Medicine, Conflict and Survival on lääkäriliikkeen tieteellinen rauhanlehti, perustajinaan IPPNW ja brittilääkäreiden MEDACT, ja julkaisijanaan Routledge. Ihmeteltävästi lehti on kyennyt pitämään pintansa jo 36 vuotta nykyisessä tieteellisiä lehtiä karsivassa kilpailussa. Me suomalaiset olemme avustaneet lehteä artikkeleilla ja kirja-arvosteluilla, viimeinen erikoisnumero tuli kongressistamme Nuclear Exit vuonna 2013.

Lehden maaliskuun 2020 numerossa on kiinnostava teema. Siinä käydään läpi naisten roolia humanitaarisessa toiminnassa vuosina 1870 -1945. ”Feminististä näkökulmaa ei ole liiaksi ollut humanitaarisen toiminnan menneisyyden tutkimuksessa. Sitä on pidetty liian militanttina kansalaisjärjestöympäristölle, joka on tunnetusti konservatiivinen”. Mielenkiintoinen näkökulma, antaa aihetta nykyistenkin toimien tutkisteluun. Ongelmana on ollut aiemman tutkimuksen keskittyminen makrotasolle, kun taas feministinen tutkimus kartoittaa myös yksilöiden toimintaa ja sen esteitä. Naisten on ollut vaikea saavuttaa järjestöissä näkyvää ja johtavaa asemaa, vaikka he ovat aina olleet työssä mukana. Raporteissa heidät on unohdettu. Toisaalta naiset itse ovat harvoin ennättäneet tehdä toiminnastaan pitkiä muistioita, jotka olisivat säilyneet. Niinpä tutkijat ovat käyttäneet muita dokumentteja kuten kirjeitä, päiväkirjoja, muistelmia, suullisia kertomuksia ja muistivihkoja.

Naiseuteen liitetään usein hoivaamisen kyky ja tarve. Samalla naisten humanitaarinen toiminta määritellään vaistonvaraiseksi ja epätieteelliseksi, alisteiseksi todellisten asiantuntijoiden ja lääkäreiden komennolle. Naisten kompetenssia ei ole tunnustettu, vaikka tutkijoiden mielestä humanitaarinen toiminta sisältää paljon elementtejä, jotka eivät kuulu lääketieteen piiriin.

Ikoninen Florence Nightingalekin kantaa hoivaroolia, mutta halutaan unohtaa, että hän oli tiedenainen, määrätietoinen tilastotieteilijä. Voimakkaat sosiaalireformistit Josphine Butler ja Sarah Monod osallistuivat International Abolitionist Federationin toiseen maailmankokoukseen vuonna 1877.  He hankkivat tähän maailmaa muuttaneeseen kongressiin Nightingalen tilastoraportin Intian sukupuolitautitilanteesta ja vaikuttivat merkittävästi prostituoitujen kohteluun maailmalla. Samalla vasta muotoutuva sairaanhoitajien ammatti sai elävät kansainväliset yhteydet. Naisten toiminnan intohimo nosti myös pitkäjänteisen poliittisen sitoutumisen tärkeyttä esille.

Julkaisu nostaa esiin aiemmin tuntemattomia naisia. Se kartoittaa mm. Espanjan Punaisen Ristin naisten toimintaa 1872 – 1876 käydyssä verisessä konfliktissa. Conception Arenal, juristi ja kirjailija, oli keskeinen toimija naisten rekrytoinnissa ja häntä innoitti kreikkalainen filosofi Hipparchia 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Ihminen oli ”universumin kansalainen” eikä tarvinnut paljoa omaisuutta. Humanitaarinen eetos auttaisi ihmisiä ylittämään konfliktit ja ristiriidat. Emily Keene taas toimi Marokossa, jossa hän oli naimisissa paikallisen päällikön kanssa ja sulautui paikalliseen uskontoon, yhteisöön ja tapoihin. Paitsi että Emily Keene osallistui voimakkaasti brittien Marokon- politiikkaan 1870-luvulla, hän käynnisti vaikuttavan rokotusohjelman isorokkoa vastaan.

Kuka tuntee sotakummit? Vuonna 1916 Belgia käynnisti kirjeenvaihdon rintamasotilaiden ja naispuolisten ”sotakummien” välille. Tavoitteena oli pitää huolta etulinjan miesten mielenterveydestä ja isänmaallisuudesta. Joseph de Dodorlot edusti sensuuria ja todella kontrolloi tarkasti kirjeiden sisältöä. Niiden tuli olla patrioottisia, ilmaista kiinnostusta ja huolenpitoa ilman eroottisia sävyjä. Tuhannet ja tuhannet naiset lähettivät kirjeitään tuntemattomille sotilaille. ”Kyse oli sosiaalisesta kokeiluhankkeesta,—jonka tavoitteena oli voimistaa erityistä miessukupuolen suoriutumista sodassa”.

Kirurgi Maria Gomez Alvarez toimi Ranskan vastarintaliikkeessä Toulousessa kirurgina vuosina 1944 – 1950 hoitaen mm. espanjalaisia tasavaltalaispakolaisia. Kun hänen sairaalastaan tehtiin mainosfilmi, jotta saataisiin lahjoittajat liikkeelle, kuvattiin yhtä hänen leikkaustaan. Hänet esiteltiin tekstissä kuitenkin miehenä, koska kirurgin maskin takaa kasvot eivät erottautuneet.  ”Perinteistä humanitaarista tarinankerrontaa on leimannut patriarkaalinen visio, … jossa miesten suorituksia on korostettu”.

Lehteä lukiessa huomaa, miten kiinnostavaa historia on, ja miten pitkäjänteisesti tavoitteita on ylläpidettävä. Kaikkea ei ole keksitty tänään; menneinä aikoina on ollut monia hyviä toimintamalleja ja ekologisia periaatteita. Samoin se antaa aineksia nykypäivän ilmiöiden kriittiseen tarkasteluun.

Medicine, Conflict and Survival. March 2020,vol 36:1    

Kirjoittaja: Vappu Taipale