LSV Tiedote 4/2018 Puheenjohtajalta: Rauhan Nobel sotien seksuaalisen väkivallan vastustajille
RAUHAN NOBEL SOTIEN SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN VASTUSTAJILLE
Nobelin rauhanpalkinnon historiassa on nähty monenlaisia palkittuja. Toisinaan palkinto on mennyt järjestöille, ja LSV on ollut kahdesti osa näitä yhteisöjä: Vuonna 1985 lääkäreiden IPPNW ja 2017 ICAN-kampanja saivat palkinnon. Palkittuja yhteisöjä ovat olleet myös Amnesty International, Lääkärit ilman rajoja ja Kansainvälinen Punainen Risti. Henkilökohtaisesti palkituista osa on ollut todellisia rauhanaktiiveja, kuten Malala Yousafzai tai Desmond Tutu, osa taas reaalipoliitikkoja jotka ovat sattuneet olemaan paikalla isojen konfliktien ainakin näennäisesti ratketessa, kuten Jasser Arafat, Shimon Peres ja Jitshak Rabin.
Tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Sen saivat sodissa seksuaalista väkivaltaa vastaan toimineet kongolainen gynekologi Denis Mukwege ja irakilainen Nadia Murad. Norjan Nobelkomitea halusi antaa vahvan viestin sotien siviiliuhreille ja erityisesti naisille.
Raiskaukset ovat pitkään ja usein olleet osa sodankäyntiä, mutta viime aikojen sodissa niitä on käytetty ennätyksellisen järjestelmällisesti siviiliväestön vastarinnan murtamiseen. Kyse on törkeästä väkivallasta erityisesti naisia kohtaan, joskin miehet voivat myös joutua sen uhreiksi. Koskemattomuuden rikkomisen ja ruumiillisen väkivallan lisäksi tilanteeseen liittyy usein häpeää ja pelkoa oman yhteisön suhtautumisesta, jopa halveksunnasta. Tämä tekee seksuaalisesta väkivallasta pitkälti vaietun tuskan. Uhrit jäävät vaille henkistä ja sosiaalista tukea, syyllisiä ei etsitä eikä tuomita, eikä uhrien määrästä ole yleensä edes tilastotietoa saatavilla.
Nadia Murad, nuori nainen joka kuuluu irakilaiseen jeshidivähemmistöön, joutui ISIS:in kaappaamaksi ja seksiorjaksi. Päästyään pakoon hän on rohkeasti kertonut kokemuksistaan ja tuonut siten näkyväksi tämän sodankäynnin erittäin julman puolen. Denis Mukwege puolestaan on gynekologi, joka on Kongon sisällissodassa hoitanut tuhansia raiskauksien uhreja. Osan vammat ovat olleet seurausta tahallisista sukuelinten tai rintojen silpomisista. Kumpikin on noussut voimakkaasti vastustamaan seksuaalista väkivaltaa sodissa ja vaatinut valtioiden ja sotien osapuolten kiinnittämään asiaan vakavaa huomiota.
Seksuaalisen väkivallan näkyväksi tekeminen ja yksiselitteinen tuomitseminen on välttämätöntä sen vähentämiseksi. Vasta 10 vuotta sitten, vuonna 2008, määritteli YK:n turvaneuvosto seksuaalisen väkivallan sodissa sotarikokseksi ja uhkaksi rauhalle ja turvallisuudelle. Kansainvälinen rikosoikeus (International Criminal Court) oli puuttunut asiaan ”jo” 1998.
Olen todella iloinen tästä Nobel-komitean valinnasta. On syytä toivoa, että palkinto lisää kansainvälisten päättäjien kiinnostusta myös siviilien ja erityisesti naisten asemaan sodissa. Toivottavasti tästä seuraa muutenkin naisten äänen kuuluminen paremmin maailmanpolitiikassa. Ei vain uhreina, vaan myös rauhanneuvottelijoina ja- konfliktien ratkaisijoina.
Suomalaisen nobelistimme Martti Ahtisaaren perustama Crisis Management Initiative (CMI) levitti alkusyksystä havahduttavaa videota ”maailman huonoimmasta vitsistä”: Mitä yhteistä on kuulakärkikynällä, vissypullolla, kierrelehtiöllä, keskiikäisellä miehellä ja kukkakimpulla? Kaikki nämä päätyvät rauhanneuvottelupöytään ennen kuin nainen! Pidetään huolta, että tämä on vitsi.
Kati Juva