Lääkärin sosiaalinen vastuu lausui 27.1.2025 hallituksen esityksestä laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain 20 §:n muuttamisesta (paperittomien oikeus terveydenhuoltoon).

Hallitus esittää, että hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän ei olisi enää
tarjottava vailla oleskeluoikeutta maassa oleskeleville ihmisille välttämätöntä kiireetöntä hoitoa kuin
vain poikkeustapauksissa. Luonnoksen mukaan välttämätöntä hoitoa saisi, jos terveydenhuollon
ammattilainen arvioisi sen epäämisen olevan “ilmeisen kohtuutonta”. Erikseen mainitaan, että
kroonisiin sairauksiin ei välttämättä saisi hoitoa, mikäli sen lykkäämisen muutamalla viikolla voitaisiin
katsoa olevan mahdollisuuksien rajoissa. LSV näkee, että monessa tapauksessa olisi mahdotonta
arvioida, voisivatko oireet akutisoitua tuossa ajassa, jos sairaus jätettäisiin hoitamatta. Toisena
poikkeuksena luonnoksessa esitetään tilanteet, jotka “vaarantaisivat vakavasti muun henkilön tai
väestön”. Muotoilu on ympäripyöreä eikä aukottomasti takaisin esimerkiksi kansanterveyttä
vaarantavien infektioiden pysäyttämistä. Epäselväksi jää, olisiko jokaiselle tarjottava edelleen THL:n
suosittelemat rokotukset. Mikäli näin ei ole, saattaa lain muuttaminen vaarantaa väestön
rokotuskattavuuteen perustuvan laumasuojan. Jos perusterveydenhuollon puolelle ei enää
lähtökohtaisesti pääsisi hoitoon, ihmisten tavoittaminen ja ongelmien tunnistaminen hankaloituisi,
kun he putoaisivat systeemin ulottumattomiin. Sillä olisi kauaskantoiset kansanterveydelliset
vaikutukset.

Riskeinä inhimillinen kärsimys ja kustannusten nousu

Terveys on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-
yhtymän tulee jatkossakin tarjota myös paperittomille ihmisille välttämätön terveydenhuolto huolimatta potilaiden oleskelustatuksesta.

Mikäli kroonisiin sairauksiin ei saisi tarvittavaa hoitoa, kuten säännöllisten lääkitysten uusimista ja
arviointia tai päivystyskäyntien jälkeistä hoitotasapainon varmistamista, riskit inhimillisen
kärsimyksen kasaantumiseen ja kustannusten nousuun olisivat merkittävät. Vaillinaisesti hoidetut tai
kesken jätetyt hoitoprosessit johtavat oireiden pahenemiseen ja toistuviin päivystyskäynteihin.
Luonnoksessa todetaan: “Mikäli henkilö toisaalta ei kiireellisen hoidon ja mahdollisen yksilölliseen
arvioon perustuvan välttämättömän kiireettömän hoidon sekä riittävän jatkotutkimuksiin ja –
hoitoon hakeutumisen ohjauksen saatuaan kuitenkaan hakeudu palveluiden piiriin kotimaahansa tai
pysyvään asuinmaahansa, on riski, että terveydentila voi huonontua ajan kanssa esimerkiksi
kuukausien tai vuosien kuluessa.” Lisäksi luonnoksessa tuodaan esiin: “Tässä tilanteessa voi lisääntyä
riski Suomessa oleskelun aikana ilmaantuvalle kiireellisen hoidon tarpeelle, komplikaatioille ja
esimerkiksi sairaalahoidolle ja tätä myötä kustannuksille.” Tutkimusten mukaan terveydenhuollon
palvelut eivät ole veto- tai pitovoimatekijöitä, joten ei ole oletettavaa, että henkilö hakeutuisi
muutamassa viikossa lähtömaahansa saamaan hoitoa, vaikka hoito Suomessa evättäisiin. Näin ollen
hoidon epäämisestä johtuvat päivystyskäynnit tapahtuisivat todennäköisimmin Suomessa
aiheuttaen sellaisia hoitokustannuksia, joiden syntyminen olisi voitu välttää
kustannustehokkaammalla, yksinkertaisemmalla ja virka-aikaan tapahtuvalla hoidolla.

Vaarana olisi, että lieväoireiset tilat voisivat jäädä kokonaan tutkimatta perusterveydenhuollon
puolella tilanteessa, jossa sairautta ei ole vielä todettu. Tämä voisi viivästyttää diagnoosien
tekemistä, jolloin potilaat saattaisivat päästä hoitoon vasta sitten, kun alkava sairaus on jo
aiheuttanut peruuttamattomia komplikaatioita. Ei ole kustannustehokasta resurssien käyttöä jättää
käyttämättä mahdollisuutta pysäyttää etenevä sairaus ennen kuin se muuttuu akuuttihoitoa
vaativaksi. Kuten lakiluonnoksessa todetaan, “Lakiehdotus voisi kuitenkin heikentää osan laittomasti
maassa olevien oikeutta saada kattavasti välttämättömiä kiireettömiä terveyspalveluita ja siten sillä
voisi olla vaikutuksia laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden hyvinvointiin ja terveydentilaan
pidemmän ajan kuluessa tilanteessa, jossa henkilö tavanomaisesta ohjauksesta huolimatta jäisi
Suomeen eikä hakeutuisi kiireettömien terveyspalveluiden piiriin kotimaahansa tai pysyvään
asuinmaahansa.”

Panostus perusterveydenhuoltoon maksaa itsensä takaisin

Esityksessä todetaan, että kiireelliseen hoitoon kuuluvat palvelut ovat “melko monipuoliset ja
kattavat”, ja että niiden avulla “pystytään vakauttamaan terveydentila siten, että henkilö on
toimintakykyinen”. Tämä väite ei joka tilanteessa pidä paikkaansa. Todennäköisesti jatkossakaan ei
olisi mahdollista saada päivystyksestä uutta reseptiä krooniseen sairauteen kuten esimerkiksi
astmaan, diabetekseen tai epilepsiaan, tai tulehdusta ehkäisevää hoitoa säärihaavaan. Tällaiset
toimenpiteet eivät tavallisesti kuulu akuuttihoidon piiriin, vaan ne tulee pääasiassa hoitaa
perusterveydenhuollon puolella. Näin toimitaan nimenomaan siksi, että kiireellisen hoidon tarpeelta
voitaisiin välttyä. Perusterveydenhuollossa on mahdollista ehkäistä hyvin suuria kustannuksia hyvin
pienellä panostuksella.

Monet lakiluonnoksessa esitetyt esimerkit tilanteista, joissa sen mukaan olisi mahdollisuus saada
välttämätöntä hoitoa, arvioitaisiin todennäköisesti kiireellistä hoitoa vaativiksi. Yhtenä esimerkkinä
mainittakoon paksusuolisyövän leikkaushoito suolitukoksen uhatessa. Lakiluonnoksessa linjataan:
“Välttämättömäksi kiireettömäksi hoidoksi, jonka epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta henkilön
terveydentilan tai vamman vuoksi, katsottaisiin sellainen välttämätön kiireetön hoito, mitä ilman
henkilölle aiheutuisi kuoleman tai pysyvän vakavan vamman tai terveydentilan huomattavan
heikentymisen nopeasti ilmenevä riski, mutta mikä ei kuitenkaan olisi kiireellistä hoitoa.” Tilanne,
jossa ilman hoitoa henkilölle aiheutuu kuoleman tai vakavan vamman riski, vaatii kiireellistä hoitoa.
Jää hyvin epäselväksi mitä esityksessä mainittava mahdollisuus saada välttämätöntä hoitoa
käytännössä tarkoittaisi.

Mikäli terveydentilan vaatimat tarpeet jätettäisiin huomiotta, potilas hakeutuisi todennäköisesti
päivystykseen esimerkiksi diabetekseen liittyvän ketoasidoosin tai infektoituneen ja pahimmillaan
verenmyrkytyksen aiheuttaneen haavan kanssa, jolloin hoidon kustannukset kasvaisivat
huomattavasti. Tämä myös ruuhkauttaisi jo nyt potilasmäärien kasvusta kärsiviä päivystyksiä ja
vaarantaisi niiden kantokyvyn sekä kuormittaisi henkilöstöä. Monen yksikön ja alan ammattilaisen
kohdalla liikutaan tälläkin hetkellä selviytymisen rajoilla.

Esityksen tarjoama säästömahdollisuus olisi parhaimmillaankin merkityksetön. Kustannukset eivät
luonnoksen mukaan ole nousseet sitten 1.1.2023 voimaan tulleen lakimuutoksen, joka on taannut
paperittomille ihmisille välttämättömät kiireettömät terveydenhuoltopalvelut kiireellisen hoidon
lisäksi. Lakiluonnoksen mukaan kiireellisen hoidon kustannukset voisivat nousta mikäli esitys
hyväksyttäisiin. Ensi- ja päivystyshoidon kuormitus sekä paineen lisääminen erikoissairaanhoidon
puolella myös pidemmällä aikavälillä sairauksien pahentuessa kasvattaisi kustannuksia
huomattavasti. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa ei ole varaa lykätä ihmisten hoitamista.
Perusterveydenhuollon mahdollistama varhainen diagnosointi, seuranta ja hoito ovat kaikkein
tehokkaimpia keinoja hallita terveydenhuollon kustannuksia.

Tehtävänä hoitaminen, ei oleskelustatuksen arviointi

LSV pitää ongelmallisena, että välttämättömän kiireettömän hoidon kriteerejä voitaisiin tulkita
hyvinkin tiukasti ja pahimmassa tapauksessa monitulkintainen lakiehdotus voisi mahdollistaa
yksittäisten ammattilaisten mielivallan. Mikäli yksiselitteistä ohjeistusta ja lisäkoulutusta ei olisi
saatavilla, syntyisi todennäköisesti alueellisia eroja, mikä vaikuttaisi potilaiden tasa-arvoiseen
kohteluun. Lisäkoulutusta tulisi järjestää jokaiselle hoidon tarpeen arviota tekevälle
ammattihenkilölle, ja tämä koulutustarve on huomioitava esityksen kustannusarviossa, mitä ei ole
tehty. Olisi kohtuutonta, jos hoitoon vaikuttaisi terveydentilan ulkopuolinen asia kuten
oleskelustatus, jota lisäksi arvioisi henkilö, jolla ei ole siihen koulutusta tai perehdytystä.
Terveydenhuollon tulisi aina lähteä pahimman mahdollisen skenaarion huomioimisesta; mikäli
riskejä potilaan voinnin mahdolliseen heikkenemiseen on nähtävissä, on vaiva hoidettava
varmuuden vuoksi. Vain tällä tavalla voidaan välttyä komplikaatioilta, kohtuuttomalta inhimilliseltä
kärsimykseltä ja kalliin erikoissairaanhoidon kuormittamiselta.

Terveydenhuollon ammattilaisten tehtäviin ei kuulu potilaiden oleskelustatuksen arviointi. Näin ei
pitäisi olla jatkossakaan. Lääkäri ja hoitaja ovat vastuussa potilaan diagnoosista ja hoidosta.
Hallituksen lakiluonnoksessa viitataan mahdollisuuteen konsultoida sosiaalityöntekijää, jolla olisi
pääsy ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmään, jotta voitaisiin selvittää potilaan
oleskelustatus ja sen perusteet. Näitä tietoja ei kuitenkaan ole salassapitovelvollisuuden nojalla
sallittua jakaa viranomaisten välillä, mikäli ne eivät liity potilaan hoitoon tai terveydentilaan. Lisäksi
sosiaalihuoltoa koskevan tiedon välittämiseen on saatava asiakkaan lupa. Kaikilla
sosiaalityöntekijöillä ei ylipäätään ole pääsyä asiankäsittelyjärjestelemään eivätkä kaikki myöskään
ole ulkomaalaisasioihin perehtyneitä. Potilaalla tulee olla lisäksi sosiaalihuollon asiakkuus ja näin ei
aina ole. Sosiaalihuollon asiakkuus on vapaaehtoista eikä kaikilla paperittomilla ihmisillä ole siihen
tarvetta. Lääkärin ja sosiaalityöntekijän konsultointi on myös kallista eikä sen lisääminen ilman
terveyteen liittyviä perusteita ole tehokasta resurssien käyttöä.

Hoidon tarpeen arviossa ihmisen oleskelustatus ei ole keskiössä: ammattilaisen tulee arvioida
tarvetta, ei oleskeluoikeutta. Terveydenhuollon ammattihenkilön rooli on tarkoituksellisesti rajattu
potilaan tilan arviointiin ja hoitamiseen, sillä tällä tavoin voidaan varmistaa, ettei hoidon laatuun
vaikuta mikään ulkopuolinen tekijä, vaan ainoastaan terveydelliset tekijät. Oleskelustatus on
muuttuva asia, eikä paperittomuus ole pysyvä tila. Asiakas ei myöskään aina itse ole tietoinen
omasta statuksestaan.

Lääkärin ammattieettisissä ohjeissa sanotaan, että potilaita tulee kohdella tasa-arvoisesti,
oikeudenmukaisesti ja syrjimättä. Sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa mainitaan, että jokaista
potilasta on hoidettava yhtä hyvin ja kunkin yksilöllisen hoidon tarpeen mukaan, riippumatta mm.
yhteiskunnallisesta asemasta. Jokaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle on suotava
mahdollisuus tehdä työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Jos ammattilaisia ohjeistetaan hoitamaan
potilaita eettisten periaatteiden vastaisesti, vaarantaa se osaavan henkilökunnan työmotivaation.
Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää enempää ammattilaisia tai alalle hakeutuvia.

Oikeus terveyteen vailla syrjintää

Lakimuutoksella heikennettäisiin perus- ja ihmisoikeuksia. Se olisi vastoin TSS-komitean ja lapsen
oikeuksien komitean Suomelle aiemmin antamia huomautuksia. Yhdistyneiden kansakuntien
taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen piiriin
kuuluvia oikeuksia valvova komitea ilmaisi ennen vuoden 2023 lakimuutosta huolensa siitä, että
Suomessa paperittomien ihmisten oikeudet terveydenhuoltoon eivät ole riittävät. TSS-sopimuksessa
taataan jokaiselle oikeus terveyteen vailla syrjintää.

Lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, joten on hyvä, että esityksessä alle 18-vuotiaille
suotaisiin edelleen terveyspalvelut samassa laajuudessa kuin hyvinvointialueen asukkaille. Kuitenkin
on tuotava esiin, että lapsen huoltajien hyvinvoinnilla on suuri merkitys hänen hyvinvointinsa,
terveytensä ja kasvunsa kannalta. Jos lapsen huoltaja ei saisi kaipaamaansa hoitoa, hän ei
välttämättä olisi kykeneväinen huolehtimaan lapsen tarpeista tai viemään tätä tilanteen vaatiessa
terveydenhuollon palveluihin. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa sanotaan, että “Lapsella on
oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja
kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista”. Laki olisi ristiriidassa yleissopimuksen kanssa, sillä
huoltajien terveysongelmien paheneminen voi vaikuttaa aikuisen kykyyn huolehtia lapsen
perustarpeista, mikä ei olisi lapsen edun mukaista. Luonnoksessa todetaan: “Lapsen oikeuksien
yleissopimuksessa vahvistetaan vastaava valtion velvollisuus antaa tukea lapsesta vastuussa oleville.
Lapsen oikeuksia vahvistaisi se, että esityksen myötä välttämättömiä kiireettömiä palveluita
voitaisiin tapauskohtaisen arvioinnin perusteella yksittäistapauksissa järjestää lapsesta huolehtivalle
aikuiselle, mikäli hoidon epäämisen katsottaisiin vakavasti vaarantavan lapsen terveyttä.” Tätä
huomionarvoista mahdollisuutta ei kuitenkaan tuoda esityksessä selkeästi esiin, joten sen
tosiasiallinen toteutuminen olisi epävarmaa. On huoltajan vastuulla varmistaa, että lapsi pääsee
tarpeen tullen terveydenhuollon palveluihin. Huomiona mainittakoon, että terveydenhuollon lisäksi
tämä voi aiheuttaa kuormitusta ja kustannuksia myös perheneuvolan, lastensuojelun, päiväkodin ja
koulun sekä erityisnuorisotyön puolella. Esimerkiksi mielenterveysongelmat eivät yleensä jää
pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaistaviksi.

Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan
sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan,
vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Hallituksen lakiesitys on perustuslain
syrjintäkiellon vastainen. Lisäksi perustuslain 19 §:ssä linjataan, että jokaisella on oikeus
välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämän tulee toteutua kaikkien niiden kohdalla,
jotka ovat Suomen valtion oikeudenkäyttöpiirissä.

Lain vaikutusten arvio on tarpeen

Haluamme korostaa, että laki paperittomien potilaiden oikeudesta välttämättömään hoitoon on
ollut voimassa vasta noin 25 kk. Lakiuudistuksen vaikutuksia ei ole arvioitu kattavasti. Tämä tulisi
tehdä ennen seuraavan lakiuudistuksen tekoa. Mitään lakia ei tulisi muuttaa ilman arviot
tämänhetkisen lain vaikutuksista. Lisäksi suosittelemme ihmisiin viitattaessa sanan “laiton”
välttämistä ja sen korvaamista sanalla “paperiton”.

Inhimillisiin ja taloudellisiin syihin sekä ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin vedoten
toteamme, että hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän tulee jatkossakin tarjota
myös paperittomille ihmisille välttämätön terveydenhuolto huolimatta potilaiden
oleskelustatuksesta. Lääkärin sosiaalinen vastuu ry vaatii hallitusta hylkäämään esityksensä
mahdollisesta lakimuutoksesta.