LSV:n puheenjohtaja Kati Juva bloggaa lentoverosta osana LSV:n vuoden 2018 ilmastohaastetta!

“Ilmastonmuutos pelottaa ja ahdistaa. Tunnemme syyllisyyttä ja yritämme vähentää päästöjämme kierrättämällä, käyttämällä julkisia kulkuneuvoja ja vähentämällä kulutusta. Itsekin näen paljon vaivaa lajittelemalla kotona jätteet kahdeksaan eri kategoriaan, suosimalla raideliikennettä ja välttämällä lihansyöntiä.

Mutta matkustan kuitenkin lentokoneella useita kertoja vuodessa – joka lomamatkalle tai kongressiin. Yksi lomamatka voi tuottaa kolmanneksen kaikista vuoden aikana aiheuttamistani kasvihuonepäästöistäni. Energiansäästölamppuihin siirtyminen on lillukanvarsiin takertumista tähän verrattuna.

Jotain voi kuitenkin tehdä. Lentomatkoistaan voi oma-aloitteisesti maksaa päästökompensaatiota. GreenSeat (www.greenseat.nl) on hollantilainen yritys, joka tukee konkreettisia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tämän hetken hankkeita ovat mm. vähemmän puuta kuluttavien keittimien lisääminen Ugandassa, tuulivoiman tukeminen Intiassa ja biokaasun käyttö Tansaniassa.  Hankkeita seurataan säännöllisesti.

GreenSeatin nettisivuilla on yksinkertainen päästölaskuri, johon voit helposti kirjoittaa lentosi tiedot (lähtö- ja saapumiskentän, välilaskut ja matkustajien määrän) ja sivusto laskee automaattisesti matkan hiilidioksidipäästön. Ja ennen kaikkea hinnan tuolle päästölle ja yhden klikkauksen päässä mahdollisuuden maksaa tämä summa GreenSeatin projekteille.  Helppoa ja kätevää, ja yllättävä halpaa. Yhden hengen edestakainen matka Helsingistä Lontooseen tuottaa päästöjä vain 3.80€ edestä – tosin neljän hengen lomamatka Thaimaahan tekee jo 70€

Toki parasta olisi, jos lentämistä pystyisi oikeasti vähentämään. Kyllä tässä toki on vähän omantunnon puhtopesun makua.   Sitä paitsi lentolippujen hinnat ovat minusta kohtuuttoman halpoja, niihin voisi aivan hyvin lisätä automaattisesti tällaisen päästökompensaation.

Lentämistä vähentäviä keinoja voisivat olla videoneuvottelut ja kokoukset, raideliikenteen suosiminen (minä ainakin haluan sen Tallinna-tunnelin) ja yksinkertaisesti vähän vähempään eksotiikkaan tyytyminen.”

Kati Juva