Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Kyyneleet satoivat Eurooppaan

Share

”Onko mitään ihmistä kauheampaa?” Näin totesi sodan kauhut Tadžikistanissa kokenut ja niitä ydinkatastrofin saastuttamalle maalle paennut K:n perheen äiti, jota Svetlana Aleksijevitš haastatteli kirjassaan Tšernobylista nousee rukous. Lukiessani teosta nuo sanat jäivät pyörimään mieleeni – näin puhuu ihminen, jonka huominen on ollut lajitoverin sormen ja aseen liipaisimen välissä. Muutaman päivän päästä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kysymyksestä tuli jälleen ajankohtainen Euroopassa. 

Kuva: ICAN

Ukrainassa joudutaan todistamaan, miten pahuus ei erottele siviilejä sotilaista tai lapsia aikuisista. Kun pahuus on rakentanut itselleen väylän purkautua, revitään viaton ihminen arjestaan keskelle eloonjäämistaistelua. Todellisuus muuttaa hetkessä muotoaan: yhtäkkiä huominen on toive ja koti on enää vain muisto.

Ukrainan sota on horjuttanut uskoani tulevaan. Onko uusien sotien puhkeaminen väistämätöntä, kun valtaa on annettu ihmisille, jotka näkevät vieraissa silmissä vihollisen? Pelottavaa on, miten teknologian kehitys on vaihtanut nyrkit aseisiin ja pyrkii jatkuvasti tuottamaan yhä tuhovoimaisempia sellaisia, viimeisimpänä ydinaseita.

Ydinaseiden suhteen edelleen vallitseva kauhun tasapaino kuvastaa, miten on menty jo liian pitkälle. Niiden käyttämisellä voidaan uhkailla ja samalla pelotella koko ihmiskunnan tuholla. Tällaista valtaa ei saisi olla kenelläkään ihmisellä tai ihmisryhmällä, sillä vihan hallitsemaan mieleen ei voi luottaa. Kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, tarvittaessa hyökkääjä keksii sotaan omat oikeutuksensa. Uusi tasapaino saadaan ydinasekieltosopimuksella. Nykyinen tilanne, jossa ydinsodan uhka on jatkuvasti läsnä, on kestämätön.

Vaikka Ukrainan sota on lisännyt epävarmuutta tulevasta, kriisin keskellä nousee esiin välittämisen voima. Miten ihmiset ympäri maailmaa ovat nousseet tukemaan Ukrainaa – on otettu osa toisen hädästä kantaakseen. Avustustyöstä mielenosoituksiin ja lahjoituksista taloudellisiin boikotointeihin kaikki teot ovat olleet merkityksellisiä ja ovat osoittaneet, miten sorto toista ihmistä kohtaan on sorto ihmisyyttä kohtaan.

Ukrainan sota muistuttaa koko Eurooppaa, millaiseen pahuuteen ihminen kykenee. Maailmassa ei todella taida olla mitään ihmistä kauheampaa. Toisaalta ihmisten auttamisen halu luo toivoa: onko mitään auttavaa kättä vahvempaa?

Kirjoittaja: Hanna Juvonen, lääketieteen opiskelija