Paperittomuutta ei määritellä missään laissa. Paperittomana oleva ihminen putoaa syystä tai toisesta säännellyn maahanmuuton väliin, eli hän ei ole esimerkiksi pakolainen tai turvapaikanhakija. Paperittomalla voi olla passi tai muu henkilöllisyystodistus, mutta kotikuntamerkinnän puuttumisen vuoksi hänen pääsynsä terveyspalveluihin on rajattu. Pakolaisen kohdalla tilanne on erilainen, sillä saadessaan pakolaisstatuksen hän saa myös kotikunnan ja sitä kautta pääsyn hyvinvointialueensa palveluihin.

Terveydenhuollon näkökulmasta paperittomaksi voi päätyä esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• Henkilö on EU-/ETA-alueen tai Sveitsin ulkopuolelta ja hänellä ei ole oleskelulupaa tai sitä on haettu ja päätöstä ei ole tehty
• Henkilö on EU-/ETA-alueen tai Sveitsin ulkopuolelta ja hänellä on oleskelulupa, mutta sairausvakuutus on riittämätön tai se ei ole voimassa
• Henkilö on maassa odottamassa perheenyhdistämispäätöstä
• Henkilö on EU-maan kansalainen, mutta ei ole sairausvakuutettu kotimaassaan (esim. jotkin Euroopan liikkuvaan väestöön kuuluvat ihmiset)
• Henkilö on EU-maan kansalainen ja on ollut maassa yli 3 kk rekisteröimättä oleskeluaan (aina vaatimukset eivät täyty).

Kyseessä ei ole pysyvä olotila, vaan status voi useampaankin otteeseen muuttua suuntaan tai toiseen. On mahdollista myös syntyä paperittomaksi.

Sisäministeriö arvioi Suomessa olevan noin 3000–6000 paperitonta ihmistä. Määrästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, sillä heitä ei ole väestötietojärjestelmässä.

Diakonissalaitoksen vuonna 2024 ilmestyneen selvityksen mukaan paperittomista arviolta 90 % oleskelee pääkaupunkiseudulla. Tästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, sillä heillä ei ole kotikuntaa ja he saattavat liikkua kuntien välillä.

Paperittomalla voi olla henkilöllisyystodistus. On tosin mahdollista, että sitä ei ole. Henkilöllisyystodistuksen, Kela-kortin tai henkilötunnuksen puuttuminen ei kuitenkaan ole este terveyspalveluihin hakeutumiselle.

Osa paperittomista on maassa vailla oleskeluoikeutta, mutta näin ei suinkaan aina ole. Paperittoman kaltaisessa asemassa voivat myös olla jotkin EU-kansalaiset, jos heillä ei ole sairausvakuutusta omassa kotimaassaan (mm. jotkin Euroopan liikkuvaan väestöön kuuluvat henkilöt) tai jos he eivät ole rekisteröineet oleskeluaan kolmen kuukauden kuluessa. Lisäksi perheenyhdistämispäätöstä odottavat ihmiset ovat terveydenhuollon näkökulmasta paperittomia, sillä he eivät vielä ole saaneet oleskelulupaa, mutta eivät myöskään saa terveyspalveluja vastaanottokeskuksen kautta. Vaikka paperiton olisi maassa vailla oleskeluoikeutta, ihmistä ei tulisi koskaan kutsua laittomaksi.

Paperittomilla on oikeus kiireellisiin ja välttämättömiin terveyspalveluihin. Tämä oikeus pätee kaikkialla Suomessa. Paperittomat ihmiset voivat siis hakeutua terveysasemalle perusterveydenhuollon piiriin. Hoitoa ei saa evätä henkilötunnuksen, Kela-kortin, osoitteen, kotikuntamerkinnän tai oleskeluluvan puuttumisen perusteella. Paperittomilla lapsilla on oikeus samoihin terveyspalveluihin kuin hyvinvointialueen asukkailla.

Välttämättömään hoitoon kuuluu muun muassa tutkimukset vakavan sairauden poissulkemiseksi, kroonisten sairauksien hoito ja seuranta, lääkitysten uusiminen, infektioiden seulonta ja hoito, THL:n suosittelemat rokotukset, raskauden seuranta, välttämättömät mielenterveyspalvelut sekä välttämätön hammashoito. Synnytys lasketaan kuuluvaksi kiireelliseen hoitoon, kuten myös raskauden keskeytys useimmiten. Lapset saavat samat palvelut kuin hyvinvointialueiden asukkaat.

Terveys on perus- ja ihmisoikeus. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat jokaiselle riittävät terveyspalvelut. On myös kustannustehokkaampaa hoitaa sairaudet ajoissa perusterveydenhuollon puolella, kuin jättää ne kehittymään kalliimpaa erikoissairaanhoitoa vaativiksi.

Välttämättömään hoitoon eivät kuulu sellaiset terveysongelmat, jotka eivät hoitamatta pahene. Esimerkkejä tällaisista voisivat olla lievä akne ja nivelrikko tai hedelmöityshoidot. Tilannetta on tarkasteltava kuitenkin jokaisen hoidon tarpeen arvion yhteydessä tapauskohtaisesti.

Sairaudet voivat komplisoitua ja kehittyä erikoissairaanhoitoa vaativiksi. Tämä saattaa monissa tilanteissa aiheuttaa huomattavasti inhimillistä kärsimystä. Lisäksi infektioiden hoitamatta jättäminen voi vaarantaa kansanterveyden esimerkiksi siinä tapauksessa, jos THL:n suosittelemia rokotuksia ei ole saataville tai tarttuvia tauteja ei hoideta. Kustannukset voivat myös kasvaa, jos vaivaa ei hoideta etupainotteisesti perusterveydenhuollossa vaan se jätetään kalliin erikoissairaanhoidon vastuulle.

Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon. Tukeen kuuluvat esimerkiksi terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon, asumisen sekä tarvittaessa lääkityksen järjestäminen. Hyvinvointialueella on velvollisuus pitää huolta siitä, että jokaisen hyvinvointialueella oleskelevan henkilön oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon turvataan.

Terveydenhuollon ammattilaisen vastuulle kuuluu välttämättömyyden, varallisuuden ja maassaolon keston arviointi. Hoidon tarpeen arviota tekevän on tehtävä päätös siitä, onko potilaan tilanteessa tarvittava hoito välttämätöntä. Lisäksi on tärkeää todeta potilas tarpeen tullen varattomaksi (suurin osa paperittomista on varattomia työllistymishaasteiden vuoksi), sillä tällöin laskua hoidon kokonaiskustannuksista ei lähetetä potilaalle, vaan hyvinvointialue voi hakea siitä korvauksia Kelalta. Arviot ovat tapauskohtaisia ja niissä huomioidaan potilaan kokonaistilanne. Lain mukaan on otettava huomioon myös maassa olon kesto – pitkäaikaista hoitoa ei kannata aloittaa mikäli on tiedossa, ettei potilas ole maassa kauaa.

Paperittoman hoitaminen ei koskaan ole laitonta. Terveydenhuollon ammattilaisen lakisääteinen velvollisuus on huolehtia siitä, että paperiton potilas saa tarvitsemansa välttämättömän ja kiireellisen hoidon.

Salassapitovelvollisuus pätee myös paperittomien henkilöiden kohdalla; potilaasta ei saa tehdä ilmoitusta poliisille tai maahanmuuttoviranomaiselle mahdollisen oleskeluun oikeuttavan asiakirjan puuttumisen vuoksi.

Kyllä voi. Hoitoa ei saa evätä henkilötunnuksen, Kela-kortin, osoitteen, kotikuntamerkinnän tai oleskeluluvan puuttumisen perusteella. Potilastietojärjestelmässä on mahdollista luoda väliaikainen henkilötunnus. Ohjeita tunnuksen luomiseen voit pyytää siitä terveydenhuollon yksiköstä, missä olet töissä.

Paperittomat ihmiset käyttävät perusterveydenhuollon palveluita yleensä vasta pakon edessä. Paperittomat kokevat paljon esteitä hoitoon hakeutumisessa. He eivät välttämättä tunne omia oikeuksiaan tai tiedä mihin hakeutua sairaana. Lisäksi he saattavat pelätä esimerkiksi pakkopalautusta, sillä kaikille ei ole selvää, että salassapitovelvollisuus Suomessa on kattava ja siitä pidetään kiinni. Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa ilmoittaa paperitonta potilasta viranomaisille vain siitä syystä, jos tämä on maassa vailla oleskeluun oikeuttavaa asiakirjaa. Monelle on tärkeää, että tarjolla on matalan kynnyksen palveluita, kuten walk in -vastaanottoja ja puhelinneuvontaa.

Paperittomien terveysongelmat eivät juurikaan eroa kantaväestön sairauksista. Tuki- ja liikuntaelinvaivat, ruoansulatushäiriöt, mielenterveyden haasteet ja gynekologiset ongelmat ovat yleisiä myös paperittomien potilaiden keskuudessa.

Tutkimusten mukaan terveydenhuollon tai sosiaaliturvan tason ei ole todettu olevan vetovoimatekijä kohdemaata valittaessa.

Kaikkien ihmisten ei ole yhteiskunnallisista tai henkilökohtaisista syistä turvallista palata lähtömaihinsa. Monella saattaa olla myös siteitä Suomeen esimerkiksi ihmissuhteen perusteella. Aina tämä ei kuitenkaan riitä oleskeluluvan saamiseen. Vuosina 2015–2017 turvapaikkaprosessin laatu heikkeni ja maahanmuuttopolitiikkaa tiukennettiin. Tämän vuoksi aiempaa useampi jäi ilman turvapaikkaa. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että paperittomien määrä tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan tämänhetkisen hallituksen tekemien lakimuutosten vuoksi.

Kela korvasi vuonna 2023 hyvinvointialueille paperittomien hoitamisesta yhteensä 825 342 euroa. Tästä summasta ei voida erotella kiireellisen ja välttämättömän hoidon kustannuksia. Kaikki hyvinvointialueet eivät ole välttämättä hakeneet korvauksia ja ylivoimaisesti eniten korvauksia on hakenut Helsingin kaupunki.

Eivät jää. Hyvinvointialue voi hakea Kelalta korvausta paperittomien hoidosta aiheutuneista kustannuksista.