Jarno Rutanen, LT, Päijät-Hämeen keskussairaala

Kesällä 2013 lääketeollisuuden eurooppalainen etujärjestö EFPIA ilmoitti julkistavansa lääkäreiden taloudellisia sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin. Pian myös Lääkäriliitto kiirehti kannustamaan jäseniään avoimuuteen. Parhaillaan EFPIA:n jäsenyhdistyksen Lääketeollisuus ry:n jäsenyritykset keräävätkin tietoja vuonna 2015 syntyvistä sidonnaisuuksista, jotka yritykset julkaisevat jokainen omilla nettisivuillaan keväällä 2016. Vapaaehtoisen ilmoittamisen piiriin kuuluvat seminaari- ja koulutuskustannukset, matka- ja majoituskustannukset sekä puhuja- ja konsultaatiopalkkiot. Myös organisaatioiden sidonnaisuudet julkistetaan.

EFPIAn omavalvontaan perustuva menettely on ajoittain julkisuudessa rinnastettu Yhdysvalloissa voimaan tulleeseen Physician Payment Sunshine Act -lakiin. Vertaus on kuitenkin virheellinen ja menettelytapojen erot tulisi pitää kirkkaana mielessä. EFPIA:n nyt Eurooppaan tuoma vapaaehtoinen ja omavalvontaan perustuva menettely oli aiemmin käytössä myös Yhdysvalloissa, mutta se todettiin riittämättömäksi.

EFPIA:n vapaaehtoisen julkaisun piiriin eivät esimerkiksi kuulu juomat, ateriat eivätkä tutkimusapurahat tai tutkimusyhteistyö. Kolmannen osapuolen kautta maksetut luentopalkkiot jättävät myös tulkinnan varan. Menettely ei myöskään koske Lääketeollisuus ry:n ulkopuolisia yrityksiä, kuten Suomen suurinta lääkkeiden myyjää Orionia. Ulkopuolelle jäävät edelleen kaikki laitevalmistajat. Sidonnaisuus ei myöskään tule julkiseksi, jos lääkäri kieltää sen ilmoittamisen, jolloin yritys ilmoittaa vain summan ilman vastaanottajaa. Selkeää sanktiota ei myöskään ole Lääketeollisuus ry:n ohjeissa määritelty esimerkiksi sen varalle, että sidonnaisuuden ilmoittaminen erehdyksessä unohtuisi.

Juuri näiden puutteiden vuoksi Yhdysvalloissa Obamacareksi kutsuttuun terveydenhuollon uudistukseen liitettiin Sunshine Act -laki, jonka nojalla lääkeyritykset ja laitevalmistajat ovat velvollisia ilmoittamaan kaikki lääkäreiden ja organisaatioiden yli 10 dollarin suuruiset sidonnaisuudet. Viranomaiset kokoavat ja julkaisevat tiedot yhdellä nettisivustolla. Tutkimusyhteistyö julkaistaan erikseen, jottei se sekoittuisi henkilökohtaisiin sidonnaisuuksiin. Mikäli yritys laiminlyö ilmoitusvelvollisuutensa, sille määrätään sakko.

Yhdysvalloissa lain poliittinen prosessi oli pitkä. Lääketeollisuus ja lääkärijärjestöt ensin vastustivat sitä ja myöhemmin pyrkivät sisällyttämään siihen porsaanreikiä ja viivyttämään lakia. Tämä oli luonnollista, sillä etujärjestöt eivät pyri lisäämään itseensä kohdistuvaa viranomaissäätelyä. Vuonna 2013 laki saatiin kuitenkin Yhdysvalloissa vuosien viivästyksen jälkeen voimaan, ja nyt vuoden 2014 sidonnaisuudet on luettavissa valtion nettisivulla.

Sidonnaisuuden olemukseen kuuluu, että lahjan vastaanottaja ei koe lahjan vaikuttavan omaan arvostelukykyyn eikä näe siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia, vaikka arvioisikin vastaavan lahjan vaikuttavan toisiin. Tämä havainto toistuu aihetta käsitelleissä tutkimuksissa. Samoin toistuu myös havainto, jonka mukaan sidonnaisuudet lääketeollisuuteen todella vaikuttavat lääkärin hoitopäätöksiin ja tutkimusten johtopäätöksiin. Olikin johdonmukaista, että Yhdysvalloissa avoimuudesta päättivät poliitikot. Suomalaisessa vaalirahakohussakaan poliitikot eivät pystyneet itse avaamaan vaalirahoitustaan ilman julkista painetta.

Onko keväällä 2016 siis auringonpaistetta luvassa? Toivotaan. Voi kuitenkin olla, että sitä saadaan vain valikoiden ja ympäri internetiä siroteltuna. Lämpimiä puheita saadaan kuitenkin varmasti.