveyttä ja ihmisten pääsyä mielenterveysongelmien hoitoon paikallisissa julkisessa terveydenhuollossa. Hankkeen tavoitteena on lisätä mielenterveystietoisuutta ja vähentää häpeäleimaa, vahvistaa julkisen terveydenhuollon osaamista mielenterveyden ongelmien tunnistamisessa ja hoidossa sekä antaa ihmisille ja yhteisöille keinoja huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista. Toimimme yhdessä nepalilaisen kumppanijärjestön kanssa Sindhulin ja Okhaldungan maakunnissa kouluttamalla terveydenhuollon työntekijöitä, perustamalla mielenterveystoimikuntia ja järjestämällä tietoisuutta lisääviä työpajoja.

Tukesi varmistaa, että mielenterveyspalvelut juurtuvat pysyvästi osaksi perusterveydenhuoltoa ja yhä useampi nepalilainen saa tarvitsemansa avun – ajoissa ja omalta kotiseudultaan. Yhdessä voimme mahdollistaa hoidon ja ihmisarvon palauttamisen niille, jotka ovat jääneet näkymättömiksi. 

Tue mielenterveystyötä Nepalissa!

Hanke saa tukea ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.