Miksi maailman paras perusterveydenhuoltojärjestelmä ei toimi?
Kun opiskelin lääkäriksi 1970-luvulla Kuopiossa, meille opetettiin, että terveyskeskusjärjestelmä on hyvä, jopa maailman paras. Ja niin kai se olikin.
Mikä romutti hyvän järjestelmän?
Perusterveydenhuoltomme perustui lähelle potilaita vietyihin palveluihin, terveyskeskuksiin. Tasakattoisia, matalia, maanrajassa kyyhöttäviä terveyskeskusrakennuksia nousi kirkonkyliin. Monille kuntalaisille rakennukset olivat terveyskeskus – ei palvelujärjestelmä. Ja kuntapäättäjät rakastuivat seiniin – ei palveluun.
Mutta palvelut olivat lähellä. Terveyskeskuksissa oli laboratorio, röntgen, neuvolat, vuodeosasto, jossakin vielä leikattiin ja synnytettiinkin. Ihmiset hoituivat lähellä ja sairaalaan lähettämisen tarvetta oli vähän nykyiseen verrattuna. Teknologialtaan sairaalat eivät paljoakaan poikenneet hyvin toimivista terveyskeskuksista.
Sen jälkeen terveydenhuollon teknologiat ovat kehittyneet. Tehohoito, vaativa kirurgia (ohitusleikkaukset, tekonivelkirurgia yms.), tähystykset, kuvantamisessa ensin ultraääni, sitten tietokonekuvantaminen ja magneetti, neurofysiologiset tutkimukset jne. Teknologinen hajurako perustason ja erikoissairaanhoidon välillä kasvoi. Teknologian kehityksen seurauksena kustannukset kasvoivat ennen kaikkea erikoissairaanhoidossa – ja aivan perustellusti.
Perusterveydenhuollossa – terveyskeskuksissa muutokset olivat vähäisiä. Mutta muuttuneen tilanteen takia seuraukset olivat mittavia. Rakenne oli sama, mutta maailma ympärillä oli muuttunut.
Näkemykseni mukaan perusterveydenhuoltomme ongelmien suurin syy on siis teknologinen kehitys – tai pikemminkin että teknologisen kehityksen aiheuttamaan paineeseen ei ole reagoitu. Muutosvelka on niin suuri, että tarvitaan iso remontti – sote-uudistus.
Perusterveydenhuollon ongelmiin voidaan toki nimetä muitakin tekijöitä, mutta mielestäni nämä ovat pikemminkin kärjistäviä johdannaisia juurisyystä. Näitä ovat esimerkiksi: 1990-luvun laman leikkaukset, monikanavainen palvelurakenne, osaoptimointi mm. matkakustannuksilla, lääkärin työn virkamiesmäisyys terveyskeskuksissa, tehoton, monisiiloinen hallinto jne.
Jos juurisyy on teknologiseen kehitykseen reagoimattomuudessa, on syytä kysyä, miten pitäisi reagoida. Mitä sote-uudistuksessa tulisi huomioida? Siitä tuonnempana.
Mutta sitä ennen – haastan Sinut lukijana reagoimaan tähän kysymykseen. Esitä näkemyksesi: markku.seuri@fimnet.fi.
Kirjoittaja on työterveyshuollon erikoislääkäri ja työterveyshuollosta vastaava lääkäri, joka toimii Seppälääkärit Oy:ssä Jyväskylässä.