Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

LSV:n ilmastohaaste: Heli Salmi

Share

LSV:n ilmastohaasteeseen vastaamassa LSV:n hallituksen jäsen Heli Salmi:

1. Mitä muutoksia ilmastonmuutos on aiheuttanut elämässäsi 20 viime vuoden aikana?

Rannikolla asuvana suomalaisena ei voi koskaan olla varma, onko jokin sääilmiö seurausta ilmastonmuutoksesta; kukaan ei kaiketi varmuudella tiedä, minkälaisia muutoksia Etelä-Suomen rannikolla ensimmäisenä odotettaisiin. Vaikutelmanani on, että talvet ovat lämpimämpiä ja vähälumisempia kuin ennen, kesäsäät taas arvaamattomampia. On silti mahdollista, että aika kultaa muistot, ja lapsuuden talvet jäivät mieleen lumisina ja kesät lämpiminä. Huomaan kuitenkin, että opettaessani omaa lastani hiihtämään ja luistelemaan ajaudun aina miettimään, oppivatko hänen lapsensa aikanaan tällaisia taitoja – onko Etelä-Suomessa enää lunta kuluvan vuosisadan puolivälissä?

Selvimmin ilmastonmuutos näkyy suomalaisen elämässä uutisvirtaa ja yhteiskunnan tapahtumia seuratessa. On kiistatonta, että sodat ja konfliktit ammentavat voimaansa muuttuvista sääoloista, lisääntyvästä kuivuudesta ja niiden aiheuttamista väestön massaliikkeistä. Me suomalaiset näemme varmasti jo ennen Helsingin lumettomia talvia väestön liikkumisen seuraukset omassa elämässämme. Konfliktien ratkaisemiseen eivät enää valtiomiesten ja -naisten väliset rajasopimukset riitä, vaan on kyettävä sopimaan myös siitä, kuinka me mahdumme kaikki asumaan vähenevässä elintilassamme.

Hyvänä muutoksena pidän sitä, että ilmastoasioista keskustellaan yhä enemmän ja yhä erilaisemmilla foorumeilla, eikä mene päivääkään, ettei ilmastopuheeseen jossakin törmäisi. Tosiasian tunnustaminen ja keskustelun syntyminen on ensimmäinen, joskaan ei riittävä askel ratkaisujen löytämiseen. Olen toiveikas.

2. Mitä olet tehnyt ja tulet tekemään ilmastonmuutoksen vuoksi?

Yritän vähentää kulutustani kaikilla sektoreilla, mutta helppoa se ei ole. Erityisen tarkka olen ollut siitä, että opettaisin samat asiat lapselleni. Toivottavasti hän ei ole traumatisoitunut, vaan löytänyt toimivia keinoja…

Asun tiiviissä kaupunkikeskustassa, jossa teen lähes kaikki matkat jalan, pyörällä tai julkisin kulkuneuvoin. En osta enkä tarjoile lihaa ja olen vähentänyt parhaani mukaan muunkin eläinperäisen proteiinin käyttöä; syön kuitenkin edelleen lihaa silloin, jos muita vaihtoehtoja ole. Perustelen tämän halulla välttää turhia ruokapöytäkonflikteja sekä sillä, että joustavuus ruokavaliossa on yleensä ekologista – kyse saattaa silti olla vain laiskuudesta. Yritän ostaa satokauden mukaisesti, vaikka usein onkin vaikea puntaroida, mikä ruokavalinta olisi ekologisin, puhumattakaan muista kysymyksistä, esimerkiksi tuotannon eettisyydestä.

Turhan tavaran ostamista vältän jo siksikin, että asunto on ahdas. Ystävien kanssa on sovittu, että lahjatavaroiden sijaan vietetään yhteisiä illallisia tai järjestetään lapsille reissuja lähikohteisiin. Silti paljon enemmän olisi tehtävissä. Olen aivan liian lyhytjänteinen saalistamaan kirpputoreilla – kun jotain pitää saada, se pitää saada ihan heti! Ja kyllä minäkin rakastan kauniita vaatteita, turhaa kosmetiikkaa, ja erityisesti omia kirjoja, joten erehdyksiä ja ylilyöntejä sattuu, kun päädyn ostoksille. Laihana lohtuna on enää se, että kierrätän kaiken, mitä en enää itse käytä –mikä ei tietenkään ole oikeutus ostaa tarpeetonta.

Ongelmani on matkustaminen. Rakastan yli kaiken matkustamista, ja lentämisestä luopuminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Vähentänyt olen, ja kotimaassa käytän aina junaa. Ulkomaille lähtiessä yritän suosia suoria lentoja ja valita kohteet mahdollisimman läheltä, ja yhdistää erilaisia matkoja. Hiilidioksidikompensaation lupaan tästä eteenpäin aina hoitaa – omaatuntoahan sillä kai lepytellään, mutta on silti parempi tehdä jotain kuin ei mitään.

3. Mitä yhteiskunnallisia muutoksia pitää mielestäsi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Väestönkasvun ja väestön liikkuvuuden roolin ymmärtäminen on nähdäkseni tärkeintä. On tunnustettava, että ilmastonmuutos johtaa suurten väestöjoukkojen liikkeeseen, ja tähän on alettava varautua niillä alueilla, johon muutto todennäköisesti kohdistuisi – esimerkiksi täällä Suomessa, jossa sopivasti onkin huoltosuhteessa ongelmia ja lääniä asua!

Kysymyksiä ei ratkaista valtioiden sisällä, joten viimeaikaiset suurvaltojen lipsumiset kansainvälisestä yhteistyöstä ovat huolestuttavia. Sitä enemmän meidän muiden on sitouduttava yhteiseen työhön ja luotettava siihen, että eksyneet lampaat palaavat vielä kotiin – ehkä porsaatkin, jos routa ajaa.

Yksittäisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyisivät, jos yksinkertaista ja vertailukelpoista tietoa kulutustottumusten ekologisista vaikutuksista olisi enemmän saatavilla. Esimerkiksi ruokakaupassa elintarvikkeet voisi pisteyttää hiilijalanjälkensä mukaan ja myös absoluuttinen jalanjälki voisi olla merkittynä. Jokainen voisi itse valita, lentääkö mieluummin lomalle kaukomaille vai syökö pihviä perjantaisin. Kassakuittiin voisi ruokakaupassa ja bensa-asemalla loppusumman lisäksi tulostua ostoksella aiheutetut hiilidioksidipäästöt ja ehdotus kompensaatiosta. Rajoituksia ja kieltojakin varmasti tarvitaan, mutta lopultahan kyse on kuitenkin yksilön omista valinnoista: millä tavalla kukin meistä haluaa (ekologisen) jalanjälkensä jättää.