Arkkiatri Risto Pelkonen antoi kesällä lääkärin työtä ja vihapuhetta käsittelevän haastattelun LSV-tiedotteelle. Julkaisemme tekstin joulun kunniaksi editoituna uudelleen arkkiatrin luvalla.

“Lääkärin ammatin valinta on kannanotto oikeudenmukaisuuden puolesta syrjäytymistä vastaan, rauhan puolesta väkivaltaa vastaan, totuuden puolesta epätotta vastaan.  Aina kun laiminlyömme yhden vähäisimmistä, laiminlyömme oman inhimillisyytemme. Mielessäni on se suurenmoinen laupeuden työ, mitä Lääkärit ilman rajoja -yhteisö on  ehnyt eri puolilla maailmaa. Samanlaista laupeuden työtä tekee ja on tehnyt moni suomalainen  lääkäri kriisinhallintatehtävissä ja kehittyvissä maissa. Nyt myös paperittomien parissa omassa maassa.

Valassaan lääkäri lupaa palvella lähimmäisiä ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Ihmisyyden kunnioittaminen tarkoittaa sitä, että jokaista on kohdeltava ainutlaatuisena persoonana, elämän kunnioittaminen sitä, että kaikella elämällä on moraalista arvoa. Vihan, vihapuheiden ja syrjimisen luoma ilmapiiri uhkaa vakavalla tavalla lääkärin työn humanistista  perustaa.  

Kun väki vaeltaa suurina joukkoina etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, maapallo kutistuu ja  erilaiset kulttuurit sekoittuvat keskenään. Tämän vaelluksen  seurauksena lääkäri kohtaa entistä useammin apua hakevia kansalaisia  oman kulttuuripiirimme ulkopuolelta. Jokainen heistä kohdataan kumppanina eikä vain olosuhteena riippumatta maahaan muuttamisen tavasta ja syystä. Myös paperiton kulkija. Ihmisarvoa loukkaavan ilmapiirin tihentyminen on kaikkien yhteinen huoli.

Vihapuhe on hyvinvointitekijä

Kielteinen maailmankuva, aggressiot ja kateus, eriarvoisuus ja syrjäytyminen  huonontavat elämän laatua ja lyhentävät elämää. Viha ja vihapuheet uhkaavat siten sekä vihaajan että vihan kohteen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Vihan ilmapiirissä kenelläkään ei ole hyvä olla.

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada hoitoa terveyttä uhkaavissa tiloissa.  Oikeus hoitoon perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, kansalliseen lainsäädäntöön ja hoitoetiikan periaatteisiin.  Lähtökohtana on ihmisyyden ja elämän kunnioitus, Matteuksen evankeliumin auttamisen eetos  ja lähimmäisen rakkaus.

On selvästi sanottava, että nämä oikeudet koskevat kaikkia kansalaisia, kantaväestöä ja maahanmuuttajia, myös niitä paperittomia kanssakulkijoita, jotka sinnittelevät hengissä pysymiseksi viranomaisilta piilossa, asuvat ties missä, ovat jossain joukossamme, mutta eivät kuulu joukkoomme.

Julkisessa terveydenhuollossa paperiton on sellainen kulkija, jolla ei ole oikeutta käyttää julkisia terveyspalveluita asiakasmaksulain mukaisesti. Oikeutta ihmisyyteen ei kuitenkaan kukaan voi toiselta ottaa. Ihmisyydellä on itseisarvo ja ihmistä on kohdeltava päämääränä eikä  välineenä. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Näin kirjoitettiin YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen 65 vuotta sitten.

Yhden oikeudet velvoittavat toimimaan niin, että yhteisesti sovitut oikeudet toteutuvat. Velvoitteet voivat olla lakisääteisiä, yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaisia tai pelkästään moraalisia. Lain mukaan jokaisella Suomessa oleskelevalla ihmisellä on oikeus kiireelliseen hoitoon. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan sellaista hoitoa, jonka antamatta jättäminen pahentaisi sairauden kulkua tai vamman vaikeutumista. Tämän lainkohdan ongelmana on, ettei siinä  määritellä, mitkä tilat kuuluvat kiireellisen hoidon piiriin.  Laista ei käy ilmi, mikä hoito on välttämätöntä vaan ainoastaan mikä on kiireellistä. Ne eivät ole sama asia. Lääkärillä on siten suuri harkintavalta päättää mikä on kiireellistä, ja mikä siihen verrattavissa olevaa  välttämätöntä.  

Suurta huolta on herättänyt  asiantuntijoiden laatiman  uuden tartuntalakiesityksen  maahanmuuttokielteinen käsittely eduskunnassa.  Sen tavoitteena on rajoittaa tartuntatautien ehkäisytoimet vain niihin kansalaisiin, joilla on kotipaikkaoikeus. Tämä vaarantaa vakavalla tavalla varhaiset toimet tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi   sekä tehokkaan ensihoidon. Samalla vaarannetaan koko väestön terveys.

Lääkärin vastuu ei rajoitu sairaanhoitoon

Parantajana  lääkärin tehtävänä on jouduttaa sairaan paranemista, vähentää kärsimyksiä ja auttaa ja tukea sairasta. Se ei  riitä. Vielä tarvitaan sosiaalista vastuuta ja herkkäkuuloisuutta. Lääkärillä on tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ymmärrystä ihmisen käyttäytymisestä ja ainutlaatuisen arvokasta tietoa elämän arjesta, jota kertyy potilaiden tarinoiden kautta. Lääkärikunnan tulisi käyttää tätä ymmärrystä ja tietoaarretta yhteiseksi hyväksi osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun ja osoittamalla tie  sellaiselle sosiaalisesti oikeudenmukaiselle ja inhimilliselle maailmalle, jossa jokaisella kanssakulkijalla on hyvän elämän mahdollisuus. Kaikki ihmiset ovat samanarvoiset.  

Sen jälkeen kun vuoden 1918 sisällis-vapaussota oli käyty Suomessa ja siihen liittyvä likapyykki pesty, keskinäistä vihaa ei ole pidetty. 1939-1945 sotien aikana vihattiin vihollista. Ennen sotia pyrkivät äärioikeistolaiset valtaan ja sotien jälkeen vasemmistososialistit, mutta vihasta ei silloinkaan  ollut kysymys,  vaan vallasta. Näistä selvittiin viisaiden johtajien ansiosta. Viha ja vihapuheet ovat uutta  Suomessa.

Lääkärit ovat tehneet lääkärin työtä sairaiden parissa eikä ammattikuntana ole osallistunut poliittiseen toimintaan.  Lääkärin sosiaalinen vastuu– yhdistyksen  toiminta on velvoittava esimerkki koko ammattikunnalle.”

Tämä teksti on julkaistu alunperin haastatteluna LSV-tiedotteessa numero 3/ 2016.