LSV:n varapuheenjohtajan Merja Metsä-Heikkilän puhe Laimi Leidenius – palkinnon jakotilaisuudessa.

“Kiitän sekä omasta että koko järjestömme puolesta Duodecim –seuraa tästä palkinnosta, jota todella arvostamme. Palkinnon myöntämisperusteiden mukaisesti uskon vakaasti Lääkärin sosiaalinen vastuu –järjestön ” rohkeana edelläkävijänä edistäneen seuran tavoitteita, lisänneen työllään yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta sekä tasoittaneen tietä seuraajille”.

LSV perustettiin  35 vuotta sitten, kylmän sodan viimeisinä vuosina osaksi kansainvälistä lääkäreiden ja terveydenhuollon henkilöstön sodan, erityisesti ydinsodan vastaista liikettä.

Hyvin pian alettiin myös suunnitella erilaisia terveyteen liittyviä kehitysyhteistyöprojekteja ja ne ovat edelleen merkittävä osa järjestömme toimintaa. Periaatteenamme on ollut paikallisiin toimijoihin nojaava kansanterveysmallien luominen ja kehittäminen, esimerkkinä tästä vaikkapa tuberkuloosin torjuntatyö Somaliassa. Myös kotimaassa olemme vastanneet globalisoituvan maailman haasteisiin. Vaikka Global Clinicit ovatkin itsenäisiä löyhiä vapaaehtoisten työpanokseen  pohjaavia toimijoita, Helsingin Paperittomien Klinikka toimii osittain LSV:n siipien suojissa ja tuella.

Myös lääketieteen ja terveydenhuollon monet kysymykset nähtiin tärkeinä haasteina ja LSV:llä onkin ollut lähes perustamisestaan saakka edustus Duodecimin valtuuskunnassa. Esityslistallamme ovat olleet niin  hoitosuositukset, terveyskeskuslääkärin työn sisältö, terveydenhuollon organisaatioon liittyvät kysymykset kuin monet rationaalisen lääkehoidon kysymyksetkin.

35 vuodessa maailma on muuttunut rajusti. Lääketieteessä on saavutettu suuria edistysaskeleita. Monista tappavista taudeista on tullut kroonisia sairauksia, hoitokäytännöt ovat muuttuneet ja hoidot kehittyneet ja monimutkaistuneet. Tuntuu, että kehitykselle asettaa rajoja enää vain raha ja resurssit.

Maailman tilanne näyttää kuitenkin monin tavoin synkemmältä ja epävarmemmalta kuin koskaan elinaikanamme.

Jos ydinsodan uhka onkin siirtynyt taka-alalle, levottomuudet ja terrorismi ajavat  ihmisiä pakoon kodeistaan ja kotimaistaan. On myös ennustettu, että jos ilmastonmuutos etenee nykyisellään, osasta nyt asutetuista maapallon alueista tulee asuinkelvottomia. Ihmisten vaellus sekä pakoon että parempien elämän edellytysten perään ei siis ole vähenemässä.

Globaalin talouden haasteet näkyvät erityisesti nuorten elämässä. Koulutuksesta leikataan ja tänä päivinä jo kaksi kolmasosaa uusista työsuhteista solmitaan  osa- tai määräaikaisiksi. Täystyöllisyys tulee tuskin enää toteutumaan vaan osa työikäisestä väestöstä ei tule koskaan työllistymään ainakaan vakituiseen palkkatyöhön. Syrjäytyminen ja osattomaksi jääminen ovat myös terveysriskejä ja haastavat hyvinvointiyhteiskuntamme.

Suomessa on menossa työuramme ajan suurin terveydenhuollon uudistus. Tällä hetkellä meillä on vielä melko vähän konkretiaa siitä, mitä uudistus lopulta  tulee tarkoittamaan perusterveydenhuollon työntekijöille saati potilaille. Toteutuuko tasa-arvo, integroituvatko perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tai terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, toteutuvatko tavoitellut säästöt? Suuria kysymyksiä.

Elämme monella tavalla erityisessä ajassa. Vaihtoehtoinen todellisuus on todellisuutta lääketieteessäkin. Se näkyy mm rokotevastaisuudessa, ravitsemuskiistoissa ja niin edelleen. Tarvitsemme keskustelua, tarvitsemme tutkittua tietoa ja erityisesti tarvitsisimme tietoa siitä, kuinka jalkauttaa tämä tieto väestön keskuuteen. Olemme historiallisen suurten haasteiden edessä.

Siksi haluaisinkin katsoa tulevaisuuteen. Arkkiatrimme Risto Pelkonen ehdotti tammikuussa lääkäreiden ajatuspajan perustamista. Arkkiatri kirjoitti

”Kun maailma muuttuu kaikilla elämän alueilla nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, ottakaamme ajasta vaarin. Siksi kysyn, eikö lääkärien pitäisi rakentaa tutkimukseen ja tietoon, luovaan ajatteluun ja vapaaseen dialogiin pohjautuva oman alamme ajatuspaja. Se keräisi tutkittua tietoa, laatisi analyysejä ja synteesejä, etsisi heikkouksia ja loisi vahvuuksia. Pajassa taottaisiin tulevaisuutta vaalikausien yli ja pidettäisiin poliittinen päätöksentekijä hereillä. Se olisi lääkärikunnan syntymäpäivälahja ja palvelulupaus satavuotiaalle Suomelle.”

Tähän lausumaan on helppo yhtyä. Heitänkin pallon nyt, Duodecim-seuralle ja Lääkäriliitolle. Alkakaamme selvittää Think tankin perustamista, miettiä sen tehtäviä ja asettaa tavoitteita. Tehtävä on suuri, mutta näen sen erittäin tarpeellisena.”