LSV Tiedote 4/2018: Politiikka: Too much medicine puhkoi ylidiagnostiikan kuplaa

TOO MUCH MEDICINE PUHKOI YLIDIAGNOSTIIKAN KUPLAA

Kun Etelä-Koreassa alettiin seuloa kilpirauhassyöpää tiuhemmin, sen esiintyvyys 15-kertaistui. Valitettavasti lisääntynyt diagnosointi ei tuonut pienennystä kuolleisuuteen, vaan lähinnä lisäsi diagnoosin saaneiden tuskaa sekä terveydenhuoltokuluja.

Australialaisen yleislääkärin ja näyttöön perustuvan lääketieteen professorin Paul Glaszioun esimerkki ylidiagnostiikasta oli vain yksi monista havainnoista siitä, mitä turhat seulonnat ja hoidot voivat aiheuttaa ihmisille ja järjestelmälle. Glasziou puhui Too Much Medicine -konferenssissa Helsingin Kalastajatorpalla elokuun puolivälissä. Konferenssi oli Paulon säätiön tukema ja ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Satapäisen yleisön keränneessä konferenssissa pureuduttiin ylidiagnostiikkaan monien konkreettisten esimerkkien turvin. Mukana oli ylidiagnostiikan asiantuntijoita ympäri maailmaa ja käsittelyssä ylidiagnostiikan koko kirjo.

Sudenkuoppia ovat paitsi seulonnat, jotka pitäisi kohdentaa ja perustella paremmin, myös esimerkiksi sairauksien määritelmät: niin diabeteksen määrittelyssä kuin vaikkapa korkean verenpaineen hoidossa olisi oltava erittäin tarkkana siitä, missä raja-arvot kulkevat. Onko hoidosta potilaalle hyötyä vai tehdäänkö hänestä turhaan sairas?

Konferenssissa ohjeistettiin
myös kansalaisia olemaan
tarkkana diagnooseissa. Konferenssissa todettiin myös, että
lääkärin velvollisuus on välttää
ylidiagnostiikkaa.

Sairauksien määrittelyä tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että diagnoosikriteerejä laativat ryhmät useammin laajentavat kuin kaventavat sairauksien määritelmiä. Räikeimmissä tapauksissa harmittomasta, mutta kiusallisesta tilasta tehdään ”sairaus” jota sitten tulee hoitaa – luonnollisesti ostaen siihen lääkkeitä tai lääkinnällisiä välineitä.

Yhdysvaltalainen professori Lisa Schwartz kiinnitti huomiota myös kansanterveyskampanjoihin. Niiden tarkoitus on usein hyvä: vähentää sairauksien stigmaa, antaa niistä tietoa ja parantaa kansanterveyttä kokonaisuudessaan tietoisuuden ja ennaltaehkäisyn kautta.

Kuitenkin lääkeyritykset pitävät näistä kampanjoista, sillä niissä raja markkinoinnin ja kansanterveydellisten viestien välillä voi hämärtyä. Mikä sen kätevämpää lääkkeiden markkinoijalle, Schwartz tähdensi.

Kolmipäiväisessä konferenssissa käytiin läpi ylidiagnostiikkaa ja medikalisaatiota hyvin monista näkökulmista. Valistuksella ja journalismilla on suuri rooli. Kun terveydenhuolto yksityistyy monissa maissa, on oltava tarkkana rajanvedoissa todellisten kansanterveystarpeiden ja voitontavoittelun välillä.

Tietoa konferenssista ja puhujista löytyy netistä sivulta toomuchmedicine.com.

Salla Nazarenko

LSV:n toiminnanjohtaja