Merja Metsä-Heikkilä

9.6. 2016

Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon rahat tulevat monesta lähteestä. Rahoittajia ovat kunnat ja valtio, kansalaiset verojen, vakuutus- sekä asiakasmaksujen välityksellä, työnantajat sekä yksityiset vakuutusyhtiöt.

Sote-uudistuksen yksi päämäärä on säästöjen lisäksi rahoituksen yksinkertaistaminen. Konkreettisimmin tämä näkyy kansalaisille muun muassa yksityisten lääkärikäyntien ja tutkimusten Kela-korvausten poistamisena. Tämä on herättänyt kansalaisten keskuudessa vilkkaan keskustelun, josta ei ole puuttunut väärinkäsityksiä. Matkakorvausten ja lääkehoidon korvausten järjestäminen on vielä selvittämättä.

Mitä vikaa Kela-korvauksissa?

Kela on korvannut asiakasmaksun palautuksena pienen osan yksityisistä terveydenhuoltopalveluista kuten lääkärinpalkkioista ja laboratorio- ja muista tutkimuksista. Esimerkiksi lääkärikäynnin korvaus on vuosien saatossa kutistunut niin, että se vastaa suuruudeltaan käytännössä enää suunnilleen yksityisen lääkäriaseman perimää toimistomaksua.

Vaikka korvaus yksittäiselle potilaalle on pieni, yksityisten lääkärikäyntien volyymi on niin suuri, että rahasummalla on merkitystä kansantaloudelle. Maksaja – tässä tapauksessa Kela – ei myöskään juuri mitenkään pääse valvomaan, miten tuo rahasumma käytetään. Asiakas on vapaa hakeutumaan esimerkiksi erikoislääkärille, vaikka vaiva hoituisi yleislääkärinkin vastaanotolla ja lisäksi yksityislääkäri voi määrätä tutkimuksia, joiden välttämättömyyttä kukaan ei voi valvoa. Potilas kokee olevansa ”maksava asiakas” ja siten oikeutettu toivomiinsa tutkimuksiin.

Yksityisen terveydenhuollon maksut ovat tasaisesti nousseet viime vuosina. Yhden laboratoriotutkimuksen hinta potilaalle yksityisen lääkärikeskuksen laboratoriossa voi olla jopa viisinkertainen vaikkapa julkisen sairaalan vastaavan kokeen kuntalaskutushintaan verrattuna. Jos erikoislääkärin käyntipalkkio on 80 euroa ja lääkärikeskuksen toimistomaksu 15 euroa, on selvää, että yksityiset palvelut eivät juuri ole vähävaraisten käytettävissä kuin poikkeustapauksissa.

Tarvitaan palvelulupauksen selkeyttämistä

Mats Brommelsin johtama sote-uudistusta pohtinut työryhmä esittää monikanavarahoituksen purkamista, joskin tapa, jolla millä Kelan jakamat etuudet mahdollisesti integroidaan muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jää epäselväksi. Lakisääteisen työterveyshuollon – johon sairaanhoito ei sisälly – työryhmä jättäisi rahoituksen osalta ennalleen mutta huomauttaa, että työterveyshuollon toimintaa tulisi palauttaa enemmän ennaltaehkäiseväksi.

Monikanavarahoituksen purkaminen on askel kansalaisten tasa-arvon suuntaan ja siten kannatettavaa. Asiaan liittyy kuitenkin monia kysymyksiä ja ratkaisua vaativia kohtia. Tähän saakka julkinen terveydenhuolto on tarjonnut yleislääkärin palvelut terveyskeskuksissa ja erikoislääkärin palvelut pääosin sairaaloissa. Niinpä perusterveydenhuollosta erikoislääkärin konsultaatioon pääsy on ollut lähetekäytännön ja jonojen vuoksi hidasta ja byrokraattista. Perusterveydenhuollossa ei ole juuri ollut tarjolla erikoislääkäreiden palveluja, mutta yksityiset lääkärikeskukset sen sijaan tarjoavat laajasti lähes kaikkien erikoisalojen vastaanottoja.

Avoterveydenhuollon lääkärikäynneistä jo kolmasosa toteutetaan yksityisesti. Joukossa on runsaasti käyntejä, joita ei voi pitää terveyden ylläpitämisen tai edistämisen kannalta välttämättöminä tai edes tarpeellisina, mutta kaikkien tarpeellisten käyntien yhtäkkinen siirtäminen julkisiksi palveluiksi ei ole realistista.

Terveydenhuollon osalta sote-uudistus edellyttää tarkkaa pohdintaa siitä, mitä palveluja kansalaisille tuotetaan julkisin varoin, toisin sanoen palvelulupauksen selkiinnyttämistä. Yksityisten erikoislääkäripalvelujen käyttö on myös yleistä ja uudistuksen yhteydessä olisikin viisasta pohtia, voisiko joidenkin keskeisten erikoisalojen palveluja tarjota myös julkisessa perusterveydenhuollossa konsultaatiopalveluina. Mikäli tähän päädytään, joudutaan pohtimaan, palkataanko terveyskeskuksiin esimerkiksi osa-aikaisia erikoislääkäreitä vai toteutetaanko palvelu maksusitoumuksella.

Täysin yksityisetkään palvelut eivät katoa

Yksityinen sektori ei häviä Kela-korvausten lakattuakaan. Osa potilaista tulee käyttämään edelleen yksityisia palveluja ja maksaa sen omasta pussistaan. Maksukykyisille se ei ole ongelma ja ero entiseen Kela-korvattuun hintaan on melko pieni. Myös sairauskuluvakuutukset tulevat lisääntymään, tämä on nähty jo lasten kohdalla. Terveydenhuollon epätasa-arvo ei siis katoa sote-uudistuksen myötä. Perusterveydenhuollon resurssiongelmat ovat ruokkineet vuosikausia yksityisen terveydenhuollon kasvua ja opettaneet kansalaiset käyttämään näitä palveluja. Välttämätöntä kuitenkin on, että uudistus takaa kaikille kansalaisille julkiset, riittävät, laadukkaat ja helposti saavutettavat avoterveydenhuollon palvelut kohtuukustannuksin. Aika näyttää, miten tämä toteutuu.

Kirjoittaja on LT, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri sekä LSV:n varapuheenjohtaja.