Elina Hemminki 20.11.2015

Valinnanvapaudella sosiaali- ja terveyspalveluissa tarkoitetaan monia erilaisia asioita. Tässä kirjoituksessa tarkoitan sitä, miten ihmiset sen usein ymmärtävät: vapaus itse valita lääkäri tai hoitopiste yhteiskunnan maksamana (”raha seuraa potilasta”). Oletettujen hyötyjen lisäksi valinnan vapaudella on haittoja, joita ohessa lyhyesti käsittelen terveydenhuollon osalta.

Voimavarojen jako. Yksittäisellä potilaalla ei tulisi olla oikeutta päättää yhteiskunnan voimavarojen varaamisesta itselleen muiden potilaiden kustannuksella. Terveydenhuollossa pitää päättää, miten voimavarat suunnataan: painotetaanko mielenterveysongelmia, vanhusten pitkäaikaishoitoa, diabeteksen ehkäisyä, kaihikirurgiaa, flunssan hoitoa vai jotain muuta. Miten vältetään vähemmän tärkeät hoidot tai ne, joilla on huono kustannus-vaikuttavuus. Päivystystoimintaa ja ensihoitoa ei voi ylläpitää irrallisina. Myös ehkäisevät terveyspalvelut istuvat huonosti valinnanvapaus-malliin. Jos rahat seuraavat yksittäisten potilaiden valintoja, painotus muuttuu hoitoon hakeutuvien koettujen tarpeiden mukaiseksi eikä koko väestön terveystarpeiden mukaiseksi. Myös lääkäreiden hoitopäätökset voivat muuttua työnantajan tai omaa rahallista etua tukevaksi.

Investoinnit ja suunnitelmat. Investoinnit fyysiseen hoitoympäristöön ja ammattilaisten koulutukseen ja rekrytointiin vaativat pitkäaikaista suunnitelmallisuutta. Ne eivät voi vaihdella sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita oli viime kuussa. Jotta olisi kilpailua, pitää olla ylitarjontaa myös kiinteistöjen ja laitteistojen osalta. Tämä lisää kustannuksia. Suomen terveydenhuollon vahvuuksia ovat olleet alueellinen vastuu ja hoidon porrastus. Ne edellyttävät suunnitelmallisuutta eikä niillä ole paikkaa ”raha seuraa potilasta” mallissa.

Lääkärit kilpailuttavat organisaatioita. Yksi syy nykyiseen julkisen perusterveydenhuollon kriisiin ja hoitoon pääsyn vaikeuteen on lääkäreiden valinnan vapaus. Kun työterveyshuolto ja yksityinen terveydenhuolto ovat tarjonneet paremmat työskentelyolosuhteet, ovat lääkärit hakeutuneet sinne. Paineet kehittää terveyskeskusten toimintaa paremmiksi työpaikaksi ovat vaihtuneet jaloilla äänestämiseksi. Nyt kaavaillussa järjestelmässä vahvistetaan tätä mallia.

Integraation vaikeus. Keskeinen SOTE-uudistuksen tavoite on integraatio eri palvelujen välillä. Jos perusterveydenhuollossa on valinnan vapaus, se vie pohjaa integraatiolta.

Voimakas lobbaus valinnan vapauden puolesta ennakoi sitä, että siitä tulee keskeinen periaate terveydenhuollon rakenteiden järjestämisessä. Ennen kuin valinnan vapauden annetaan määrittää terveydenhuollon rakenteita, tulisi miettiä sen vaikutuksia muihin tavoitteisiin: palveleeko järjestelmä hoitoon hakeutuvien koettuja tarpeita vai väestön terveystarpeita, mitkä potilasryhmät voivat valita ja missä Suomessa, kuinka uusi rajapinta kunnille jääviin toimintoihin hoidetaan, miten painotus ehkäisevän ja korjaavan terveydenhuollon välillä muuttuu?

Nykyisessä Suomen julkisessa terveydenhuollossa on paljon kaunista ja säilytettävä, mutta myös parannettavaa. Terveydenhuollon kentällä on ollut paljon kehittämistä ja parhaiten kokemusten levittämistä koko maahan tulisi edes auttaa. Järjestelmän perusperiaatteet, julkinen alueellinen vastuu ja porrastus, tulisi kuitenkin säilyttää. Porrastuksen osana perusterveydenhuollon lääkärin rooli portinvartijana on oleellinen.

Valinnan vapaudella on tärkeä rooli yksittäisten potilaiden hoidossa: pitkäaikaissairauksissa omalääkäri ja hänen valintansa ja vaihtamisensa hallitusti ovat tärkeitä. Potilaan oikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa oman hoitonsa sisältöön tulee myös vahvistaa.