Mitä hyvää (1) näet nyt kaavaillussa SOTE-uudistuksessa, entä mikä huolestuttaa (2)?

Vastaajana Markku Seuri, työterveyshuollon erikoislääkäri, työterveyshuollosta vastaava lääkäri, Seppälääkärit Jyväskylä.

 

1  Nykyinen terveydenhuollon tuottamisen tapa kaipaa uudistamista, sillä sen perusrakenne ei vastaa nykyistä terveydentuottamisen teknologista tasoa. Näen ongelman siis teknologisten mahdollisuuksien ja hallinnon rakenteen ristiriitana. Teknologia mahdollistaa sen, että ainakin osasta potilaita tulee aktiivisia oman terveytensä hallitsijoita. Nykyinen rakenne ei mahdollista valmentavan otteen optimaalista käyttöä.

Teknologia mahdollistaisi potilaiden yksilöllisten tarpeiden tunnistamisen ja sen perusteella hoidon ohjaamisen. Nyt tuotetaan samaa tuotetta kaikille ja kuvitellaan sen edustavan tasa-arvoa. Tasa-arvoa olisi kuitenkin tarpeen mukainen tuottaminen. Esimerkiksi verenpaineen tai diabeteksen hoitamiseksi jotkut tarvitsevat enemmän ohjaamista, enemmän seuraamista, terveydenhuollosta käsin aktiivista yhteydenpitoa. Jos halutaan hyviä hoitotuloksia väestötasolla, on hyväksyttävä, että toisia on hoidettava enemmän.

Terveyskeskus on rakenteena liian raskas varustelultaan, seiniltään, sisällöltään ja kustannuksiltaan. Määritelmän mukaisesti perusterveydenhuolto on se osa terveydenhuoltoa, johon potilas hakeutuu itse, kun hänellä on terveysongelma. Tämä ei ikinä häviä – se mikä häviää, on rakenne. Kun poliitikot puhuvat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhodon yhtymisestä, he tarkoittavat nykyisen terveyskeskusrakenteen poistumista. Perusterveydenhuolto (ensikontakti) tulee suurelta osin siirtymään sähköiseen muotoon ja siihen nykyinen rakenne taipuu huonosti.

Erikoissairaanhoidon tuottaminen on myös joiltakin osin aivan liian raskasta. Monilla erikoisaloilla saavutettaisiin jo nyt huomattavia säästöjä, hoidon laadun paranemista ja joustavampaa toimintaa, jos julkinen tuottaja olisi valmis yhteistyöhön ammatinharjoittajalääkäreiden kanssa. Esimerkiksi monilla erikoisaloilla poliklinikkakäynneissä on niin paljon vyörytettyjä kustannuksia, että kuntien kannattaisi ostaa ne jo nyt muualta kuin omasta (tehottomasta) keskussairaalastaan.

Lääkärin professio on jostain minulle käsittämättömästä syystä joka tapauksessa vapaa ammatti. Näin on suurimmassa osassa maailmaa ja siellä on paljon järjestelmiä, jotka tästä vapaan ammatin näkökulmasta toimivat hyvin. Terveyskeskukset olivat yritys hoitaa perusterveydenhuoltoa virkamiesvoimalla. On ehkä aika tunnustaa, että se ei toiminut, vaikka koulutus edelleenkin tähtää kaikella voimalla virkamiesten – ei vapaan ammatin harjoittajien – tuottamiseen.

Eli hyvää on, että uudistusta ajamalla on hyväksytty se tosiasia, että enää ei paikkaamalla saada parempaa – tarvitaan perusteellinen uudistus.

 

2. Näkevätkö kaikki poliittiset tahot uudistuksen tarpeen ja ovatko ne halukkaita viemään sitä eteenpäin siinä muodossa kuin on esitetty? Vaikuttaa siltä että ei. Tästä taas voi olla seurauksena, että seuraava hallitus – suomalaiseen tapaan – repii kaiken suunnitellun ja valmistellun silpuksi ja aloittaa alusta, eikä mitään hallinnollista uudistusta tule.

Jos julkinen valta ei pysty sote-uudistusta toteuttamaan, se ei tarkoita, ettei uudistusta tule. Koska näen koko ongelman teknologisen derminismin näkökulmasta (teknologian ja tuottamisrakenteen ristiriitana), tämä ristiriita on niin suuri, että se murtaa muotonsa läpi joka tapauksessa.

Itseasiassa sote-uudistus on jo käynnissä huimaa vauhtia! Kokonaisia terveyskeskuksia ulkoistetaan ja yksityistetään. Pohjois-Pirkanmaalla on pienen keskussairaalan verran ulkoistettuja kuntia, Jämsässä ja Ähtärissä on entisiä kunnallisia sairaaloita, jotka on ulkoistettu yrityksille ja ne tuottavat (tehokkaasti!) palveluja, jotka julkinen sektori kustantaa.

Eli jos ja kun valtasuhteet muuttuvat seuraavissa vaaleissa, on vaarana, että tehdyt uudistukset revitään ja hallitsematon sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen jatkuu – mutta onko sekään loppujen lopuksi hyvää vai huonoa. En osaa sanoa.

Edellä olevasta seuraa toinen huolestutava asia: kyse on niin suuresta uudistuksesta, että sen valmistelu tulisi tehdä parlamentaarisesti – sillä tavoin vältyttäisiin tuolta Suomen politiikalle niin tyypilliseltä suurten ratkaisujen tekemättömyydeltä.

Sote-uudistuksen valmistelu on tehty hyvin hallintokeskeisesti. Siitä konkreettisesta toiminnallisesta hyödystä, mitä järjestelmän muutoksella voitaisiin saada aikaan, ei ole puhuttu. Syyksi näen tähän paitsi osaamattomuuden myös sen, että uusien toiminnallisuuksien korostaminen johtaisi nykyisen toimintatavan kritiikkiin. Uusina toiminnallisuuksina näen seuraavia seikkoja: sähköisten palveluiden laaja käyttö, potilaiden segmentointi, proaktiivisuuden liisääminen tietyissä segmenteissä, julkisten ja yksityisten palveluiden joustava käyttö (josta on puhuttu, mutta joka on jäänyt epäkonkreettiseksi), julkisten ja yksityisten tuotantosiilojen purkaminen ja verkottuneen toimintatavan tukeminen, perusterveydenhuollossa perheen (tai kotitalouden) muodostaminen perusyksiköksi (ei työpaikka kuten nykyisin), laadun palkitseminen ja laadun tekeminen läpinäkyväksi. Laadun läpinäkyväksi tekeminen on edellytys sille, että valinnanvapaus toimii. Valitsijan on pystyttävä tekemään rationaalisia päätöksiä – valitsija on voimannutettava.