Kuu- hankkeen päätöstilaisuus oli 18.11.2022

Helsingissä Globaalikeskuksen 7 kerroksessa minä vetäjänä ja muiden järjestäjätahojen edustajia Lääkärin sosiaalinen vastuusta, Psykologin sosiaalinen vastuusta, Mentalisaatioyhdistyksestä ja muita kiinnostuneita keskustelimme hyvästä, toistaan ymmärtävästä, mielentävästä keskustelusta.

Annettiin kukkia, halattiin ja vähän oli liikutuksen tippakin silmässä kun kaksivuotinen iso ponnistus hienoine hetkineen ja kuormittavine hetkineen olikin yhtäkkiä ohi. Muisteltiin hyviä hetkiä ja harmiteltiin vastoinkäymisiä ja todettiin, että niistäkin selvittiin – kuinkas muuten kuin mielentävää näkökulmaa kirkastamalla. Pohdittiin tuloksia ja mietittiin jatkoa. Hyvää keskustelua tarvitaan, se jatkuu monella taholla, tavalla tai toisella!

Kuun vaiheet

No entäpä miten minä hankkeen vetäjänä koin tämän kaksivuotiskauden. Jos jaan kokemukseni Kuun vaiheiksi, täysikuu, vähenevä kuu, uusi kuu (pimeä, kuu ei näy), kasvava kuu, niin asian voi ajatella vaikka seuraavaksi.

Täysikuu

Koin itse Kuu hankkeen laajentaneen tietämystäni mielentävästä vuorovaikutuksesta todella paljon. Hyvä mielentävä näkökulma heijastui koko elämääni monin myönteisin tavoin! Ja sen vaikutus jatkuu edelleenkin.

Heti alussa suunnitteluvaiheessa taustatietojen etsiminen netistä, mitä on tehty ja millä tavoin, oli hyvin antoisaa. Oli mukava suunnitella Kuu hanketta näiden pohjalta. Ylen ja Erätauko #HYVIN SANOTTU – yhteistyö, koulutukset ja keskustelut olivat erittäin kiinnostavia.

Kaikkein antoisimpia olivat kuitenkin vuorovaikutukselliset, mielentävät keskustelut toimijoiden, mentoriryhmän, osallistujien ja blogissa haastateltujen asiantuntijoiden kanssa. Sain niissä paljon tuke, oppia ja koin monia hienoja ymmärtämisen hetkiä.

Blogihaastattelut tavallaan keskustelivat myös keskenään. Niitä oli hauska pohtia. Esimerkiksi kysymykseen, mikä on ihmisten välisen vuorovaikutuksen pohjimmainen merkitys, saatiin haastatteluissa hyvin monenlaisia vastauksia. Terapiatyössä toimivalle se saattoi merkitä yksilön terveyttä ja toimintakykyä, yliopisto-opettajalle se merkitsi kykyä itsemyötätuntoon ja paremman työkyvyn tuojaa, tutkijalle kiinnostavaa kohdetta ihmisyyden olemuksen ytimessä, toiselle luovaa voimaa, jonka avulla muutetaan yhdessä maailmaa, papille se merkitsi pyhän läsnäoloa, filosofille samaa tunnetta, mutta ilman korkeampia voimia ja lyhyesti sanottuna sanoen ihan juuri koko todellisuutta, jossa me elämme. Jokaisen blogin kohdalla oma ajatusmaailmanikin laajeni.

Vähenevä kuu

Ensimmäinen pettymys oli tietenkin se, ettei Kuu saanut ulkopuolista rahoitusta. Tähän reagoitiin niin, että suunnitelma tehtiin ja hanke toteutettiin minimibudjetilla. Loppujen lopuksi tämä onnistui hyvin. Kuluja oli vain vetäjän matkat eri paikkakunnille ja pieni tarjoilu paikan päällä. Psykologiluennoitsijapari oli aina kulloiseltakin paikkakunnalta, joten hänellä ei ollut matkakuluja. Luennoitsijat tekivät vapaaehtoistyötä. Kuu sai kohdennettuja lahjoituksia sen verran, että nämä kulut tuliva kokonaan sillä katettua.

Uusi kuu (pimeän hetki)

Covid epidemian aikaiset kokoontumisrajoitukset siirsivät suunnitelmani keskustelutilaisuuksien järjestämistä ja niinpä se Covid sairaustutti lopulta minutkin. Ja heti covidin jälkeen sain selän välilevypullistuman jo joudun pyörätuoliin kuukaudeksi. Henkilökohtaisesti se oli kaikkein suurin pettymys. Minä itse, yleensä aina terve, juuri nyt sitten sairastuin kahteen peräkkäiseen pitkään sairauteen ja neljä kuukautta meni hankkeen kannalta lähes hukkaan. Yksi tilaisuus jouduttiin tämän takia peruuttamaan ja suunnitteluihin tuli pitkä tauko. Toipuminen kun vei oman aikansa.

Tästä ajasta selvisin käyttämällä itse niitä opettamiani mielentämisen taitoja. Ja sain tukea hyvästä vuorovaikutuksesta. Pahimmasta yli päästyä pohdimme toiminnanjohtajan kanssa, mitä voisin tehdä puolikuntoisena, jolloin suuntasin voimavarani nettisivuihin ja erityisesti blogityöhön ja videoihin. Ja suunnittelimme myös uuden tapahtuman verkossa.

Kesällä 2022 olin juuri ja juuri sen verran toipunut, että pääsin osallistumaan HYVIN SANOTTU – kumppanitoimijan Puistofilosofiayhdistyksen viikon tapahtumaan Ikaalisissa. Se oli täynnä hyvää, voimaannuttavaa keskustelua ja sieltä sainkin paljon kiinnostavaa ajateltavaa ja yhden erittäin kiinnostavan blogihaastattelukin.

Se tuntui myös suurelta pettymykseltä, ettei kaikkiin suurella innostuksella hyvin suunniteltuihin tapahtumiin ilmoittautunut osallistujia riittävästi ja kaksi tilaisuutta jouduttiin tämän takia perumaan. Eli kaikkiaan viidestä suunnitellusta keskustelutapahtumasta kaksi toteutui ja yksi lisätapahtuma verkossa suunniteltiin ja toteutettiin. Kolme tapahtumaa kuitenkin onnistui.

Vastoinkäymisistä selvittiin pohtimalla yhdessä mentoriryhmän ja eri kollegaryhmien kanssa syitä vähäiseen osallistujamäärään. Hyväksyin, että tämä vaan nyt on tilanne tällä hetkellä tämän hankkeen kanssa. Mielentämisen käsite on uusi. Terveydenhuollon henkilöstö on kuormittunut Covid pandemiasta ja myös uhkakuvat, joiden keskellä elämme saattavat passivoittaa ihmisiä. Valitut ajat perjantai-iltapäivisin ja osa lomia edeltävästi olivat todennäköisesti huonosti valittuja viikon työstä väsyneille. Monenlaista syytä passiivisuuteen saattoi olla.

Seuraavan kerran, kun mielentämisen ajatusta tuodaan esille, tilanne saattaa olla jo erilainen, erityisesti kun tämän hankkeen sudenkuoppia pyritään välttämään ja toivottavasti mielentämisen käsite on kuitenkin vilahtanut jo ihmisten silmissä useammin tämän ja muiden toimien tuloksena, eikä ole enää niin uusi ja vieras.

Näin löytyi mielentävän vuorovaikutuksen keinoin toiveikasta näkökulmaa myös vastoinkäymisiin.

Kasvava kuu

Kuu kasvoi kohti uutta täysikuuta jälleen raporttia kirjoittaessa ja Kuu hankkeen hyviä hetkiä muistellessa. Miten paljon siinä olikaan ollut hienoja mielentävän vuorovaikutuksen hetkiä ja miten paljon olikaan saanut itsellenikin tärkeää oppia. Ja miten moniin upeisiin ihmisiin olinkaan saanut tutustua. Mielentämistä on kahden vuoden ajan harjoiteltu erityisen ahkerasti myös ihan omassa lähipiirissäkin.

On aina hyvä hetki kun saa työn päätökseen. Silloin voi katsoa eteenpäin kohti uutta. Varmasti siihen kuuluu taas jollakin tavoin mielentämisnäkökulmankin eteenpäin vieminen, ehkä yhdessä muiden kanssa ja ellei muuten, niin ainakin kaikissa omissa toimissa.

Ja jo ajatus siitä, että on olemassa muitakin tahoja, joita kiinnostaa tämän ajatuksen eteenpäin vieminen, tuntuu hyvältä. Toivon mukaan raportistani voi olla heille jotain hyötyä.

Pidetään mieli mielessä!

Hankkeen mentori psykiatri, mentalisaatioterapiakouluttaja Matti Keinänen toi esille, että Kuu hanke oli siemenen istuttamista ihmisten mieleen siitä, että on olemassa tällainen mielentämisen näkökulma vuorovaikutukseen. Samaa siementähän on Keinänen & Martin istuttaneet jo vuonna 2019 kirjassaan Mieli meissä – Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. Se olikin hankkeen pieni, kaunis käsikirja.

Tein Mieli meissä- kirjasta tekemäni rautalankamallin mielentävälle vuorovaikutukselle. Jokainen meistä voi sen avulla muistuttaa mieleensä varmasti monelle tuttua, mutta siltikin niin helposti unohtuvaa lämmintä itsensä ja toisensa huomioimista. Se on nimittäin niin, että seisomme ihmiskuntana niin monen suuren kriisin ja uhkakuvan edessä, että tarvitsemme mielentävän vuorovaikutuksen tuomaa voimaa toinen toisiltamme säilyttääksemme mielenterveytemme ja jaksaamme. Ja tarvitsemme myös mielentävän vuorovaikutuksen mahdollistamaa yhteistyötä ollaksemme osa näiden ongelmia ratkaisua! Jokainen meistä voi tehdä jotain.

Ymmärtävän, kunnioittavan ja kuuntelevan keskustelun rautalankamalli

Kaikki lähtee itsestä. Vain itseä voi muuttaa ja kehittää. Tehdään se, mitä voidaan ja levitetään hyvää, joka päivä, joka paikassa. Ja kun joku ei onnistu, yritetään uudelleen. Näin alkaa hyvän siemen itämään!

Ja ollaan yhteydessä, jos tulee jotain yhteistyöajatusta!

Tuikku Asikainen

tuikku.asikainen@lsv.fi ja tuikku.asikainen@gmail.com

Kiitokset

Kiitos LSV puheenjohtaja Line Kurki, ympäristöjaoston puheenjohtaja Hanna Rintala, toiminnanjohtaja Kaisa-Leena Juvonen sekä toimiston väki, Johanna Järveläinen alussa ja sitten Heidi Saarinen. On selvää, että ilman teidän tukeanne ei hanke olisi toteutunut. Erityisen lämpimästi haluan kiittää Hannaa, joka oli aina valmis keskustelemaan ja auttamaan kun apua tarvittiin. Kaisa-Leena ansaitsee myös suuret kiitokseni, häneltä kun tuli parhaat käytännön neuvot pulmaan kuin pulmaan ja heti, kuin apteekin hyllyltä. Line oli arvokas apu erityisesti Kuu hankkeen linjaamisessa LSV:n toimintaan sopivaksi ja lisäksi hän oli erinomainen tekstieni oikolukija ja tiedottaja.

Mentalisaatioyhdistyksestä psykiatri, mentalisaatioterapiakouluttaja Matti Keinänen ja puheenjohtaja, psykologian tohtori Jarno Tuominen ansaitsevat lämpimät kiitokset monipuolisesta tuesta. Jarno innosti tieteelliseen ajatteluun aiheesta! Matti puolestaan suuren kokemuksensa kautta koulutti keskustellen ja kirjavinkkejä antamalla minua aiheeseen. Hän oli erityisesti jokaisessa kuormittavassa vaiheessa tukena ja aina jos oli joku vastoinkäyminen, hän löysi oikeat sanat, jotka toivat lohtua ja virittivät toivon uudelleen. Lämmin kiitos teille molemmille! En olisi kyennyt tekemään hanketta ilman teitä.

Mentalisaatioyhdistyksen kautta löytyi myös mentalisaatioterapiaan kouluttautunut psykoterapeutti Tiina Holopainen, jonka kanssa vedimme yhdessä hienon ja hauskan Oulun tapahtuman. Myös psykologi Taija Wilenius löytyi mentalisaatioterapiakoulutettavista ja hänen kanssa Turun tapahtumaan suunniteltiin innolla erinomainen ohjelma, joka ei valitettavasti päässyt toteutumaan liian vähäisen osallistujamäärän takia.

PSV:n hallituksen puheenjohtaja Miranda Koskinen ja Narda Ortila sekä rahastonhoitaja Taru Saari ja muut toimihenkilöt ansaitsevat kaikki myös lämpimät kiitokset hyvistä keskusteluista. Harmi, että psykologi Taru Saaren kanssa hyvin suunnittelemani tapahtuma ei päässyt toteutumaan.

Kiitos myös opiskelijoille. Miska Tiainen LSV: tä auttoi Tampereen, Stella Puurunen PSV:stä Oulun ja lääketieteen kandidaatti Heidi Broman Kuopion tapahtuman järjestelyissä.

Lämpimät kiitokseni ansaitsee myös jokainen blogihaastateltavani, edellä mainittujen Matti Keinäsen ja Jarno Tuomisen lisäksi psykologi, psykoterapeutti ja joogaopettaja Nina Pyykkönen, vaativan erityistason psykoterapeutti, kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen entinen johtaja Marjatta Kaartinen, psykologi, filosofian tohtori Pekka Sauri ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon EL, yliopiston kliininen opettaja Heli Halava. Jokainen haastattelu oli minulle suuri elämys.

Viimeisenä tukipilarini ja mielenkumppanini ja mielentävän vuorovaikutuksen harjoitteluparini, puolisoni Petri. Lämmin halaus ja kiitos! Tiedät, miten tärkeä olet, myös KUU hankkeessa!

Lämpimät kiitokset myös Kuu – hankkeen tukijoille, jotka lahjoititte yhteensä 160 euroa aineettomien lahjojen muodossa. Kustansimme sillä koko hankkeen!