Keskustelu SOTE-uudistukseen liittyvästä juuri lausuntokierroksella olleesta valinnanvapauslakiluonnoksesta velloo kiivaana. Päällimmäiseksi käsityksekseni on muodostunut, että eri osapuolet puhuvat enemmän siitä, millaisena toivovat tai pelkäävät – katsantokannasta riippuen – tulevan valinnanvapauden toteutuvan kuin siitä, mitä se todellisuudessa on. Lakiluonnos ei nimittäin kerro sitä. Lakiluonnoksen rinnalla julkaistut virkamiesten kirjoittamat perustelut sisältävät suuren joukon epäilyjä ja varaumia, jotka toteutuessaan vaarantaisivat kaikki SOTE-uudistukselle asetetut tavoitteet: kansalaisten tasa-arvon palvelujen saatavuudessa, sosiaali- ja terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation ja kustannusten kasvun hillinnän.

Kaikkien alalla toimivien toivottiin lausuvan mielipiteensä lakiluonnoksesta maaliskuun loppuun mennessä ja hallitus on pääministerin suulla vakuuttanut, että lausunnot luetaan ja niihin suhtaudutaan vakavasti, otetaan jopa huomioon. Uskokoon ken tahtoo – varsinkin, jos päätöksiä on luvassa jo huhtikuun alussa.

LSV kiinnitti omassa lausunnossaan huomiota lukuisiin valinnanvapauslakiluonnoksen epäkohtiin.
Koko ajatus valinnanvapaudesta on ongelmallinen. Palvelujen valinta koskee lakiluonnoksen mukaan vain palveluntarjoajaa, lisäksi on epäilty, että monilla paikkakunnilla tarjoajiakin on vain yksi. Palvelujen sisältöön valitsija ei pääse vaikuttamaan, vaikka mielikuva valinnanvapaudesta toista saattaa luvatakin. Lisäksi ainakaan alkuvaiheessa ei ole olemassa luotettavia tietolähteitä ja työkaluja, joiden avulla ihmiset voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja palveluntarjoajistakaan.

Paljon on myös keskusteltu siitä, mitkä kaikki toiminnot kuuluvat valinnanvapauden piiriin – viime aikoina erityisesti neuvoloiden asema on puhuttanut. Tältä osin lakiteksti on keskeneräinen ja vaikeaselkoinen. Jo jako perus- ja erikoistasoon terveydenhuollossa on vanhanaikainen eikä aina mahdollista järkeviä hoitoketjuja, hoitopolkuja eikä työnjakoa erikoissairaanhoidon ja perustason välillä. Epäselvää on, kuka tai mikä taho maakunnassa määrittelee palvelukokonaisuudet ja palveluketjut? Hoitojen priorisoinnin paikkaa ja mekanismia ei ole kuvattu.

SOTE-kulujen hillintä on suunnitellun organisaation puitteissa kyseenalaista. Valinnanvapauden toteuttaminen vaikeuttaa maakunnan, sen liikelaitoksen ja yhtiöiden talousarvioiden laadintaa ja niiden toiminnan ennakoitavuutta. Ilman uudistuksen pilotointia on mahdotonta arvioida suunnitellun rahan ja resurssien riittävyyttä. Meneillään olevat kokeilut eivät tätä tietoa tuo, sillä jo nyt on tiedossa, että kokeilut ovat yksityisille osallistujille tappiollisia. Esitimme myös huolemme siitä, että yhtiömuotoiset niin julkiset kuin yksityisetkin sote-yritykset ovat demokraattisen valvonnan ulkopuolella ja monet tärkeätkin mittarit kuuluvat liikesalaisuuden piiriin.

Uudistuksen hinta on siis suuri kysymysmerkki. Sen suhteen lakiluonnos on sekava ja keskeneräinen ja sen perusteella on vaikea hahmottaa rahoituksen riittävyyttä. Kapitaatio-pohjainen maksu sisältää monia epävarmuustekijöitä. On varsin oletettavaa, että eri tuottajilla on eri määrät eri hintaisia potilaita tai asiakkaita. Riskinä on, että pääasiassa listautuneisiin henkilöihin perustuva rahoitus antaa toisille tuottajille liikaa ja toisille liian vähän rahaa. Mekanismi saattaa johtaa kalliitten henkilöiden lähettämiseen erikoistasolle ja heikentää perustason osaamisen vahvistamista. Jos koko sote-palveluihin varattu raha on etukäteen määritelty, mitä tapahtuu, jos se loppuu kesken budjettikauden. Palvelujen tuottajille ei voi maksaa ennakkomaksua. Koska henkilökunta ja muut kustannukset tarvitaan ennen palvelujen antamista, joutuvat tuottajat elämään lainarahalla tai aiemmilla tuotoillaan.

Kysymyksiä on siis enemmän kuin vastauksia. Olisiko aikalisän paikka? Ainakin uudistuksesta pitäisi järjestää huomattavasti nyt käynnistettyjä kokeiluja laajempi ja kattavampi pilotointi. Muutaman tuhannen potilaan kokeilut eivät tuo tarvittavaa tietoa valinnanvapauden vaikutuksista.

Merja Metsä-Heikkilä, LT
LSV:n varapuheenjohtaja