Kuningas alkoholi, Jack Londonia lainatakseni, on taas puhuttanut suomalaisia, mediaa sekä etenkin päättäjiä. Välillä keskustelu on käynyt sellaisilla kierroksilla ja tasoilla, että ainakin minun on ollut vaikeuksia pysyä mukana. Samalla se on oiva osoitus siitä, miten yhteiskuntamme ajattelu ja perusvire on muuttunut.

Kerrataanpa muutamia perusasioita. Ensinnäkään alkoholi ei ole elintarvike kuten peruna, vaikka siitä on aikoinaan valmistettukin erästä ns. kansallisjuomaamme. Toisekseen lääketieteellisesti katsottuna pieninkään alkoholiannos ei koskaan ole täysin terveellistä, vaikka sitä sellaisena edelleen mainostetaankin. Vähäinenkin alkoholin käyttö yhdistettynä lievään ylipainoon kun voi johtaa pahimmillaan maksakirroosiin. Kolmanneksi alkoholin haitat niin yksilölle kuin yhteiskunnalle lisääntyvät kulutuksen kasvaessa, vaikka tätäkin tutkittua asiaa on voimakkaasti lobbauksessa kyseenalaistettu. Kaiken edellisen lisäksi Suomessa on noin 500-600.000 riskikäyttäjää, joiden alkoholin käytöstä koituu myös muita kuin terveyshaittoja: miesten tuottamista päihdehaitoista 78 % ja naisten 88 % aiheutuu muille kuin suurkuluttajille itselleen. Kaikkineen 1,7 miljoonaa suomalaista (55 % aikuisväestöstä) kärsii lähiomaistensa alkoholin käyttöön liittyvistä ongelmista. Suomessa on myös noin 65 000 – 70 000 lasta, joiden vähintään yhdellä vanhemmalla on päihdeongelma. Tämäkö on alkoholikulttuuri, jossa saatavuutta voi kuulemma ongelmitta lisätä? Ei minusta- tulevaisuudessa ehkäpä kiitos nuorten vähenevän alkoholikäytön.

Kiistatta voidaan siis todeta, että alkoholi ja sitä sisältävät juomat ovat tällä hetkellä vakavin yksittäinen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin uhkatekijä Suomessa. Alkoholi ja tupakka yhdessä aiheuttavat nykyisin suurimman osan terveyden eriarvoisuudesta eri väestöryhmien välillä. Siitä huolimatta alkoholilain uudistuksen niitäkin kohtia, mitkä lisäävät saatavuutta ja siten kulutusta halutaan viedä härkäpäisesti eteenpäin. Perusteluksi riittää ilmeisesti se, että kyseessä on jokaisen oma asia ja kyllä fiksu ihminen osaa alkoholia ongelmitta käyttää. Kuulen tässä yksilön ihmisoikeusretoriikassa kaikuja amerikkalaisesta asekeskustelusta: ase tappavat- ei ihmiset. Päätekö sama alkoholiin: se siis aiheuttaa haittoja- ei sen käyttäjät? Amerikassakin ummistetaan yhtä voimallisesti silmät aseiden haitoilta, kuten meilläkin nyt moni tuntuu alkoholin kanssa tekevän. Lieneekö meilläkin taustalla voimakas etujärjestöjen ja teollisuuden lobbaus ja mielikuvien muokkaus?

Alkoholilainsäädännön uudistuksen poliittinen umpikuja saatiin purettua antamalla kansanedustajille mahdollisuus äänestää osasta laista omatunnon mukaan. On vain pakko ihmetellä, miten kaikki tutkittu tieto ohitettiin ja päädyttiin tähän ratkaisuun poistamatta kiistanalaisia osia. Täytyy nyt toivoa, että kansanedustajien omatunto muistaa parisuhdeväkivallan uhrit, humalassa pahoinpidellyt ja tapetut, rikkoutuneet perheet ja lapset, alkoholiriippuvuudesta kärsivät ihmiset sekä merkittävät taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle. Muutoin tästä yhteiskunnasta häviää paljon inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tällöin välitämme toisistamme ja huolehdimme erityisesti heikommassa asemassa olevista – vaikka joutuisimme itse luopumaan osittain ”vapaudestamme” valita itse täysin sitä, miten alkoholimme ostamme.

Kaarlo Simojoki, va. toimitusjohtaja, johtava ylilääkäri, A-klinikka Oy