Globaalin terveyden tavoitteet uhkaavat karata
Maailman terveysjärjestön WHO:n vuotuinen yleiskokous kokoontui 21.–30.5.2023 Genevessä. LSV:n Matti Parry edusti Suomen delegaatiossa suomalaisia kehitysyhteistyöjärjestöjä.
WHO kokoontui tilanteessa, jossa koronaviruspandemian merkitys on laantumassa ja sen luokitus kansainvälisesti merkittävänä kansanterveyshätätilana on purettu. Pandemian jäljiltä terveysturvallisuus oli vahvasti agendalla, ja WHO:n yhteydessä valmistellaan valtioita sitovaa uutta kansainvälistä pandemiasopimusta. Pandemia osoitti, että terveysjärjestelmät kykenevät tarvittaessa venymään ja muuttamaan toimintaansa vastaamaan uusiin uhkiin. Samalla se kuitenkin paljasti useita heikkouksia ja kansainvälisen solidaarisuuden puutetta – moninaisista lupauksista huolimatta rokotteet eivät koskaan päätyneet Afrikkaan. Ennen kaikkea pandemia kuitenkin halvaannutti yhteiskuntien terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa, mikä näkyy merkittävänä hidastumisena kehityksessä kohti kestävän kehityksen terveystavoitteita. Huolestuttava kehitys ei ole kuitenkaan alkanut pandemiasta, ja erityisesti äitiysterveydessä ja vastasyntyneiden terveydessä hyvä kehitys on käytännössä ollut pysähdyksissä jo ennen pandemiaa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa väritti myös WHO:n kokousta. Eurooppalaisten maiden yleispuheenvuoroissa tuomittiin jyrkästi Venäjän hyökkäykset erityisesti Ukrainan terveydenhuoltojärjestelmää vastaan sekä hyökkäyksen aiheuttama kansanterveyshätätila. Venäjä vastaavasti vastusti näitä puheenvuoroja, ja kyseenalaisti niiden oikeutuksen poliittisena. Maa myös viivästytti erinäisten asiakohtien käsittelyä, ja päätyi vaatimaan hallintoneuvoston jäsenistä (tunteja kestäneen) suljetun lippuäänestyksen, jolla ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta vaikuttaa päätökseen. Lopulta Ukrainan ja 9 muun maan edustajat päätyivät hallintoneuvostoon yksimielisellä päätöksellä.
Muistutuksena kansainvälisen humanitäärisen lain vastaisista hyökkäyksistä terveydenhuoltoa vastaan oli Puolan edustuston edustalle tuotu Ukrainasta kaksi täysin palvellutta ambulanssia.
Kansainvälisen terveyspolitiikan päätöksenteko Maailman terveysjärjestön korkeimmassa päättävässä elimessä on monimutkaista, hidasta ja avoimuudestaan huolimatta haastavaa seurattavaa. Kokoukset ovat katsottavissa suorana lähetyksenä, ja dokumentit vapaasti luettavissa. Keskustelussa luetaan valmistellut puheenvuorot asiakohdista, joihin kullakin maalla on erityinen intressi. Maiden puheenvuorot ovat kolmeminuuttisia ja monia maita koskettavissa asioissa puheenvuoroja kuullaan kymmeniä. Näissä tyypillisesti kiitetään raportista, nostetaan jokin olennainen kohta ja korostetaan itselle tärkeitä aspekteja. Usein puheenvuorot kuitenkin käyvät läpi kunkin maan toimia kyseessä olevalla terveyspolitiikan alueella. Viestit on luettava yksittäisistä sanoista ja korostuksista: mitkä maat mainitsevat nuorison seksuaaliterveyden tai vammaiset erityisryhmänä. Pahimmillaan käytetään lähes salakieltä: käytetäänkö terveyspalveluista termiä health services (sisältää abortin) vai health care (yleensä ei sisällä). Lopulta kuitenkin melko harvoihin dokumentteihin päädytään tekemään muutoksia, ja muutosesitykset ovat yleensä tiedossa ja neuvoteltu edustustojen kesken etukäteen. Maaryhmät, erityisesti WHO:n alueet ja EU yhtenä ryhmänä, esittävät kantansa ryhmäpuheenvuorossa, mikä ei kuitenkaan estä yksittäisiä maita puhumasta omasta näkökulmastaan.
Suomen kannalta tämän vuotisessa kokouksessa oli useita olennaisia asioita. Vuonna 2020 asetettu terveyden ja talouden suhteeseen pureutuva taloustieteilijöiden komitea (WHO council on the economics of health for all) julkaisi työnsä loppuraportin, joka korosti hyvinvoinnin päämäärien ensisijaisuutta talousjärjestelmän rakenteisiin nähden, ja kehotti uudelleenarvioimaan tai -rakentamaan talousjärjestelmää tästä näkökulmasta. Työn suojelijana toimi Sanna Marin, ja komiteaa johti Mariana Mazzucato, joka esitteli työtä varsin räväköin sanankääntein yhdessä WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesusin ja muiden komitean jäsenten kanssa. Itse raportti on varsin tiivis ja johdonmukainen esitys, ja talousjärjestelmän kritiikki hyvin perusteltua, joskin perusajatus siitä, että nykyisenkaltainen markkinatalous ei ole ainoa mahdollinen tai erityisen tehokas tapa tuottaa hyvinvointia, ei ehkä ole niin mullistava kuin lanseerauksessa annettiin ymmärtää. Se, että vihreän talouden, eurooppalaisen terveystaloustieteen ja globalisaatiokriittisen liikkeen piirissä on esitetty samankaltaisia ajatuksia, tai toisen maailmansodan jälkeiset pohjoismaiset hyvinvointivaltiot rakentuivat konkreettisestikin samankaltaiselle pohjalle, ei kuitenkaan tee johtopäätöksistä vähemmän tosia.
Teksti ja kuvat: Matti Parry