Lääkärin sosiaalinen vastuu ry yhtyy jo useiden järjestöjen esittämään huoleen perheenyhdistämisen tiukennuksista. Esityksessä perheenyhdistämisen toimeentuloedellytystä sovellettaisiin myös kansainvälistä suojelua saaviin, jos perheenyhdistämistä ei haeta kolmen kuukauden sisällä turvapaikkapäätöksen saamisesta. Useat eri tahot ovat arvioineet kolmen kuukauden hakuajan käytännössä liian lyhyeksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimukseen (60/1991) on kirjattu, ettei lasta tule erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti (artikla 9), ellei sen ole erikseen arvioitu olevan lapsen edun mukaista. Lasten oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti perheiden jälleenyhdistämiseen liittyvät hakemukset on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti (artikla 10).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2016 julkaisemassa Primääriperheestä erossaolo on yhteydessä somalialais- ja kurditaustaisten maahanmuuttaja-aikuisten hyvinvointiin ja kotoutumiseen Suomessa -artikkelissa viitataan useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan ilman perhettään maahan muuttaneet kärsivät useammin psyykkisistä häiriöistä ja kotoutuvat huonommin perheestä eroamisen vuoksi. Tutkimusten mukaan lisääntyneen psyykkisen ja somaattisen oireilun on osoitettu liittyvän erityisesti huoleen kotimaahan jääneestä perheestä, ja erossaolon on arvioitu voivan aiheuttaa trauman kaltaisen kokemuksen jatkumista uudessa maassa. Perheestä erossaolon ja perheenyhdistämiseen liittyvien vaikeuksien aiheuttama huoli perheenjäsenistä on artikkelissa viitatun tutkimuksen mukaan todettu olevan tärkein pakolaisten kotoutumista vaikeuttava tekijä, joka näkyy lisääntyneinä työllistymisvaikeuksina sekä ongelmina koulutukseen osallistumisessa. THL:n oma tutkimus on yhteneväinen aiempien tutkimusten kanssa. Tutkimuksessa todettiin erityisesti kurditaustaisten maahanmuuttajien eron lapsuuden perheestään vaikuttavan maahanmuuttajan hyvinvointiin. Yhteys maahanmuuttajien kotoutumiseen ja lapsuuden perheestä erossa oloon näkyi tutkittujen kurdi- ja somalialaistaustaisten kotoutumisessa kun mittarina olivat yksinäisyys, kielitaito ja työttömyys.

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvun yhteydessä on alusta asti puheissa painotettu onnistuneen kotoutumisen merkitystä, niin humaanilta, yksilöiden terveyden ja hyvinvoinnin, kuin myös yhteiskunnan turvallisuuden kannalta. Nyt esitetyt lakiuudistukset vaikeuttaisivat kuitenkin tutkitusti tärkeää pakolaisten kotouttamisen muotoa, perheen yhdistämistä.

Perheestään erossa olevan pakolaisen voidaan olettaa maksavan yhteiskunnallemme huomattavasti enemmän lisääntyneen psyykkisen avuntarpeen, hitaamman kielenoppimisen ja työkyvyttömyyden vuoksi.

Perheenyhdistämisen estäminen näyttäytyykin epäinhimillisyyden lisäksi myös monilta muilta osin harkitsemattomana.

Julkisessa keskustelussa ovat niin poliitikot kuin viranomaiset kyseenalaistaneet turvapaikanhakijan oikeuden saada lapsia. Naisen fertiili-ikä ei ole loputon, eivätkä lapset synny usein ensi yrittämällä. Turvapaikanhakuprosessit voivat kestää vuosia. On kohtuutonta vaatia pidättäytymistä lapsensaannista, kun rinnalla on ihminen, jonka kanssa perheen haluaa perustaa. Viranomaisten sekaantumista ihmisten lisääntymisoikeuteen ei pidetä sivistysvaltiolle soveliaana toimintana.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, onko pakolaisella oikeus pakolais-statukseen, jos hän käy joskus päätöksen saatuaan kotimaassaan. Tutkimusten mukaan oleskeluluvan saaneet kokevat suurta huolta ja syyllisyyttä perheen jättämisestä kotimaahansa. Monien pakolaisten lähtömaissa perhekäsitys on laajempi, jopa merkityksellisempi kuin Suomessa. Lääkärin vastaanotollani pakolaisena tulleiden kanssa keskustellessani olen usein kuullut kotimaassa vierailun syyn olevan perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema. Kotimaassaan vierailleiden pakolaisten avuntarve arvioidaan tarvittaessa uudelleen. Siten on kohtuutonta kyseenalaistaa pakolaisen pitkäaikainen turvattomuus asua maassa, jossa hän päättää vierailla lyhyen aikaa mahdollisesti erityistä tarkoitusta varten.

Toivomme tänään päättäjiltä Lastenoikeuksien yleissopimuksen mukaista, ihmisarvoa kunnioittavaa ja harkittua päätöksentekoa.

Emma Lommi, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry