Paperittomien välttämätöntä hoitoa rajoittava lakimuutos astui voimaan vuoden alussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että välttämättömän hoidon tarjoaminen asiakkaalle ei enää ole niin suoraviivaista kuin aiemmin. Edelleen monissa tilanteissa tulee kuitenkin järjestää välttämätöntä hoitoa, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen vastuulla oleva arvio monimutkaistuu.

Eduskunta hyväksyi viime vuoden lopulla lakimuutoksen, joka pyrkii rajaamaan paperittomien ihmisten terveyspalveluita. Enää kaikilla Suomessa oleskelevilla paperittomilla ei ole lähtökohtaisesti oikeutta välttämättömään hoitoon, kuten ennen. Aiemmin kaikki paperittomat saivat koko maassa akuuttihoidon lisäksi välttämättömiä palveluita tilanteestaan riippumatta. Uuteen lakiin sisältyy kuitenkin useita poikkeuksia, joiden perusteella hyvinvointialueet ovat monissa tilanteissa edelleen velvollisia huolehtimaan paperittomien välttämättömästä hoidosta kaikkialla Suomessa. Muuttuuko siis mikään?

Ensinnäkin kiireellinen hoito kuuluu yhä jokaiselle sitä tarvitsevalle. Toiseksi lakimuutos koskee vain ihmisiä, jotka oleskelevat maassa vailla oleskeluoikeutta, joten suurelle osalle paperittomista on edelleen järjestettävä välttämättömät palvelut kuten aiemminkin, sillä monet heistä ovat maassa laillisesti. Näin on esimerkiksi perheenyhdistämispäätöstä odottavien, Euroopan liikkuvaan väestöön kuuluvien ja Suomeen tulleiden rekisteröitymättömien EU-kansalaisten kohdalla.

Lapsille on edelleen turvattava samat palvelut kuin hyvinvointialueen asukkaille ja hoitoa samaan vaivaan jatketaan, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Myös vanhemmista huolehditaan: lakiin on kirjattu kohta, jonka mukaan välttämätöntä hoitoa tulee antaa, mikäli alaikäisen hyvinvointi voisi muuten vaarantua. Raskaana oleville on järjestettävä neuvolaseuranta sekä synnytyksen jälkeinen hoito. Synnytys ja abortti luetaan kiireelliseksi hoidoksi. Valiokuntakierroksella lakiin lisättiin maininta, joka takaa vammaisille vammaansa liittyen kiireettömän, eli välttämätöntä laajemman, hoidon. Sosiaalihuoltolakia ei ole muutettu, joten välttämätön toimeentulo ja huolenpito on edelleen taattava jokaiselle. Lisäksi laissa sanotaan, että mikäli terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi hoidon epäämisen olevan ”ilmeisen kohtuutonta” tai vaarantavan “vakavasti muun henkilön tai yhteiskunnan”, on potilaalle järjestettävä välttämättömät palvelut.

Ammattilaisen velvollisuudet potilasta kohtaan säilyvät ennallaan

Kaikki terveydenhuollon ammattilaiset varmasti ymmärtävät, että melkein minkä tahansa kroonisen sairauden hoitamatta jättäminen on lähtökohtaisesti ilmeisen kohtuutonta. Ihmistä ei voi jättää ilman astmalääkettä, HIV-testausta tai syöpätutkimuksia. Käytännössä juuri mikään ei siis muutu. Uusi laki on osa maahanmuuttovastaisen hallituksen politiikkaa ja sen tarkoituksena saattaakin olla vain luoda uhkakuvia terveyspalveluista vetovoimatekijänä ja paperittomien hoidosta rahareikänä. Samalla suuren yleisön ymmärrystä paperittomuusilmiöstä pyritään muokkaamaan kapeammaksi laittomuus-termiä levittämällä. Faktat vääristyvät mediassa, mikä osaltaan lisää epätietoisuutta ja vahvistaa virheellisiä käsityksiä.

Todellisuudessa hyvinvointialueet voivat säästää rahaa tarjoamalla välttämättömiä palveluita kaikille paperittomille, jolloin sairaudet tulee hoidettua ajoissa kustannustehokkaasti, eikä niiden parissa tarvitse myöhemmin tahkota päivystyksessä tai ambulanssin paareilla. Hyvinvointialueet voivat edelleen tehdä paikallisia päätöksiä palveluiden jatkumiseksi: näin ovat toimineet jo Varsinais-Suomen hyvinvointialue ja Helsingin kaupunki.

“Pimeässä kivestäkin tulee puhveli”, kuuluu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan sananlasku. Pimeys, pelko ja vääristyneet käsitykset saavat asiat näyttämään erilaisilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Vaikka lakimuutoksen myötä terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulla oleva arviointi hankaloituu, niin katse on pidettävä kirkkaana ja fokus suunnattava potilaaseen. Vaarana on, että ammattilaisten oletukset paperittomien hoidon rajaamisesta muodostuvat tämänhetkisessä ilmapiirissä tiukemmiksi kuin mitä laki tosiasiallisesti vaatii. Tämä voi johtaa asiakkaan käännyttämiseen luukulta ennen kuin tämän tilannetta on kunnolla edes arvioitu. Yhdenkään lääkärin tai sairaanhoitajan tehtävänä ei ole toimia maahanmuuttoviranomaisena tai selvittää potilaan maassa oleskelun laillisuutta, vaan huolehtia omasta velvollisuudestaan, joka on potilaan hoitaminen. Ei ole myöskään kestävää, että terveydenhuollon ammattilainen joutuu tekemään arvioita potilaan oleskelustatuksesta ja välttämättömän hoidon kriteereistä vailla minkäänlaista koulutusta — lisäksi tämä todennäköisesti tulee lisäämään ammattilaisten kokemaa eettistä stressiä.

Jokaisen ammattilaisen kannattaa selvittää oman yksikkönsä ajantasaiset ohjeet ja käytännöt, sillä ne voivat vaihdella hyvinvointialueiden välillä. Asiakkaan tila tulee aina arvioida asianmukaisesti sen hetkisen tiedon valossa ja arvio on aina tapaus- ja potilaskohtainen. Ketään ei saa lähettää hoidon tarpeen arviosta kotiin ennen tilanteen selvittämistä, eikä henkilötunnuksen, Kela-kortin tai kotikunnan puute saa olla syy hoidon epäämiselle. Tärkeää on tietää, että hoitaminen ei edelleenkään ole laitonta — hoitamatta jättäminen taas saattaa olla.

Aino Tuomi-Nikula

Asiantuntija, paperittomuustyö