Nälänhätä on yksi aseellisten konfliktien tuhoisimmasta seurauksista. Mediassa palstatilaa saavat taisteluiden ja pommitusten aiheuttamat kuolemat, vaikka siviilien merkittävimpiä välittömiä kuolinsyitä ovat sodan epäsuorat vaikutukset, erityisesti aliravitsemus. Nälänhätä on usein seurausta poliittisista päätöksistä ja toimista, joilla tarkoituksellisesti heikennetään estämään konfliktin toisen osapuolen siviilien ruoan saantia.

Nälän fysiologiaa

Kun ihminen jää vaille ruokaa, elimistö alkaa ensin käyttää maksassa ja lihaksissa olevia glykogeenivarastoja, joista se saa energiaa noin 24 tunnin ajan. Kun varastot ovat tyhjät, siirtyy elimistö hajottamaan rasvoja ja lihaksia, ja keho alkaa enenevästi käyttää rasvoista muodostuvia ketoaineita energianlähteenä. Jos nälkiintyminen jatkuu, myös rasvat loppuvat ja proteiinien hajotus kiihtyy uudelleen. Tällöin immuunijärjestelmä ja elinten toiminta heikkenee. Kuolema seuraa usein infektion tai sydämen pettämisen vuoksi.

Lapsen elimistö ei sopeudu pidempään nälkiintymiseen samalla tavalla kuin aikuisen.  Lapsen energiavarastot ovat pienemmät, ja kasvava elimistö tarvitsee jatkuvasti ravintoaineita kehityksen turvaamiseksi. Painon menetys näkyy lapsilla nopeammin ja on vaarallisempaa. Jo muutamassa päivässä vastustuskyky voi romahtaa ja altistaa tappaville infektioille, joka ovat yleisin kuolinsyy aliravituilla lapsilla.

Epidemiologia lapsilla ja nälänhädän luokittelu

Lapsen aliravitsemuksella on monimuotoisia ilmentymiä akuuttina ja nopeana painonmenetyksenä tai pitkäaikaisina kasvun häiriöinä. Vaikea tai kohtalainen akuutti aliravitsemus (SAM, severe acute malnutrition tai MAM, moderate acute malnutrition) johtaa lapsen nopeaan laihtumiseen suhteessa pituuteensa (wasting). Krooninen aliravitsemus taas ilmenee kitukasvuisuutena (stunting), jossa lapsen pituus jää pysyvästi jälkeen ikätasosta, sekä alipainoon suhteessa ikään.

Energian puute voi aiheuttaa marasmuksen, jo lapsi kuihtuu äärimmäisen laihaksi, menettää ihonalaisen rasvan ja näyttää luurankomaiselta. Tyypillisiä marasmukseen liittyviä oireita ovat hypotermia ja voimakas väsymys. Proteiinin puutteesta voi puolestaan seurata washiorkor. Kwashiorkorin kliinisiä tunnusmerkkejä ovat turvotus, iho- ja hiusmuutokset sekä ärtyneisyys. Usein aliravitut lapset kärsivät näiden tilojen sekamuodoista, joissa esiintyy sekä kuihtumista, että turvotusta. Molempiin tiloihin liittyy korkea kuolleisuus erityisesti infektioihin. Konfliktialueella terveydenhuollon romahtaminen lisää infektiokuolleisuutta entisestään.

Toukokuussa ilmestyneen Global Report on Food Crises (GRFC) -raportin mukaan viime vuonna yli 295 miljoonaa ihmistä 53 alueella kärsi akuutista nälästä. Tämä on lähes 14 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2023. Akuutin ruokaturvattomuuden merkittävin syy, yhteensä 140 miljoonalle ihmisille 20 alueella, oli konfliktit. Pakolaisuus maissa, joissa on ruokakriisi, pahensi lähes 95 miljoonan ihmisen nälkää. 

GRFC:n mukaan katastrofaalisesta nälästä kärsivien määrä yli kaksinkertaistui vuonna 2024 ja nousi lähes kahteen miljoonaan – korkeimmaksi sitten vuoden 2016, jolloin kansainvälinen seuranta aloitettiin. Yhteensä 38 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta oli akuutisti aliravittuja 26 eri ravitsemuskriisin alueella. Erityisesti lasten aliravitsemus lisääntyi Gazassa, Malissa, Sudanissa ja Jemenissä. 

Kansainvälisesti nälänhätä julistetaan, kun vähintään 20% väestöstä kärsii äärimmäisestä ruokapulasta, aliravitsemuksen taso ylittää 30 tai 15 prosenttia mittaustavasta riippuen ja päivittäinen kuolleisuus nousee vähintään kahdella 10 000 ihmistä kohti päivässä. Ensimmäisiä kärsijöitä ovat lapset, vanhukset, raskaana olevat ja sairaat. Nälänhätä on vahvistettu Sudanissa sekä osassa Gazaa.

Aliravitsemukseen liittyvät hätätilanteet

Vaikeasti aliravitut lapset eivät ole vain heikkoja ja nälkäisiä, vaan heidän elimistönsä toimii äärirajoilla, mikä altistaa hengenvaarallisille patologiseille tiloille. Yksi näistä on hypotermia. Koska heiltä puuttuu rasvakudos ja aineenvaihdunta on hidas, he kylmettyvät helposti jopa kuumissa maissa yöaikana. Hypotermia voi olla merkki myös infektiosta tai liian matalasta verensokerista. Hoidossa tärkeintä on varmistaa, että lapsi pysyy lämpimänä, esimerkiksi ihokontaktissa vanhemman kanssa.

Toinen vaarallinen tila on hypoglykemia. Koska lapsella ei ole energiavarastoja, verensokeri voi romahtaa nopeasti esimerkiksi infektion yhteydessä. Seurauksena voi olla letargia, kouristuksia tai tajuttomuus. Yksinkertainen toimenpide, kuten sokeriliuoksen antaminen suonensisäisesti, voi pelastaa hengen.

Kolmas yleinen komplikaatio on hypovolemia. Aliravitsemus muuttaa elimistön tapaa säädellä nestetasapainoa, mikä tekee kuivumisen arvioinnista vaikeaa. Lapsella voi olla painuneet silmät ja kuiva iho ilman todellista kuivumaa, tai turvotus, vaikka hänellä olisi nestevajaus. Nestehoidossa käytetään ReSoMal-liuosta (Rehydration Solution for Malnutrition), joka on kehitetty erityisesti aliravituille lapsille. Se sisältää vähemmän natriumia ja enemmän kaliumia kuin tavallinen ripulijuoma. Liuosta annetaan pieninä määrinä ja tiheästi, sillä liiallinen neste voi olla vaarallinen. 

Neljäs vakava riski on infektio ja siitä seuraava septinen shokki. Aliravitut lapset kärsivät usein suoliston bakteerikannan epätasapainosta ja heikentyneestä immuunipuolustuksesta, mikä altistaa heidät monenlaisille infektioille. Käytännössä lähes kaikilla vaikeasti aliravituilla lapsilla on jonkinlainen infektio, mutta oireet voivat olla epätavallisia ja jäädä huomaamatta. Infektio voi edetä nopeasti septiseen shokkiin, jossa elimistön puolustusjärjestelmä romahtaa ja seurauksena on hengenvaarallinen verenkierron häiriö. Tämän vuoksi kaikille vaikeasti aliravituille lapsille suositellaan antibioottihoitoa riippumatta siitä, löytyykö selvää infektion lähdettä vai ei.

Kaikki nämä hätätilanteet – hypotermia, hypoglykemia, kuivuminen ja vakava infektio – ovat erityisen vaarallisia lapsille, joiden elimistö ei kykene sopeutumaan yhtä pitkään ja tehokkaasti kuin aikuisilla. Aliravitsemuksesta ei hoideta vain antamalla ruokaa, vaan tilan korjaaminen vaatii kokonaisvaltaista hoitoa ja tarkkaa seurantaa.  Konfliktiolosuhteissa, joissa sairaalat on tuhottu, hoitohenkilökunta on paennut tai tapettu ja terveydenhuoltojärjestelmä romahtanut, on näitä näennäisen yksinkertaisiakin hoitoja käytännössä lähes mahdotonta toteuttaa resurssien puutteen vuoksi.

Nälän pitkä varjo konfliktialueilla

Siviilien nälkiinnyttäminen piiritysten, infrastruktuurin tuhoamisen ja humanitaarisen avun estämisen kautta on vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Tästä huolimatta se on käytännössä jatkuvasti osana aseellisten toimijoiden strategiaa.

Nälänhätä konfliktialueilla on ei ole vain biologinen ilmiö joka tappaa yksilöitä, vaan myös poliittinen ilmiö joka paljastaa sodankäynnin monikerroksisen luonteen. Nälän seuraukset eivät pääty sodan loppumiseen, vaan jatkuvat yli sukupolvien. Yksilötasolla lapsen kokema ravinnon puute heijastuu aikuisuuteen pysyvinä kasvun, terveyden ja kognitiivisen kehityksen rajoitteina. Nälänhätä on myös yhteiskunnallinen tragedia, joka heikentää yhteisöjä laajamittaisesti ja vaikeuttaa jälleenrakennusta.

Nykypäivänä nälkä ei ole luonnonkatastrofi tai satunnainen puute, vaan usein vallankäytön seurausta. Siksi nälänhädän torjuminen ei onnistu ainoastaan ruoka-avulla, vaan se edellyttää poliittisia ratkaisuja ja vastuunkantoa. Ilman niitä nälkä jää sodan näkymättömäksi aseeksi, joka tappaa hiljaa, mutta massiivisella teholla.

Kirjoittajat

FT Agneta Kallström, Helsingin yliopisto

LL Jan Parkki

Lähteet

Unicef (2025).  Acute food insecurity and malnutrition rise for sixth consecutive year in world’s most fragile regions. Haettu osoitteesta https://www.unicef.org/press-releases/acute-food-insecurity-and-malnutrition-rise-sixth-consecutive-year-worlds-most Haettu 25.8..2025.

IPC (nd). Overview and classification system. Haettu osoitteesta https://www.ipcinfo.org/ipcinfo-website/ipc-overview-and-classification-system/en/. Haettu 25.8.2025.

Kravitz, Amy,  (toim.) (2019).Oxford Handbook of Humanitarian Medicine.  Oxford University Press.

Howard, N., Sondorp, E., & Ter Veen, A. (2012). Conflict and Health. Open University Press