Sota ei lopu siihen, että aseet vaikenevat
Suomen sodista on 78 vuotta, mutta Suomessa on edelleen rintamaveteraaniasian neuvottelukunta (jonka jäsen olen), ja tällä viikolla Helsingin sote-lautakunnassa käsitellään sotainvalideille suunnattua palveluseteliä. Isoisäni Simo Brofeldt oli talvisodan jälkeen organisoimassa Suomen sotainvalidihuoltoa, ja sitä tarvitaan edelleen.
Ukrainassa on juuri nyt käynnissä ennennäkemätön hyökkäyssota, mutta Itä-Ukrainassa on sodittu jo 7 vuotta. Kuolonuhreja Donbassissa on yli 14 000. Vielä ei tiedetä, paljonko tässä Putinin hyökkäyssodassa kuolee ihmisiä.
LSV:n delegaatio vieraili Kiovassa elokuussa 2015, pian sodan alkamisen jälkeen. Kävimme keskussotilassairaalassa ja näimme nuoria miehiä, joilta oli amputoitu jalka tai käsi (tai molemmat). Tapasimme Musta tulppaani -järjestön ihmisiä, joiden tehtävänä oli etsiä ja tunnistaa vainajia sotatoimialueella – erittäin tärkeää omaisille, ja historian muistamiselle ylipäänsä. Puhuimme paljon myös psyykkisistä sotatraumoista, nykyisin niistä tiedetään selvästi enemmän kuin ennen.
Nyt Putinin Venäjä on aiheuttamassa Ukrainalle ja ukrainalaisille sellaisen fyysisen ja psyykkisen kokemuksen ja trauman, joka ei yhdessä sukupolvessa korjaannu.
Tiedämme, että ihmishenkiä vaatineista onnettomuuksista, luonnonmullistuksista ja epidemioista selvitään henkisesti paljon helpommin kuin sodista tai muista ihmisten aiheuttamista katastrofeista. Kansat ja yhteisöt voivat toipua suuristakin menetyksistä, kuten tsunamin tai maanjäristysten aiheuttamista tuhoista, mutta sotien tai terrori-iskujen traumat seuraavat ihmisiä koko loppuiän ja usein myös ylisukupolvisesti.
Sodan vaikutukset eivät millään muotoa rajaudu kuolemaan tai haavoittumiseen. Kuolemanpelko, huoli läheisistä ja kauheuksien näkeminen jättävät ihmiseen pysyvän jäljen. Moni lähtee liikkeelle ja päätyy pakolaiseksi. Jo nyt on kotinsa jättänyt yli 100 000 ihmistä, ja ulkomaille voi päätyä jopa miljoonia.
Tässä sodassa kohteena ja uhrina on koko Ukrainan kansa, mutta myös laajemmin me kaikki eurooppalaiset. Tavalliset ihmiset tulevat maksamaan tästä hintaa vuosikymmenet. Kuolleiden omaisina, haavoittuneina, pakolaisina ja perusturvallisuutensa menettäneinä. Tämä koskee meitä kaikkia.
Aikanaan Ukraina tulee tarvitsemaan valtavasti tukea jälleenrakennuksessa, erityisesti henkisesti. Sitten kun – Elvi Sinervon sanoin – ”soi yössä rakentajain laulut jo”, on huolehdittava siitä, että myös kovia kokeneiden ja traumatisoituneiden ihmisten psyykkisestä tukemisesta huolehditaan. Tarvitaan sekä taloudellisia resursseja, myötätuntoa että ammattitaitoa. Tähän voisi kansainvälinen psykiatrinen ja mielenterveysjärjestöjen yhteisö varautua.
Teksti ja kuva: Kati Juva, Erikoislääkäri, LSV:n rauhanjaoston vetäjä