Suomi harkitsee askelta, joka veisi meidät vaaralliseen ja epäinhimilliseen suuntaan. Irtautuminen Ottawan sopimuksesta vaarantaa siviilit ja rapauttaa kansainvälistä sopimusjärjestelmää. On naiivia uskoa, että mikään miina olisi täysin “vastuullinen”. Todellinen turvallisuus syntyy diplomatiasta, hyvinvointivaltiosta ja sosiaalisesta vakaudesta – ei miinoista, kirjoittaa LSV:n rauhanaktiivi Kati Juva.

Hallitus esittää miinojen hankkimista Suomeen. Tämä ei ole hyvä ajatus.

Henkilömiinat ovat totaalisesti epäinhimillisiä aseita. Ne ovat selkeästi sodankäynnin Geneven sopimusten vastaisia, koska eivät mitenkään erottele sotilaita ja siviilejä. Maailmalla henkilömiinojen uhreista 80 % on siviilejä, ja näistä merkittävä osa lapsia. Lisäksi niitä jää maastoon vuosikausiksi, minkä seurauksena viljelykelpoista maata jää käyttämättä ja ihmisiä silpoutuu vielä vuosien kuluttua konfliktien päättymisestä.

Sopimuksista irtautuminen syö kansainvälistä luottamusta

Toinen iso ongelma miinasopimuksesta irtautumisessa on se, että se rikkoo kansainvälistä sopimusjärjestelmää ja antaa täysin kestämättömän viestin maailmalle. Suomi on tähän asti pyrkinyt nimenomaan tukemaan sopimusjärjestelmää ja puhunut kansainvälisen sääntömääräisen järjestelmän välttämättömyydestä juuri pienille maille. Kansainvälisten sopimusten ideahan on siinä, että yhdessä sovitaan pelisäännöistä, joita kaikki noudattavat, vaikka joskus se ei ole kapeasti katsottuna oman valtion etu. Ei kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä voi noukkia rusinoita pullasta. Sopimusjärjestelmän arvoa ei mitätöi se, että jotkut eivät sääntöjä noudata. Usein tapaoikeus saavuttaa myös sopimusten ulkopuoliset maat. 

Ottawan sopimus on yksi laajimmista asejärjestelmiä rajoittavista sopimuksista maailmassa, sen on allekirjoittanut 165 maata. Suurin osa niistäkin maista, jotka eivät ole sitä allekirjoittaneet (kuten Yhdysvallat), ovat lopettaneet miinatuotantonsa. Näitä tuotetaan vain kuudessa maassa, ja henkilömiinoja käyttävät aktiivisesti vain Venäjä, Myanmar, Pohjois-Korea ja Iran. Hienoon seuraan olemme päätymässä!

Haluammeko me nyt todella lähettää maailmalle viestin, että meidän mielestämme henkilömiinat ovatkin ihan kelvollisia ja käyttökelpoisia aseita? Tämä viesti johtaa todennäköisesti lisääntyvään miinojen tuotantoon ja käyttöön globaalissa etelässä, eikä jälki tule olemaan kaunista. 

Vastuullinen miina on myytti

On myös ylimielistä ja aikamoista hybristä ajatella, että Suomi olisi jotenkin erityisen vastuullinen maa, jolla olisi vain hyviä ”erillismiinoja”, jotka eivät vahingoita siviilejä. Itsensä tuhoavista miinoistakin osa jää toimintakykyisiksi. Lähettäisitkö marjanpoimijat (lapsesi) metsään, jossa edes 2 % sinne sijoitetuista miinoista voi olla edelleen toimintakykyisiä? 

Myöskään miinojen merkitseminen maastoon ja karttoihin ei ole aukotonta, varsinkaan sotatilanteessa. Suomessakin varusmiehet ovat kertoneet, ettei miinakenttien merkitseminen aikanaan toiminut hyvin edes harjoituksissa. Persianlahden sodassa yhdysvaltalaissotilaita menehtyi runsaasti myös omiin miinoihin. Miinat voivat myös siirtyä paikaltaan mm. tulvien ja routavaikutusten seurauksena.

Ajatus digitaalisista kartoista on myös haastava, tiedämme että GPS-häirintä erityisesti kriisitilanteessa on hyvin todennäköistä, joten pilvessä olevassa miinojen sijaintikartasta ei välttämättä ole mitään hyötyä.

Vielä muutama vuosi sitten puolustusvoimat ilmoitti yksiselitteisesti, ettei Suomi tarvitse henkilömiinoja. He saivat aikanaan runsaasti varoja korvaavien systeemien rakentamiseen. Mistä tämä miinanhimo oikein nousee?

Turvallisuus ei synny miinoista vaan yhteistyöstä

Militarismi nostaa vahvasti päätään myös Suomessa. Tuntuu siltä, että poliitikot haluavat näyttää reippailta pojilta suomalaisten silmissä ja kaventavat turvallisuuskäsitteen sotilaalliseksi puolustuskyvyksi. Unohdetaan, että turvallisuus on paljon muutakin. Kansainvälisesti diplomatiaa, neuvotteluja ja sopimusjärjestelmää. Lisäksi turvallisuuteen kuuluu myös toimiva terveydenhuolto ja sosiaaliturva, syrjäytymisen ehkäiseminen, lähisuhdeväkivallan torjuminen. Näitä ei hoideta miinoilla.

Kati Juva