Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Maailman rauha on kauhun tasapainon panttivanki

Share

Ydinaseet ovat taas vaarallisen ajankohtaisia. Lauantaina 6.8. tuli kuluneeksi 77 vuotta ensimmäisen atomipommin pudottamisesta Hiroshimaan. Samanaikaisesti on New Yorkissa meneillään Ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssi . Näitä on pidetty 5 vuoden välein sopimuksen solmimisesta lähtien, nyt koronan vuoksi pari vuotta myöhässä. Kesäkuussa pidettiin Wienissä puolestaan Ydinasekieltosopimuksen  sopijapuolten ensimmäinen kokous.

Olemme eläneet pommin varjossa vuosikymmeniä. Kuitenkin myös suurvaltajohtajat ymmärtävät, ettei ydinsotaa ole mahdollista voittaa. Viimeksi tammikuussa 2022 viiden alkuperäisen ydinasevaltion johtajat laativat julkilausuman, jonka mukaan ydinsotaa ei voi eikä pidä koskaan käydä.Tämä ei ole estänyt ydinasevaltojen johtajia uhkailemasta ydinaseiden käytöllä.

Ydinaseiden tuhovoima Hiroshimassa ja Nagasakissa pelästytti suurvaltojen johtajat ja tutkijat, ja yhä useamman maan hankkiessa oman ydinaseen havahtui koko ihmiskunta totaalisen tuhon mahdollisuuteen. Ydinaseiden määrää ja leviämistä ryhdyttiin rajoittamaan. Tärkein aserajoitussopimus on ydinsulkusopimus, joka neuvoteltiin 60-luvulla ja solmittiin 1970. Siinä ydinasevaltioiden määrä rajattiin viiteen (USA, Neuvostoliitto, Kiina, Britannia ja Ranska), joista sitten tuli myös YK:n turvaneuvoston pysyviä jäseniä.

Ydinsulkusopimus nojaa kolmeen pilariin. Yksi on ydinaseiden leviämisen estäminen, johon siis ydinaseettomat maat sitoutuivat.  Sen jälkeen ydinaseita ovat hankkineet Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea. Todennäköisesti ilman tätä sopimusta ydinasevaltiota olisi vielä enemmän.

Toinen pilari – jolla ydinaseettomat maat saatiin mukaan – on ydinvoiman rauhanomaisen käytön ja sen teknologian turvaaminen kaikille. Ydinaseet ja ydinvoima ovat kiinteässä yhteydessä keskenään, ydinvoima tuottaa pommeissa tarvittavaa rikastettua radioaktiivista materiaalia.

Kolmas ydinsulkusopimuksen pilari on ydinaseriisunta, johon ydinasevaltiot sitoutuivat, mutta jota ne eivät ole kyenneet toteuttamaan. Asevarustelukierre jatkui pitkälle 1990-luvulle, minkä jälkeen ydinaseiden määrää saatiin kuitenkin selvästi vähennettyä. Enimmillään ydinaseita oli 70-80 000, nykyisin 13 000.

Aseriisunta on täysin pysähtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurvallat ovat irtisanoutuneet monista aiemmista ydinaseita rajoittaneista sopimuksista kuten keskipitkän kantaman ohjussopimuksesta (INF) ja Open Skies -valvontasopimuksesta). Tällä hetkellä ainakin Kiina, Britannia ja Venäjä ovat modernisoimassa ydinaseitaan.

Suurvaltojen ydinasepolitiikka on alusta lähtien perustunut kauhun tasapainoon. Kun myös vastapuolella on tuomiopäivän aseita, ei niitä tosiasiassa ole mahdollista käyttää. Tämä rakennelma pitää kuitenkin sisällään perustavanlaatuisia virhemahdollisuuksia. Ydinasevaltioiden johtajat eivät aina toimi rationaalisesti ja ydinsota voi syttyä myös vahingossa esimerkiksi teknisestä virheestä kuten virheellisestä tutkahavainnosta tai väärintulkinnasta liittyen sotaharjoituksiin tai siviiliraketteihin. Tällaisia läheltä piti -tilanteita on ollut lukuisia. Kuten Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri Robert McNamara on todennut, emme ole selvinneet ilman ydinsotaa rationaalisten johtajien vuoksi, vaan puhtaasti onnen kaupalla.

Kauhun tasapainosta seuraa, ettei yksipuolinen ydinaseriisunta ole laajassa mittakaavassa mahdollista. Yhteisillä, tasapainoisilla sopimuksilla saatiin kuitenkin 1990-luvulla ydinasearsenaaleja selvästi vähennettyä ja monia aseriisuntasopimuksia saatiin solmittua. Tähän vaikutti myös laaja kansalaismielipide ydinaseita vastaan.

Teksti ja kuva: Kati Juva