Paperittomuutta ei määritellä missään laissa. Paperittomana oleva ihminen putoaa syystä tai toisesta säännellyn maahanmuuton väliin, eli hän ei ole esimerkiksi pakolainen tai turvapaikanhakija. Paperittomalla voi olla passi tai muu henkilöllisyystodistus, mutta kotikuntamerkinnän puuttumisen vuoksi hänen pääsynsä terveyspalveluihin on rajattu. Pakolaisen kohdalla tilanne on erilainen, sillä saadessaan pakolaisstatuksen hän saa myös kotikunnan ja sitä kautta pääsyn hyvinvointialueensa palveluihin.

Terveydenhuollon näkökulmasta paperittomaksi voi päätyä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö on EU-/ETA-alueen tai Sveitsin ulkopuolelta ja hänellä ei ole oleskelulupaa tai sitä on haettu ja päätöstä ei ole tehty
• Henkilö on EU-/ETA-alueen tai Sveitsin ulkopuolelta ja hänellä on oleskelulupa, mutta sairausvakuutus on riittämätön tai se ei ole voimassa
• Henkilö on maassa odottamassa perheenyhdistämispäätöstä
• Henkilö on EU-maan kansalainen, mutta ei ole sairausvakuutettu kotimaassaan (esim. jotkin Euroopan liikkuvaan väestöön kuuluvat ihmiset)
• Henkilö on EU-maan kansalainen ja on ollut maassa yli 3 kk rekisteröimättä oleskeluaan (aina vaatimukset eivät täyty).

Kyseessä ei ole pysyvä olotila, vaan status voi useampaankin otteeseen muuttua suuntaan tai toiseen. On mahdollista myös syntyä paperittomaksi.

Sisäministeriö arvioi Suomessa olevan noin 3000–6000 paperitonta ihmistä. Määrästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, sillä heitä ei ole väestötietojärjestelmässä.

Diakonissalaitoksen vuonna 2024 ilmestyneen selvityksen mukaan paperittomista arviolta 90 % oleskelee pääkaupunkiseudulla. Tästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, sillä heillä ei ole kotikuntaa ja he saattavat liikkua kuntien välillä.

Paperittomalla voi olla henkilöllisyystodistus. On tosin mahdollista, että sitä ei ole. Henkilöllisyystodistuksen, Kela-kortin tai henkilötunnuksen puuttuminen ei kuitenkaan ole este terveyspalveluihin hakeutumiselle.

Osa paperittomista on maassa vailla oleskeluoikeutta, mutta näin ei suinkaan aina ole. Paperittoman kaltaisessa asemassa voivat myös olla jotkin EU-kansalaiset, jos heillä ei ole sairausvakuutusta omassa kotimaassaan (mm. jotkin Euroopan liikkuvaan väestöön kuuluvat henkilöt) tai jos he eivät ole rekisteröineet oleskeluaan kolmen kuukauden kuluessa. Lisäksi perheenyhdistämispäätöstä odottavat ihmiset ovat terveydenhuollon näkökulmasta paperittomia, sillä he eivät vielä ole saaneet oleskelulupaa, mutta eivät myöskään saa terveyspalveluja vastaanottokeskuksen kautta. Vaikka paperiton olisi maassa vailla oleskeluoikeutta, ihmistä ei tulisi koskaan kutsua laittomaksi.

Jokaisella Suomessa oleskelevalla ihmisellä on oikeus kiireellisiin terveyspalveluihin. Tämä oikeus pätee kaikkialla Suomessa. Paperittomille ihmisille on monissa tapauksissa järjestettävä myös välttämättömiä palveluita:

• Laillisesti maassa olevilla paperittomilla ihmisillä (esim. perheenyhdistämispäätöstä maassa odottavat ja EU-kansalaiset, joilla ei ole sairausvakuutusta omassa maassaan tai jotka eivät ole rekisteröineet oleskeluaan), on jatkossakin oikeus välttämättömiin palveluihin kaikkialla Suomessa.
• Kaikilla paperittomilla lapsilla on oikeus myös kiireettömiin palveluihin. He saavat samat palvelut kuin hyvinvointialueiden asukkaat.
• Raskaana olevat ja synnyttäneet saavat neuvolaseurannan sekä välttämättömän hoidon, vaikka he oleskelisivat maassa ilman oleskeluoikeutta.
• Kaikki vammaiset ihmiset saavat vammaansa liittyen kiireettömän hoidon.
• Lisäksi välttämätöntä hoitoa on järjestettävä myös vailla oleskeluoikeutta eläville, jos hoitamatta jättäminen olisi ”ilmeisen kohtuutonta” tai se aiheuttaisi ”vakavan vaaran” toiselle henkilölle, yhteiskunnalle tai alaikäiselle huollettavalle. Näiden kriteerien täyttymistä arvioi terveydenhuollon ammattihenkilö osana hoidon tarpeen arviota.

Hyvinvointialueet voivat halutessaan tarjota lain minimiä laajempia palveluita: Helsinki ja Varsinais-Suomi ovat näin jo tehneet. Laissa turvattua hoitoa ei saa evätä henkilötunnuksen, Kela-kortin, osoitteen, kotikuntamerkinnän tai oleskeluluvan puuttumisen perusteella.

Välttämättömään hoitoon kuuluu muun muassa tutkimukset vakavan sairauden poissulkemiseksi, kroonisten sairauksien hoito ja seuranta, lääkitysten uusiminen, infektioiden seulonta ja hoito, THL:n suosittelemat rokotukset, raskauden seuranta, välttämättömät mielenterveyspalvelut sekä välttämätön hammashoito. Synnytys lasketaan kuuluvaksi kiireelliseen hoitoon, kuten myös raskauden keskeytys useimmiten. Lapset saavat samat palvelut kuin hyvinvointialueiden asukkaat.

Terveys on perus- ja ihmisoikeus. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat jokaiselle riittävät terveyspalvelut. On myös kustannustehokkaampaa hoitaa sairaudet ajoissa perusterveydenhuollon puolella, kuin jättää ne kehittymään kalliimpaa erikoissairaanhoitoa vaativiksi.

Välttämättömään hoitoon eivät kuulu sellaiset terveysongelmat, jotka eivät hoitamatta pahene. Esimerkkejä tällaisista voisivat olla lievä akne ja nivelrikko tai hedelmöityshoidot. Tilannetta on tarkasteltava kuitenkin jokaisen hoidon tarpeen arvion yhteydessä tapauskohtaisesti.

Sairaudet voivat komplisoitua ja kehittyä erikoissairaanhoitoa vaativiksi. Tämä saattaa monissa tilanteissa aiheuttaa huomattavasti inhimillistä kärsimystä. Lisäksi infektioiden hoitamatta jättäminen voi vaarantaa kansanterveyden esimerkiksi siinä tapauksessa, jos tartuntatautilain mukaisia rokotuksia ei ole saatavilla tai tarttuvia tauteja ei hoideta. Kustannukset voivat myös kasvaa, jos vaivaa ei hoideta etupainotteisesti perusterveydenhuollossa vaan se jätetään kalliin erikoissairaanhoidon vastuulle.

Suomen perustuslaki ja sosiaalihuoltolaki takaavat jokaiselle oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Tukeen kuuluvat esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon, asumisen sekä tarvittaessa lääkityksen järjestäminen, mutta yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin perustuen mikä tahansa sosiaalihuoltolain 14 § palvelu voi tulla kyseeseen. Palvelutarpeen arviointi tulee tehdä, ja sen tulee perustua henkilön yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin. Hyvinvointialueella on velvollisuus pitää huolta siitä, että jokaisen hyvinvointialueella oleskelevan henkilön oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon turvataan.

Terveydenhuollon ammattilaisen on tehtävä normaalin hoidon tarpeen arvion yhteydessä myös varallisuuden ja välttämättömän hoidon kriteerien arviointi. Paperittomille ihmisille on monissa tapauksissa järjestettävä välttämättömiä palveluita kaikkialla Suomessa:

• Laillisesti maassa oleville on tarjottava välttämättömät palvelut.
• Paperittomilla lapsilla on oikeus myös kiireettömiin palveluihin. He saavat samat palvelut kuin hyvinvointialueiden asukkaat.
• Raskaana olevat ja synnyttäneet saavat neuvolaseurannan sekä välttämättömän hoidon.
• Vammaiset ihmiset saavat vammaansa liittyen kiireettömän hoidon.
• Lisäksi välttämätöntä hoitoa on järjestettävä, jos hoitamatta jättäminen olisi ”ilmeisen kohtuutonta” tai se aiheuttaisi ”vakavan vaaran” toiselle henkilölle, yhteiskunnalle tai alaikäiselle huollettavalle.

Hyvinvointialueet voivat halutessaan tarjota lain minimiä laajempia palveluita: Helsinki ja Varsinais-Suomi ovat näin jo tehneet. Tarkista oman alueesi ohjeet ja käytännöt.

Hoidon tarpeen arviota toteuttavan ammattilaisen on tehtävä päätös siitä, onko potilas jollakin perusteella oikeutettu välttämättömään hoitoon. Lisäksi on tärkeää todeta potilas tarpeen tullen varattomaksi (suurin osa paperittomista on varattomia), sillä tällöin laskua hoidon kokonaiskustannuksista ei lähetetä potilaalle, vaan potilas maksaa ainoastaan asiakasmaksun. Hyvinvointialue voi hakea kustannuksista korvauksia Kelalta. Hoitoa ei järjestetä, mikä henkilö on matkustanut Suomeen ilmeisenä tarkoituksenaan saada terveydenhuollon palveluita. Arviot ovat tapauskohtaisia ja niissä huomioidaan potilaan kokonaistilanne.

Paperittoman hoitaminen ei koskaan ole laitonta. Terveydenhuollon ammattilaisen lakisääteinen velvollisuus on huolehtia siitä, että paperiton potilas saa tarvitsemansa välttämättömän ja kiireellisen hoidon silloin, kun hänellä on siihen oikeus.

Salassapitovelvollisuus pätee myös paperittomien henkilöiden kohdalla; potilaasta ei saa tehdä ilmoitusta poliisille tai maahanmuuttoviranomaiselle mahdollisen oleskeluun oikeuttavan asiakirjan puuttumisen vuoksi.

Kyllä voi. Hoitoa ei saa evätä henkilötunnuksen, Kela-kortin, osoitteen, kotikuntamerkinnän tai oleskeluluvan puuttumisen perusteella. Potilastietojärjestelmässä on mahdollista luoda väliaikainen henkilötunnus. Ohjeita tunnuksen luomiseen voit pyytää siitä terveydenhuollon yksiköstä, missä olet töissä.

Paperittomat ihmiset käyttävät perusterveydenhuollon palveluita yleensä vasta pakon edessä. Paperittomat kokevat paljon esteitä hoitoon hakeutumisessa. He eivät välttämättä tunne omia oikeuksiaan tai tiedä mihin hakeutua sairaana. Lisäksi he saattavat pelätä esimerkiksi pakkopalautusta, sillä kaikille ei ole selvää, että salassapitovelvollisuus Suomessa on kattava ja siitä pidetään kiinni. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa ilmoittaa paperitonta potilasta viranomaisille vain siitä syystä, jos tämä on maassa vailla oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa. Monelle on tärkeää, että tarjolla on matalan kynnyksen palveluita, kuten walk in -vastaanottoja ja puhelinneuvontaa.

Paperittomien terveysongelmat eivät juurikaan eroa kantaväestön sairauksista. Tuki- ja liikuntaelinvaivat, ruoansulatushäiriöt, mielenterveyden haasteet ja gynekologiset ongelmat ovat yleisiä myös paperittomien potilaiden keskuudessa.

Tutkimusten mukaan terveydenhuollon tai sosiaaliturvan tason ei ole todettu olevan vetovoimatekijä kohdemaata valittaessa.

Kaikkien ihmisten ei ole yhteiskunnallisista tai henkilökohtaisista syistä turvallista palata lähtömaihinsa. Monella saattaa olla myös siteitä Suomeen esimerkiksi ihmissuhteen perusteella. Aina tämä ei kuitenkaan riitä oleskeluluvan saamiseen. Vuosina 2015–2017 turvapaikkaprosessin laatu heikkeni ja maahanmuuttopolitiikkaa tiukennettiin. Tämän vuoksi aiempaa useampi jäi ilman turvapaikkaa. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että paperittomien määrä tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan tämänhetkisen hallituksen tekemien lakimuutosten vuoksi.

Kela korvasi vuonna 2023 hyvinvointialueille paperittomien hoitamisesta yhteensä 954 235 euroa. Tästä summasta ei voida erotella kiireellisen ja välttämättömän hoidon kustannuksia. Kaikki hyvinvointialueet eivät ole välttämättä hakeneet korvauksia ja ylivoimaisesti eniten korvauksia on hakenut Helsingin kaupunki.

Eivät jää. Hyvinvointialue voi hakea Kelalta korvausta paperittomien hoidosta aiheutuneista kustannuksista.