25.4.1981 – siis tarkalleen 40 vuotta sitten – lausuttiin LSV:n syntysanat. Tuona päivänä oli koolla merkittävä joukko terveydenhuollon vaikuttajia ja professoreita: Yrjö Alanen, Erik Anttinen, Kirsti Blomquist, Isabella von Bonsdorff, Märta Donner, Niilo Hallman, Jussi Huttunen, Marketta Karkinen-Jääskeläinen, Maija-Liisa Koski, Erkki Laasonen, Kimmo Leppo, Marja Mononen, Pirjo Mäkelä, Mikko Niemi, Jorma Palo, Jaakko Perheentupa, Eila Räsänen, Risto Santti, Gustav Tallqvist, ja Kirsti Valanne. Kokoonkutsujat, Annlis Söderholm, Ilkka ja Vappu Taipale olivat innoissaan, kun oppineet kollegat lähtivät joukolla liikkeelle.

Kutsuttujen nimet ovat tuttuja nytkin, jo silloin he olivat terveydenhuollon eturivin vaikuttajia. Huoli oli kaikilla yhteinen. Nyt kaivattiin lääkäreiden sanomaa maailman tilanteeseen. Ydinsodan uhka oli kouriintuntuva. Bernard Lown ja Evgeni Tsasov, kaksi maailman tunnetuinta sydänlääkäriä olivat juuri perustaneet IPPNW:n, meidän nykyisen kattojärjestömme. Sanoma oli yksinkertainen ja selkeä: ydinsotaa ei voi voittaa. Lääkärit ja sairaalat tuhoutuvat ydinhyökkäyksessä, jäljelle jäänyt terveydenhuolto ei voi selvitä ydinsäteilyn seurauksista. Vain ydinsodan ehkäisy toimii.

Kokous päätti järjestää marraskuussa 1981 symposiumin ”luonteeltaan suljettu, 50 henkilökohtaisesti kutsuttua osallistujaa”. Suomen tulevan Lääkärin Sosiaalisen Vastuun toiminnasta hahmoteltiin heti neljä sektiota: uusien sukupolvien terveys, myrkyt ja kemiallistuminen, johon keskittyi silloin tunnettu ympäristöhuoli, kehitysmaiden terveys, ja sodan ehkäiseminen ja terveys. Se oli nopea päätös. Tästä kaikki alkoi.

Symposioon Siuntioon saapui kaksisataa kiinnostunutta lääkäriä ja lääketieteen opiskelijaa. Sektioiden pohjaksi tehtiin ryhmätyötä. Järjestön perustamiseen 1980-luvulla kului muutama aika, tarvittiin Patentti- ja Rekisterihallituksen kanta ynnä muuta, joten LSV:n tarkka perustamispäivä siirtyi seuraavalle vuodelle.

Vappu Taipale