Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

LSV Tiedote 4/2018 Puheenjohtajalta: Rauhan Nobel sotien seksuaalisen väkivallan vastustajille

Share

RAUHAN NOBEL SOTIEN SEKSUAALISEN VÄKIVALLAN VASTUSTAJILLE

Nobelin rauhanpalkinnon historiassa on nähty monenlaisia palkittuja. Toisi­naan palkinto on mennyt järjestöille, ja LSV on ollut kahdesti osa näitä yhtei­söjä: Vuonna 1985 lääkäreiden IPPNW ja 2017 ICAN­-kampanja saivat palkin­non. Palkittuja yhteisöjä ovat olleet myös Amnesty International, Lääkärit ilman rajoja ja Kansainvälinen Punainen Risti. Henkilökohtaisesti palkituista osa on ollut todellisia rauhanaktiiveja, kuten Malala Yousafzai tai Desmond Tutu, osa taas reaalipoliitikkoja jotka ovat sattuneet olemaan paikalla isojen konfliktien ainakin näennäisesti ratketessa, kuten Jasser Arafat, Shimon Peres ja Jitshak Rabin.

Tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto meni todella oikeaan osoitteeseen. Sen saivat sodissa seksuaalista väkivaltaa vastaan toimineet kongolainen gynekologi Denis Mukwege ja irakilainen Nadia Murad. Norjan Nobel­ko­mitea halusi antaa vahvan viestin sotien siviiliuhreille ja erityisesti naisille.

Raiskaukset ovat pitkään ja usein olleet osa sodankäyntiä, mutta viime aikojen sodissa niitä on käytetty ennätyksellisen järjestelmällisesti siviiliväestön vastarinnan murtamiseen. Kyse on törkeästä väkivallasta erityisesti naisia kohtaan, joskin miehet voivat myös joutua sen uhreiksi. Koskemattomuu­den rikkomisen ja ruumiillisen väkivallan lisäksi tilanteeseen liittyy usein hä­peää ja pelkoa oman yhteisön suhtautumisesta, jopa halveksunnasta. Tämä tekee seksuaalisesta väkivallasta pitkälti vaietun tuskan. Uhrit jäävät vaille henkistä ja sosiaalista tukea, syyllisiä ei etsitä eikä tuomita, eikä uhrien mää­rästä ole yleensä edes tilastotietoa saatavilla.

Nadia Murad, nuori nainen joka kuuluu irakilaiseen jeshidivähemmistöön, joutui ISIS:in kaappaamaksi ja seksiorjaksi. Päästyään pakoon hän on roh­keasti kertonut kokemuksistaan ja tuonut siten näkyväksi tämän sodan­käynnin erittäin julman puolen. Denis Mukwege puolestaan on gynekologi, joka on Kongon sisällissodassa hoitanut tuhansia raiskauksien uhreja. Osan vammat ovat olleet seurausta tahallisista sukuelinten tai rintojen silpomisis­ta. Kumpikin on noussut voimakkaasti vastustamaan seksuaalista väkival­taa sodissa ja vaatinut valtioiden ja sotien osapuolten kiinnittämään asiaan vakavaa huomiota.

Seksuaalisen väkivallan näkyväksi tekeminen ja yksiselitteinen tuomitsemi­nen on välttämätöntä sen vähentämiseksi. Vasta 10 vuotta sitten, vuonna 2008, määritteli YK:n turvaneuvosto seksuaalisen väkivallan sodissa sota­rikokseksi ja uhkaksi rauhalle ja turvallisuudelle. Kansainvälinen rikosoikeus (International Criminal Court) oli puuttunut asiaan ”jo” 1998.

Olen todella iloinen tästä Nobel­-komitean valinnasta. On syytä toivoa, että palkinto lisää kansainvälisten päättäjien kiinnostusta myös siviilien ja erityi­sesti naisten asemaan sodissa. Toivottavasti tästä seuraa muutenkin naisten äänen kuuluminen paremmin maailmanpolitiikassa. Ei vain uhreina, vaan myös rauhanneuvottelijoina ja- konfliktien ratkaisijoina.

Suomalaisen nobelistimme Martti Ahtisaaren perustama Crisis Manage­ment Initiative (CMI) levitti alkusyksystä havahduttavaa videota ”maailman huonoimmasta vitsistä”: Mitä yhteistä on kuulakärkikynällä, vissypullolla, kierrelehtiöllä, keski­ikäisellä miehellä ja kukkakimpulla? Kaikki nämä päätyvät rauhan­neuvottelupöytään ennen kuin nainen! Pidetään huolta, että tämä on vitsi.

Kati Juva