Tämä blogi on osa KUU- hanketta. KUU- lyhenne tulee lauseesta – Kuuntelusta se alkaa. Se tähtää yhteiskuntarauhaan hyvällä, mielentävällä keskustelulla. KUU – hanke on YLE:n ja Erätaukosäätiön #HYVINSANOTTU. Kunnioittavasti keskusteleva Suomi – kokonaisuuden yksi 160:stä kumppanuustoimijoista.

Mielentämisellä tarkoitetaan tässä sitä, että on perillä omista mielenliikkeistään, tunteistaan ja ajatuksistaan ja ymmärtää, että myös toisella on omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarkoitusperiään ja että on tärkeää pyrkiä ymmärtämään toinen toistamme. Toinen toisensa kuuntelusta voi alkaa hyvä vuorovaikutus.

Näissä blogeissani olen tarkastellut hyvää vuorovaikutusta eri näkökulmista eri aloilla toimivien asiantuntijoiden kanssa. Tänään on vuorossa Heli Halava, työterveyshuollon erikoislääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri ja Turun yliopiston opettaja, joka on kiinnostunut vuorovaikutustaidoista ja luennoinut paljon aiheesta.

Heli Halava kiinnitti huomiotani kirjoittaessaan Lääkärilehdessä Keskustelua – palstalla otsikolla – Muistetaan kriisien keskellä toisemme. Hän kirjoitti hyvin kauniisti kollegiaalisuudesta ja toinen toisemme auttamisesta (1). Teksti oli lämminhenkista ja teki minuun vaikutuksen. Kiitin häntä kirjoituksesta ja pyysin haastateltavakseni. Heli kertoi, että tulossa on vertaisarvioitu katsausartikkeli Hyvinvointia itsemyötätunnolla ja työtä kehittämällä (2). Mutta palataan näihin hetken kuluttua. Tutustutaan ensin hieman Heliin.

Haastattelua jaksottamaan olen laittanut kuviani ruskareissulta Sevettijärven Jänispää tunturilta 13.9.2022

Mitä teet työksesi?

Olet vuorovaikutuksesta kiinnostunut lääkäri ja tutkit ja opetat aihetta kollegoille. Olet työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori, joka toimii Turun yliopiston kansanterveystieteen alalla ja TYKS:ssä.

Mistä työpäiväsi ja työviikkosi koostuvat, mitä teet tällä hetkellä käytännössä?

– Olen ollut 13 vuotta yliopistolla töissä ja lisäksi teen sairaanhoitopiirin kanssa yhteistyötä erikoislääkärikoulutukseen kuuluvan lääkäreiden pakollisen johtamiskoulutuksen puitteissa. Yliopistossa tehtäväni on suunnitella opetusta perus- jatko- ja täydennyskoulutuksen puolella. Pyrin myös kehittämään sitä ja olemaan vuorovaikutuksessa yli tiedekuntarajojen. Tutkimuspuolella olen väitöskirjatyöni jälkeen toiminut pienissä ryhmissä, esimerkiksi tämä itsemyötätuntojuttu oli sellainen. Työhöni kuuluu myös lähiesimiestyötä.

– Kun aloin kysymyksen etukäteen saatuani tekemään luetteloa siitä, mitä kaikkea mä oikein teen, niin siitä tuli yllättävän pitkä luettelo.

Niin tuli. Näiden varsinaisten työtehtävien lisäksi Heli on hengästyttävän aktiivinen monissa toimikunnissa, valiokunnissa ja vastaavissa. Niitä oli tosiaan pitkä luettelo. Tässä kuultaa minun mielestäni halu olla laajalti vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä niin yliopiston kuin sairaanhoitopiirin kuin kunnan ja erilaisten lääkäriseurojenkin kanssa. Ja toisaalta myös halu huolehtia kollegoista, että kaikilla olisi hyvä olla. Jatketaanpa tästä.

Kiinnostus hyvään vuorovaikutukseen

Minua kiinnostaa kovasti mitkä seikat elämässäsi herättivät kiinnostuksesi vuorovaikutukseen? Ja mistä tämä kiinnostus on saanut alkunsa.

– Minua tosiaan kiinnostaa tää vuorovaikutus, kollegiaalisuus ja hyvinvointi. Ja myös ennaltaehkäisevässä mielessä toimiminen, mikä osaltaan kumpuaa erikoisaloistani. Myös palautteen antaminen ja vastaanottaminen kiinnostaa, tämä liittyy uudistuneeseen erikoistumiskoulutukseen.

– Näistä aiheista olen käynyt myös klinikoilla puhumassa, jotta meillä olisi kaikilla hyvä olla töissä.

– Olen miettinyt vuorovaikutusasiaa ja minulta on aiemminkin kysytty, mistä kiinnostukseni siihen on saanut alkunsa. Olen käynyt kymmenisen rippileiriä elämässäni. Meillä oli hirveen hyvä porukka. Melkein aina samat isoset. Kun johdimme pienryhmiä, perusideana oli, että ainakin siellä kaikilla on hyvä olla, ketään ei kiusata ja jokainen saa sanansa kuuluviin niin raamatturyhmissä kuin lentopalloa pelatessa tai saunan lauteilla istuessa. Siellä oli sellainen yhteisöllisyyden kokemus. Oltiin oikeasti läsnä toisillemme.

– Varmaan erikoisalojenikin valinnassa tämä vaikutti. Tietysti myös se, että työterveyshuollossa ei tarvinnut päivystää oli pienten lasten äidille tärkeää.

– Vaikutusta on voinut olla silläkin, että elämässäni on ollut aikoja, jolloin olisin itse tarvinnut enemmän myötätuntoa. Enkä ole osannut kokea itsemyötätuntoa vaan olen aika lailla suorittaja. Tässä iässä on sellainen olo, että jotain jo osaakin ja uskaltaa enemmän pysähtyä. Toivoisin osaavani pysähdyttää myös muita, jotka suorittavat liikaa. Onneksi itsemyötätuntoa voi oppia.

– Huomaan myös, että niiden kuuden vuoden aikana, joina olen johtamiskoulutusta vetänyt, olen valinnut kursseille paljon sellaisia puhujia, jotka sivuavat työhyvinvointiaihetta. Meillä on ollut psykologeja, ekonomeja, teologeja, kasvatustieteilijöitä, eli näkökulma on ollut monipuolinen. Olen kiinnostunut siitä, että kollegat voisivat hyvin.

– Lisäksi, jos saan lisättyä niiden hyvinvointia, jotka hoitavat isoja määriä ihmisiä, hyvä leviää. Työyhteisö, jossa kaikki voivat hyvin ja vuorovaikutus on ystävällistä, tarjoaa potilaille parempaa hoitoa.

– Vuorovaikutuksen parantaminen sopii kaikille erikoisaloille. Riippumatta siitä missä työpaikassa, millä erikoisalalla tai missä uran vaiheessa on, parempi vuorovaikutus ja yhteistyö arjessa on tärkeää.

– Olen huomannut, että myötätuntoaiheista puhuminen antaa itsellekin paljon. Tyyneys ja rauha lisääntyy, jos osaa olla aidosti läsnä. Ei hyvä vuorovaikutus ja läsnä oleminen vie sen enempää aikaa kuin välinpitämätön. Päinvastoin, asiat sujuvat hyvällä vuorovaikutuksella nopeammin, kun ei tarvitse selitellä jälkeenpäin, että mitä tuli kiukkuisena sanottua. Riittää, että on kaikkien kanssa työpaikalla asiallisissa väleissä, ystävyyteen ei tarvitse pyrkiä.

– Sama pätee potilaiden kanssa. Vastaanottotyössä ajattelen, etten ole potilaan yläpuolella, vaan että ihmisenä olemme samanarvoiset riippumatta siitä, mikä hänen ammattinsa tai taustansa on. Toivoisin, että voisimme kaikki arvostaa toinen toisiamme.

Tämä lähtee vähän niinkuin sieltä sinun elämänfilosofiastasi. Ja on ihan jonkinlaisesta kutsumustakin, vai mitä?

– Joo, näin on varmaan kyllä.

Kauniista suomenkielestä

Seuraava kysymykseni liittyy tähän kauniiseen ja selkeään ilmaisuun, jota käytät näissä Lääkärilehden jutuissa. Mistä se tulee?

– Kiitos! Se on asia, joka on minulle tärkeä. Sähköpostitkin pyrin kirjoittamaan selkeästi ja lyhyesti. Mun mielestä on tärkeää, että kirjoitetaan hyvällä suomen kielellä ja ollaan kohteliaita. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että minulla oli yläkoulussa melko ilkeänä pidetty äidinkielenopettaja. Toisaalta, kun oppilas osasi asiat, niin hän arvosti sitä. Hän oli semmoinen vanhan kansan opettaja, joka ei osannut ajatella, että palaute pitää antaa kannustavasti.

– Luentoja valmistellessani, käytän aikaa ja näen vaivaa, jotta lopputulos olisi hyvä. Lääkärilehden katsausta oli tosi ihana laatia, kun sai ensimmäistä kertaa kirjoittaa tieteellistä tekstiä suomeksi. Se on kuitenkin äidinkieli ja se kieli, jota arjessa käytän. Joten nautin tämän kirjoittamisesta paljon.

– Olen kirjoittanut myös paljon kirjeitä ystävilleni. Ei silloin ollut kännyköitä, kun mä lähdin opiskelemaan. Olen myös tykännyt kirjoittaa pieniä puheita eri tilaisuuksiin.

– Aiemmin luin enemmän, aika paljon runoja. Nyt se on ikävä kyllä vähentynyt kaiken kiireen keskellä. Nautin monipuolisen ja kauniin kielen käyttämisestä.

Joo, se kyllä näkyy niin tässä katsauksessa että myös aiemmassa Lääkärilehden kirjoituksessasi. Ja varmaan johtuu myös siitä, että sinulla on tietyllä tavalla perusajatukset selkeinä mielessä, että sitten kun vähän ponnistelet, niin ne tulee kauniisti paperillekin. Se kiinnitti huomiotani niin näissä teksteissäsi ja myös ihan sähköpostivastauksissasikin.

– Kiitos. On kiva kuulla, että joku huomaa tuollaisen.

– Jos tiedän, että minulla on tulossa joku tilaisuus, jossa puhun, niin hyvissä ajoin alan miettiä puheen rakennetta ja kohderyhmää. Joskus sitä ikävä kyllä miettii yölläkin, ja mieheni sanoo aina, että kukaan ei tee noin huolellista työtä. En minä voi persoonalleni mitään. Niin se vain menee. Teen ensin raakaversion, joka vähitellen muokkautuu ja tiivistyy.

Lääkäreiden lääkäri

Sitten voitaisiin jutella hetki lääkäreiden lääkärinä toimimisesta. Miten sinä sen koit ja mitä huomioita sinulla oli lääkäreistä potilaana?

– Aika varhaisessa uravaiheessa, terveyskeskustyössä ja työterveyshuoltoon erikoistuessa hoidin kollegoita eniten. Kollega ansaitsee hyvän hoidon, vastaanotolla tehtävän kunnollisen statuksen ja keskustelut hoitovaihtoehdoista, niinkuin muutkin. Hänen ei tarvitse alistua hoitoon kahvihuoneen kulmassa.

– Aluksi on tärkeää luoda luottamusta, niinkuin kaikkien potilaiden kohdalla. Se on kollegoiden kohdalla erityisen tärkeää. Ja läsnäolo, silmiin katsominen. Minä en juurikaan katso tietokonetta samalla. Pyrin luomaan rauhallisen hetken ja osoittamaan myötätuntoa.

– Sama se on jos olen itse potilaana, niin yritän antautua olemaan potilas, enkä ohjeista kollegaa vaan luotan häneen ja sitoudun hänen suosittelemaansa hoitoon.

– Toisaalta, kun kollega tulee vastaanotolle, se on luottamuksen osoitus. Hän on valinnut tulla minulle. On tärkeää olla sen luottamuksen arvoinen.

Lääkäreiden vuorovaikutusosaaminen

Lopuksi haluaisin hetken keskustella sellaisesta asiasta, jota joskus pohdin KUU hankkeen kohdalla, että ovatko nämä vuorovaikutusasiat ainakin osalle lääkäreistä jotenkin etäisiä? Niinkuin tutkimuksessasi totesit, osa kollegoista ei ollut koskaan kuullutkaan vaikkapa itsemyötätunnosta. Meissä on paljon täydellisyyteen pyrkiviä. Onko silloin vaikea ottaa vastaan vuorovaikutuspuhetta.

– En ole sellaista huomannut. Päinvastoin, olen saanut kirjallisestikin palautetta, että olipa hyödyllinen luento. Pidän luentoni aina hyvin konkreettisella tasolla, enkä käsittele niissä kauheasti teoriaa, vaan vuorovaikutus on isossa osassa. Viimeksi kirurgeilta tuli palautetta, että oli erilainen ja tarpeellinen koulutus. Myös sellaista palautetta on tullut, että ”Olimme kaikki vähän iloisempia kuultuamme tämän esityksen”.

– Muutaman kerran olen saanut luennoida aiheesta yhdessä psykologin kanssa, mikä on ollut voimaannuttavaa. Joskus on toisaalta tullut sellainen olo, ettei mulla ole aiheesta riittävästi tutkittua tietoa. Yliopisto-opettajana herkästi ajattele, että pitäisi olla omaa tutkimusta opetuksen taustalla. Pidänkin opetuksen hyvin konkreettisena, motivoin keskustelemaan yhdessä tästä tärkeästä aiheesta.

Voi hyvänen aika. Kuulostaa tosi hienolta. Olet monella tavalla etuoikeutettussa asemassa, kun pääset levittämään hyvän vuorovaikutuksen sanomaa noin laajalti! Ja saat noin hyvää palautetta.

– Mielelläni olen vuorovaikutusasiaa ollut puhumassa aina kun on pyydetty, tarvittaessa myös Zoomin välityksellä.

Itsemyötätunnosta

Puhutaan sitten vielä tästä Lääkärilehden katsauksestasi. Totesit siinä, että lääkäreissä löytyi sellaisia, jotka eivät ole itsemyötätunnosta oikein koskaan kuulleetkaan. Ja itsemyötätunnon harjoitteetkin tuntuivat lähes ylivoimaisen hankalilta. Mitä tästä haluaisit vielä kertoa.

– Tämä ei paljon minua yllättänyt, koska olen tutustunut Turun yliopistossa erikoistuvien portfolioihin, joissa he kirjoittavat erikoislääkäriksi kasvamisestaan. Sinne referoidaan myös huonosti sujuneita vuorovaikutustilateita tai palautteen antamisia. Niistä osaltaan sain motivaation suunnitella vuorovaikutusaiheeseen liittyvän kurssin. Eli ensin oli kurssi ja sen pohjalta kirjoitimme katsausartikkelin. Mukana oli kauppakorkeakoulun professori, kasvatustieteilijä ja psykologi.

– Koronan myötä myös lääketieteen kandit ovat olleet turhautuneita, kun vuorovaikutus on jäänyt puuttumaan. Heille suunnittelin prekliiniseen vaiheeseen klinikkaan valmistavan kurssin, jossa he tapasivat lukuisia kokeneita kollegoja.

– Olen itsekin ollut samanlainen supersuorittaja ja edelleenkin olen. Onneksi ikä on parantanut ymmärrystä. Itselleenkin pitää ottaa aikaa ja pitää itsestään huolta. Oppia sanomaan itselleen, että ei tarvitse ihan koko ajan olla sata lasissa kaikilla rintamilla. Voisi lepäilläkin välillä.

Millaisia itsemyötätuntoharjoituksia suosittelisit niille, jotka niitä tarvitsevat?

– Voisi vaikka miettiä, että mitä sanoisit työkaverillesi samassa tilanteessa. Sitten voisi opetella nauramaan myötätuntoisesti omille virheilleen. Keskittyisi myönteisiin asioihin. Vahvistaisi niitä. Jos jää hautomaan negatiivisia asioita, ne vahvistuvat. Minulla on sellainen suosikkilause, että ihminen uskoo lopulta kaiken sen, mitä toistaa itselleen riittävän usein. Olisi hyvä huolehtia, että se on jotain myönteistä.

– Olisi hyvä oppia lohduttamaan itseään myötätuntoisesti. Nyt kävi näin, tein parhaani, mutta en onnistunut. Niin voi käydä elämässä.

Rentoutumisesta

Lopuksi kysyisin millaisia omia keinoja sinulla on rentoutumiseen?

– Äitinä ja kasvattajana on paljon tekemistä ja usein käy niin, että huolehtii muista eikä osaa pysähtyä ja miettiä, mistä itse nauttisin. Koti on minulle tärkeä rauhoittumisen paikka. Nautin läheisteni seurasta, odotan muualla asuvia opiskelevia lapsiani usein kotiin. Iloitsen jo etukäteen, kun he ovat tulossa.

– Muutama hyvä ystävä minulla on ja se on todella tärkeää. Ystävät kannustavat minua pitämään huolta itsestäni, eikä aina vain kuuntelemaan ja auttamaan muita.

– Uusi suosikkini on rakkauden mikrohetket. Pienet arjen kohtaamiset, vaikka tuntemattomien ihmisten kanssa, jossa jaetaan hymy, ystävällinen tervehdys, pieni kiitos tai vastaava. Vilkuttelu tuntemattoman pienen vauvan kanssa. Sellaisista tulee hyvä mieli. Pieni kohtaaminen, jossa kumpikin aidosti kohtaa toisen.

– Annan positiivista palautetta aina kun siihen on syytä. Se on aktiivinen valinta. Ja siitä tulee itsellekin hyvä mieli

Panin merkille, että näissä rentoutumiskeinoissa oli hyvä vuorovaikutus aina mukana! Alkoi hymyilyttämään lämpimästi. Tämä vuorovaikutuskouluttaja todella elää todeksi sitä, mitä opettaa!

Kiitos haastattelusta Heli ja aurinkoisia kohtaamishetkiä sinulle edelleenkin!

Viitteet:

(1) Muistetaan kriisien keskelläkin toisemme. Keskustelua. Suomen Lääkärilehti. 29.4.2022.18-22. VSK 77.

(2) Heli Halava, Sonja Kumlander, Heikki Kinnari, Vaula Berg, Satu Teerikangas. Hyvinvointia itsemyötätunnolla ja työtä kehittämällä. Suomen lääkärilehti 27.5.2022. 21-22/2022. VSK 77.