Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Vähemmistöön kuuluminen on terveysriski

Share

Suomalainen yhteiskunta rakentui pitkään normille, jossa kansalainen on valkoinen, kristitty, hetero, cissukupuolinen, puhuu suomea tai ruotsia, eikä ole vammainen tai neurokirjolla. Edistystä tapahtuu ja vastareaktioista huolimatta suunta on oikea – kohti moninaisuuden normalisoitumista. Yhteiskunnan rakenteiden muutokset, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki, eivät takaa yhtä nopeaa asenteiden muutosta. Vähemmistöt kohtaavat syrjintää, leimaavia asenteita ja jopa väkivaltaa. Kokemukset muuttavat ihmisen omakuvaa ja syrjintä voi muuttua myös sisäistetyksi. Näistä aiheutuva ylimääräinen ja krooninen kuormitus voi sairastuttaa ihmisen. Mekanismia kutsutaan vähemmistöstressiksi.

Vähemmistöstressin käsite on alun perin luotu selittämään suurempaa fyysistä ja psyykkistä sairastavuutta sateenkaari-ihmisillä eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä. Sitä voidaan soveltaa myös muihin vähemmistöihin, joilla on yhteinen kokemus yhteiskunnan negatiivisesta suhtautumisesta. Eri vähemmistöt kohtaavat syrjintää eri tavoin. Esimerkiksi ihonväri näkyy ulospäin ja lisää riskiä suoralle syrjinnälle. Toisaalta muunsukupuolinen ihminen voi kohdata rakenteellista syrjintää virastoissa, kun sukupuolimerkintöjä on vain kaksi. Vammaiset ja autistiset ihmiset taas joutuvat kohtaamaan päivittäin ympäristön esteellisyyttä. Kun ihminen kuuluu useampaan eri vähemmistöön, hän voi tulla syrjityksi eri ominaisuuksiensa takia, jolloin kuormituskin kasaantuu.

Eroista huolimatta syrjinnän vaikutukset terveyteen ovat samoja: enemmän mielenterveyden ongelmia ja fyysisiä sairauksia kuin muulla väestöllä. Masennus- ja ahdistusoireilun takana voivat olla kipeät ja traumaattiset kokemukset. Korkea verenpaine voi olla seurausta jatkuvasta stressistä, kun syrjitty joutuu elämään alituisesti varuillaan. Olisikin tärkeää, että syrjintä otettaisiin paremmin huomioon terveyshaasteiden taustatekijänä.

Vähemmistöön kuuluvan potilaan palveluiden saatavuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi kielelliset, kulttuuriset tai oikeudelliset asiat. Vieraskielisten voi olla vaikeaa ymmärtää saamiaan ohjeita. Pakolaiset ovat oikeudellisesti hyvin eri asemassa terveydenhuollossa verrattuna muihin. Transnuoret eivät välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa lainkaan. Taustalla voi myös olla pelko. Kun ihminen kohtaa syrjintää elämässään, hän alkaa olettaa niin tapahtuvan jatkossakin. Potilas voi vältellä hoitoon hakeutumista, koska pelkää tulevansa syrjityksi terveydenhuollossa. Oletus on toisinaan täysin aiheellinen. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöt olivat pitkään lääketieteen näkökulmasta patologisoitu ihmisryhmä. Sukupuolivähemmistöt ovat tätä valitettavasti vielä edelleenkin.

Avoin ja suora yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden kuuluttaminen on tärkeää. Jos ympäristössä on merkkejä turvallisesta ja esteettömästä tilasta, vähemmistöön kuuluva potilas uskaltaa todennäköisemmin hakeutua palveluiden pariin ja olla avoin omista asioistaan. Tämän takia esimerkiksi sateenkaariliputukset tai ”syrjinnästä vapaa alue” -kyltit ovat niin merkityksellisiä. Lääkärillä on hyvät mahdollisuudet opetella moninaisuuden kohtaamista, sillä vastaanotolle astelee ihmisiä kaikista taustoista. Kun lääkäri kohtaa moninaiset ihmiset yksilöinä, hän myös hoitaa potilaitaan paremmin.

Kuva: Nico Vehmas

Onni Jaskari, LK

Kirjoittaja on tehnyt syventävän tutkielman työnään artikkelin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vähemmistöstressistä ja sen terveysvaikutuksista.